Hyppää pääsisältöön

Sävellys syntyy vapaudesta ja kontrollista

Jovanka Trbojevic ja Timo Asikainen improvisoivat
Jovanka Trbojevic ja Timo Asikainen flyygelin ääressä Jovanka Trbojevic ja Timo Asikainen improvisoivat Kuva: Yle jovanka trbojevic

Balkanilta kotoisin oleva säveltäjä Jovanka Trbojevic pistäytyi toimittaja Timo Asikaisen vieraana Yle Radio 1:n Musiikin voima -ohjelmassa. Kesken ohjelman äänityksen säveltäjä ja toimittaja siirtyivät naapuristudion puolelle flyygelin ääreen.

- Kun kuulin että sinäkin olet koulutukseltasi pianisti, ajattelin että voisimme hiukan kokeilla improvisointia ja antaa tajunnan virrata vapaasti. Pitää vain olla rohkea ja kokeilla miltä se tuntuu, Jovanka Trbojevic kannustaa pianisti-toimittaja Timo Asikaista.

- Improvisointi on kuin hetkessä säveltämistä, sitä ei ole juurikaan aikaa kontrolloida. Mitä enemmän improvisoi, sitä kontrolloidummaksi se muuttuu. Tämä oli vähän tällaista leikkiä, Trbojevic kuvaa nelikätistä improvisointituokiota.

Toimiiko improvisointi työkaluna myös hallitummassa sävellysprosessissa?

- Kyllä, jostainhan säveltäjän ideoiden ja materiaalin täytyy syntyä. Kun keksin sävellykseen materiaalia, istun useimmiten pianon ääressä. Minulla on mielessäni aika yleisellä tasolla visio siitä, minkälainen kappaleen muoto tai vaikkapa väri on. Siirryn siitä pikkuhiljaa yksityiskohtiin, ja silloin pitää keksiä se materiaali. Nuotit ovat minulle sävellysprosessin viimeinen ja tärkein vaihe, Trbojevic kertoo.

- On tietysti monenlaisia tapoja säveltää. Hiukan kärjistetysti voidaan sanoa, että jotkut säveltäjät ‒ esimerkiksi Beethoven ‒ tekevät täysin päinvastoin kuin minä. He aloittavat jostain teemasta tai motiivista, jonka ympärille rakentavat sävellyksen. Tunnen myös kollegoita, jotka aloittavat alusta ja säveltävät sitten teoksen loppuun. Minä en koskaan tee niin, Trbojevic hymähtää.

- Säveltäessä pitää tehdä koko ajan päätöksiä. Minulla on paljon työstettävää materiaalia, josta valitsen mitä käytän, mitä jätän käyttämättä ja missä kohtaa sävellystä mikäkin materiaali toimii parhaiten. Materiaalin täytyy kuitenkin olla kiinnostavaa musiikillisesti. Hyväkin visio voi kaatua siihen, että materiaali on tylsää.

Improvisoimalla voi yksityiskohtien lisäksi löytyä tietysti myös sävellyksen idea tai kokonaisvisio.

- Idea voi kyllä syntyä myös silloin, kun tuijottaa horisottiin tai istuu raitiovaunussa, Trbojevic nauraa.

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.