Hyppää pääsisältöön

Duuri ja molli

Nuotti
Sibeliuksen neljännen sinfonian sävellaji on a-molli. Nuotti Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen nuotti

Duuri-molli-tonaalisuudessa asteikon sävelillä on niiden sijainneista riippuva ja kiinteänä pysyvä suhde alkupisteeseen. Tämä piste on perussävel eli toonika. Duuri- ja molliasteikon seitsemän eri sävelastetta ovat malli, jonka sävellajin nimi kiinnittää tietyille sävelpaikoille.

Tonaalisessa säveljärjestelmässä musiikki pyrkii etenemään sävelsuhteiden luontaiseen suuntaan. Sekä perussäveltä (ensimmäistä sävelastetta) että perussointua (ensimmäistä sointuastetta) kutsutaan toonikaksi, jolle siirtyminen muilta säveliltä tai soinnuilta tarkoittaa tonaalisen jännitteen purkautumista. Luontainen liike ja jännite perustuvatfunktioihin (ks. kohta "Sointutehot"). Duuri ja molli ovat tonaalisuuden ilmentymiä ja näyttävät asteikkoina tältä:

Duuriasteikko. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
C-duuriasteikko. Duuriasteikko. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. nuottikirjoitus
Harmoninen c-molliasteikko. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Harmoninen c-molliasteikko. Harmoninen c-molliasteikko. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. nuottikirjoitus
Melodinen c-molliasteikko. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Melodinen c-molliasteikko Melodinen c-molliasteikko. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. nuottikirjoitus
Aiolinen (l. luonnollinen) c-molliasteikko. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Aiolinen c-molliasteikko. Aiolinen (l. luonnollinen) c-molliasteikko. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. nuottikirjoitus


Tonaalinen järjestelmä aiheuttaa sen, että mollin seitsemäs sävelaste korotetaan. Tästä syntyy harmoninen molli. Melodisessa mollissa ylöspäisen kulun kuudes sävelaste on korotettu. Kuitenkaan sen alaspäisessä kulussa ei ole korotuksia. Aiolinen molli on toiselta nimeltään luonnollinen molli, jossa on korottamattomat kuudes ja seitsemäs sävelaste.

Sävellajien etumerkintöjä. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Sävellajien etumerkintöjä: C-duuri/a-molli, G-duuri/e-molli, Es-duuri/c-molli ja E-duuri/cis-molli. Sävellajien etumerkintöjä. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria
Asteikot voidaan transponoida mille tahansa säveltasoille. Säveljärjestelmän edellyttämien sävelsiirtymien pitämiseksi oikeilla kohdillaan on käytettävä korotus- ja alennusmerkkejä. Sävellajeilla on etumerkinnät, jotta tilapäisiä merkkejä ei joutuisi kirjoittamaan jokaisella kerralla erikseen.

Edellä kuvatut C-duuri ja c-molli ovat keskenään muunnossävellajeja eli samannimisiä. C-duurin rinnakkaissävellaji on a-molli, jolla on sama sävelistö ja etumerkintä (ks. kuva). Sävellajeja ja sointuja kirjoitettaessa duuri alkaa suurella ja molli pienellä kirjaimella.

Muunnemerkit osoittavat sävellajiin kuulumattomia muunnesäveliä. Runsaana esiintymänä korotetut tai alennetut sävelet voidaan tulkita modulaatioksi, jossa vallitseva sävellaji vaihtuu joko etumerkinnän muuttamisen kanssa tai ilman. Länsimaiselle taidemusiikille on hyvin tyypillistä, että kestoltaan useita minuutteja kestävissä kokonaisuuksissa sävellaji ehtii vaihdella.

Sävellajin tunnistaminen

Etumerkinnän tarkistaminen on selkein keino aloittaa musiikin sävellajin tunnistaminen. Merkintää vastaava molli erottuu duurista helpoiten sen johtosävelen (puolisävelaskel toonikasta alaspäin) takia – sen edessä on tilapäisetumerkki. Melodioiden alku- ja loppusävelissä ilmenee lähes aina toonikakolmisoinnun säveliä.

Duurisävellajit mielletään valoisiksi ja mollisävellajit vastaavasti tummiksi. Monissa kielissä duuri on 'suuri' (engl. major, ransk. majeur) ja molli 'pieni' (minor, mineur).

  • Sibeliuksen jalanjäljillä Hämeenlinnassa

    Millainen oli kansallissäveltäjämme lapsuus?

    Missä Janne leikki kavereineen? Miten hän selvisi ankaran piano-opettajan kynsistä? Miten Aulanko liittyy Finlandia-hymniin? Tule mukaan kulkemaan Sibeliuksen jalanjäljillä Hämeenlinnassa. Lue ja kuuntele, millainen oli säveltäjän lapsuus 1800-luvun lopun hämäläiskaupungissa.

  • Sibeliuksen jalanjäljillä Wienissä

    Vuosi Wienissä merkitsi käännettä Sibeliuksen tuotannossa.

    Jean Sibelius jatkoi sävellysopintojaan ulkomailla, ensin Berliinissä 1889-90 ja sitten Wienissä 1890-91. Erkki Toivanen seurasi nuoren Sibeliuksen jälkiä Eurooppaan.

  • Tunnistatko soittimet?

    Testaa, tunnistatko soittimia äänen perusteella.

    Viulu vai huilu? Trumpetti vai pasuuna? Testaa, tunnistatko orkesterisoittimet äänen perusteella.

  • Orkesterikone

    Kuuntele Finlandiaa ja orkesterin soittimia.

    Orkesterikone soittaa Jean Sibeliuksen Finlandian RSO:n esittämänä. Sen avulla voit kuunnella tarkemmin eri soitinryhmiä sekä seurata kapellimestarin työskentelyä. Kannattaa varustautua kuulokkein!