Hyppää pääsisältöön

Ääni ja sävel

Taajuudeltaan 440 hertsisen nokkahuiluäänen kaksiulotteinen spektrikuvaaja. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Nokkahuilulla soitettu yksiviivainen a. Taajuudeltaan 440 hertsisen nokkahuiluäänen kaksiulotteinen spektrikuvaaja. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. Kuva: Yle/ Tatu Tamminen orkesterikone

Ääni syntyy värähtelevästä esineestä tai oliosta. Konserttimusiikki koostuu suurimmaksi osaksi sävelistä, vaikka myös hälyä esiintyy. Sävelellä on tietty korkeus, voimakkuus, kesto ja äänenväri.

Ääni on aineen värähtelystä syntyvä fysikaalinen ilmiö. Jokin kappale värähtelee noin 16–20.000 kertaa sekunnissa ja saa ympäröivän ilman värähtelemään. Taajuus eli frekvenssi ilmoittaa äänen korkeuden. Sen mittayksikkö on hertsi (Hz) eli värähdysten määrä sekunnissa.

Värähtelytaajuus 440 Hz on ääni, jonka avulla sinfoniaorkesteri monesti virittää. Kutsumme tätä ääntä yksiviivaiseksi a:ksi.


Maija Paloheimo soittaa yksiviivaisen a:n alttonokkahuilulla.
Maija Paloheimo soitti ääninäytteen alttonokkahuilulla. Maija Paloheimo soittaa yksiviivaisen a:n alttonokkahuilulla. Kuva: Yle/ Tatu Tamminen maija paloheimo
Sävel on sellaista ääntä, jonka värähtely on säännöllistä ja jolle voidaan määritellä tarkka äänenkorkeus. Lähes kaikki kuulemamme äänet sisältävät kuulojärjestelmässämme perustaajuutena havaitun perusääneksen lisäksi suuren määrän ylä-ääneksiä. Yhdessä niitä nimitetään osaääneksiksi. Jokaisella soittimella on omanlaisensa osaäänesspektri. Sointiväri määräytyy suurimmaksi osaksi ylä-äänesten lukumäärän sekä keskinäisten voimakkuuserojen perusteella.

Häly on epäsäännöllisesti värähtelevää ääntä, jolla on suurpiirteisesti tai ei ollenkaan havaittava sävelkorkeus. Monilla lyömäsoittimilla muodostettu ääni on hälyä. Sävelen ja hälyn välillä ei ole jyrkkää rajaa. Merkittävänä elementtinä häly tuli länsimaiseen taidemusiikkiin italialaisen futurismin ja toisaalta säveltäjien Edgar Varèse sekä John Cage myötä. Myös elektronimusiikissa hälyllä on keskeinen asema.

Sävelen ominaisuuksia ovat korkeuden ja sointivärin lisäksi voimakkuus ja kesto. Äänivärähtelyt ovat aaltoliikettä, ja aallonkorkeus tarkoittaa tällöin värähtelyn laajuutta eli amplitudia. Sävelen kesto riippuu siitä, kuinka kauan ääntä synnyttävä kappale värähtelee.

  • Sibeliuksen jalanjäljillä Hämeenlinnassa

    Millainen oli kansallissäveltäjämme lapsuus?

    Missä Janne leikki kavereineen? Miten hän selvisi ankaran piano-opettajan kynsistä? Miten Aulanko liittyy Finlandia-hymniin? Tule mukaan kulkemaan Sibeliuksen jalanjäljillä Hämeenlinnassa. Lue ja kuuntele, millainen oli säveltäjän lapsuus 1800-luvun lopun hämäläiskaupungissa.

  • Sibeliuksen jalanjäljillä Wienissä

    Vuosi Wienissä merkitsi käännettä Sibeliuksen tuotannossa.

    Jean Sibelius jatkoi sävellysopintojaan ulkomailla, ensin Berliinissä 1889-90 ja sitten Wienissä 1890-91. Erkki Toivanen seurasi nuoren Sibeliuksen jälkiä Eurooppaan.

  • Tunnistatko soittimet?

    Testaa, tunnistatko soittimia äänen perusteella.

    Viulu vai huilu? Trumpetti vai pasuuna? Testaa, tunnistatko orkesterisoittimet äänen perusteella.

  • Orkesterikone

    Kuuntele Finlandiaa ja orkesterin soittimia.

    Orkesterikone soittaa Jean Sibeliuksen Finlandian RSO:n esittämänä. Sen avulla voit kuunnella tarkemmin eri soitinryhmiä sekä seurata kapellimestarin työskentelyä. Kannattaa varustautua kuulokkein!