Hyppää pääsisältöön

Sävellys syntyy vapaudesta ja kontrollista

Jovanka Trbojevic ja Timo Asikainen improvisoivat
Jovanka Trbojevic ja Timo Asikainen flyygelin ääressä Jovanka Trbojevic ja Timo Asikainen improvisoivat Kuva: Yle jovanka trbojevic

Balkanilta kotoisin oleva säveltäjä Jovanka Trbojevic pistäytyi toimittaja Timo Asikaisen vieraana Yle Radio 1:n Musiikin voima -ohjelmassa. Kesken ohjelman äänityksen säveltäjä ja toimittaja siirtyivät naapuristudion puolelle flyygelin ääreen.

- Kun kuulin että sinäkin olet koulutukseltasi pianisti, ajattelin että voisimme hiukan kokeilla improvisointia ja antaa tajunnan virrata vapaasti. Pitää vain olla rohkea ja kokeilla miltä se tuntuu, Jovanka Trbojevic kannustaa pianisti-toimittaja Timo Asikaista.

- Improvisointi on kuin hetkessä säveltämistä, sitä ei ole juurikaan aikaa kontrolloida. Mitä enemmän improvisoi, sitä kontrolloidummaksi se muuttuu. Tämä oli vähän tällaista leikkiä, Trbojevic kuvaa nelikätistä improvisointituokiota.

Toimiiko improvisointi työkaluna myös hallitummassa sävellysprosessissa?

- Kyllä, jostainhan säveltäjän ideoiden ja materiaalin täytyy syntyä. Kun keksin sävellykseen materiaalia, istun useimmiten pianon ääressä. Minulla on mielessäni aika yleisellä tasolla visio siitä, minkälainen kappaleen muoto tai vaikkapa väri on. Siirryn siitä pikkuhiljaa yksityiskohtiin, ja silloin pitää keksiä se materiaali. Nuotit ovat minulle sävellysprosessin viimeinen ja tärkein vaihe, Trbojevic kertoo.

- On tietysti monenlaisia tapoja säveltää. Hiukan kärjistetysti voidaan sanoa, että jotkut säveltäjät ‒ esimerkiksi Beethoven ‒ tekevät täysin päinvastoin kuin minä. He aloittavat jostain teemasta tai motiivista, jonka ympärille rakentavat sävellyksen. Tunnen myös kollegoita, jotka aloittavat alusta ja säveltävät sitten teoksen loppuun. Minä en koskaan tee niin, Trbojevic hymähtää.

- Säveltäessä pitää tehdä koko ajan päätöksiä. Minulla on paljon työstettävää materiaalia, josta valitsen mitä käytän, mitä jätän käyttämättä ja missä kohtaa sävellystä mikäkin materiaali toimii parhaiten. Materiaalin täytyy kuitenkin olla kiinnostavaa musiikillisesti. Hyväkin visio voi kaatua siihen, että materiaali on tylsää.

Improvisoimalla voi yksityiskohtien lisäksi löytyä tietysti myös sävellyksen idea tai kokonaisvisio.

- Idea voi kyllä syntyä myös silloin, kun tuijottaa horisottiin tai istuu raitiovaunussa, Trbojevic nauraa.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.