Hyppää pääsisältöön

Hyviä muistoja - ja jumalattomia asi'ia

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Kuvaan hyydytetty Kajo. Voi häntä! Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Hyviä muistoja ja jumalattomia asi'ia

Kun miettii elämää moni, tai joku sen tuttu, niin huomaaa, että on kohdannut sekä vastoinkäymisiä, että harmeja. Ja on myös kivoja muistoja, hyviä aikoja ja kokemuksia. Ajattelinpa siis kertoa, mitä kaikkea nousee itsen mieleen tältä saralta.

Ekana Jumalaton asia:

Ei-newtonilainen fluidi nimeltään Ketsuppi!

Ette voi tietää ehkä, mikä pettymys ketsupista tuli. Hirmu pettymys! Sairas aivan:

Ketsuppi nimittäin onkin alun perin tehty sienistä ja vesiöttiäisistä! Kiinalainen, käytetty (vrt. kilju) kalakastike on se.

Yecchhh!

Enkä edes valehtele.

Tosiaan luin silmillä Wikipediasta, että alun perin ketsuppia on valmistettu sienistä, merenelävistä ja saksanpähkinöistä.

Ja että ketsuppi voipi jopa olla väriltään vihreää. Kuin meri-oksentajan naama.

Sen ymmärrän, että päivän lasisessa höyrypytyssään muhineet ja nitistyneet huoltoaseman alakuloiset, voitonriemuttomat höyrymakkarat ovat vihreitä. Mutta että ketsuppikin!

Sentään jumalanviljaa pitäisi olla sen. Eikä mitään lämpöpatterin lähellä pöntössä pöhisevää kiljupohjaa; paholaisen juomaa.

Maanpetos on Köyhän Kansamme ketsupitus iljettävistä limasienistä ja ties mistä vesimalluaisista ja lonkeropäähattivattimadoista laaditulla inhaketsupilla!

Alas sellainen perkelyys!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ei-newtonilainen_fluidi<br />

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ketsuppi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Perkele

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilju

Sitte.

Hyvä muisto lapsuudesta. Jota vietin.

Nukkuu tämä. Sitte aamulla kuuluu rouh-rouh rouh-rouh rouh-rouh kun tuvan puolella jauhetaan käsimyllyllä kahvinpapuja, sitten tovin perästä alkaa kuulua porinaa, kun kahvivesi kiehuu, ja pian nenään hiipivä kahvin tuoksu rientyy nenän haju-antureihin, joiden kahvi-iloiseen anturihteluun lopullisesti herää tämä itse.

Paljaat jalat räsymatolla, lattialankuilla.

Kahvin ”asettumisen” odottelua kangaspuiden penkillä selin istuen, selkä kangaspuihin päin, tukka SF-filmin Pölhö-Kustaan kesyttämättömänä harjaspehkona.

Ja sitten kesäherkkuja; mustikkapiirakkaa, raparperipiirakkaa, pullaa, mansikkamaitoa, mustikkamaitoa, tuoretta leipää, ja ympärivuotisia karjalanpiirakoita. Kahvia.

Ja siis mansikkamaidon ja leivän kanssa juotavaksi maitoa, jota meijeri ei ole nähnytkään, ja joka on paksua kuin sumo-ukon takapuoli. Ei ole viheliäistä pluttanaa se.

http://urbaanisanakirja.com/word/pluttana/

Mikä tapa aloittaa päivä!

Kelpaa sillä evästyksellä lähteä vaikka kaatopaikalle etsimään vanhoja radioita, joista voi väsätä jotain, kitaravahvistimen Ramille, esmes. Jotta voi soittaa Nousevan auringon taloa Rami. Ja Emma Emmaa.

</p><p>https://www.youtube.com/watch?v=rFlQ568orRE

</p><p>https://www.youtube.com/watch?v=4Y5VcH7iK3Q

Mieleen nousee myös hyvä, mutta eri muisto – upea, älyyn ja tunteeseen vetoava mainos. Heh heh.
(Hyväntaht. nauraht.)

Titta:

</p><p>https://www.youtube.com/watch?v=T56eeICf7Ms

</p><p>https://fi.wikipedia.org/wiki/Anakronismi

Sitten!

Jumalaton asia: kirpputorikiusaus

Voi tulla jolle tai kulle tai teille himo ostaa edullisesti kirpputorilta halkaisijaltaan (Ø) yli metrinen, ja 80 cm korkea palosireeni, joka toimii voimavirralla ja painaa 182 kg.

Miten halpa!

Miten kova-ääninen, kaiketi!

Miten painava, miten saksalainen ja miten hyvää laatua; kunnolla tehty DDR:n sotatehtaassa!

Mutta nyt jäitä hattuun:

Jos ei kytke sitä gargantuaanista jättipasuunaa voimavirtaan, ei saa kuulla sen kauheaa ääntä.

”Tuba terribili sonitu non T A R A T A N T A R A ! dixit.”

Ja jos kytkee sen voimavirtaan, niin voi menna kuulo 4 kertaa peräkkäin, ja tulla hirveä sakko, vankilareissukin ehkä, kun koko kaupunti joutuu sireenillä kaasuvuotohälytystilaan, suotta.

Että siinä mielessä, mieluummin osta vaikka pöytä, jossa on vain 3 jalkaa, laita se nurkkaan, ja painava maljakko etureunalle.

Mutta hirveä palosireeni jätä kirpputorin huomaan iäksi! Vaikka kuinka haluaisit kuulla sen kamala-äänennyksen, ja olla voimansa tunnossa edes hetken! Ennen kuin taas jatkuu kurja paarian rooli.

Sitä arjen paariutta tovin mietittyään ehkä kaipaa mielen Ylennystä lukija. Soiton avulla esmes:

/ / / Ennakkohuom! Seur. musiikki kovenee yhtäkkiä jonkin aikaa leppoisan alun jälkeen / / /

Eli. Jos haluaa nyt lohduksi kuulla hyvän piiden, niin voi olla tämä se:

E.C:

</p><p>https://www.youtube.com/watch?v=82I6hcd9fPs

Eikö ollutkin hyvä! (Oli!)

Ja jos joku liian outo haluaa tietää, millaista musiikkia kuuntelee tämä itse, niin tuossa äskeisessä on yksi hyvä esimerkki.

Tai, jos joku kysyisi, että mikä on kaunista ja/tai mielenkiintoista musiikkia, niin tässä tulisi vastaus, muutaman kappaleen muodossa:

F.G:

<br />https://www.youtube.com/watch?v=n4MI6N8dtNo

O.L:

https://www.youtube.com/watch?v=DUi1yf97paw

O.H:

https://www.youtube.com/watch?v=KAZAfBsqDMU

J.B:

https://www.youtube.com/watch?v=6yy3eQwu63A

Ei vain nuorisohipeille, vaan myös elähtäneille tarvitaan soittoa, murheen laaksossaan vaelluksen rattoistamiseksi.

Elähtäneiden ohella kannattaa kuunnella tämä soitto myös hillillisten nuorten ehkä:.

/ / / Nuorisovaroitus!!! Video pääosin ei sovi nuorten silmille. Vaan vanhten. / / / :

H.D:

https://www.youtube.com/watch?v=SiRaUjqrJxE

Nyt kun soitosata tuli innostuttua, niin hyvä biisi, siis ylipäätään, on tässä – oisikko siitä Suomen kansallislauluksikin. (Oisi, roheuttaan!):

M.R:
<br />https://www.youtube.com/watch?v=LuVLjAhsw-w

(Tuota äskeistä jää laulamaan päässään. (”Jumpuu-jojojojo jumpuu-jäää!”) Tosin laulun tarttuvuus ei ole etu, tässä tapauksessa varmasti kyllä, ehkä.)

Sitte! Vielä tovin motivoittavaa musiikkia jatkamme.

Iskelmät on tälle itselle vaikeita, kun jäävät jauhamaan päässä kuin rekursiivinen redundanssi tai joku muu paha, jolla on hieno nimi.

Mutta pakko on ottaa tilaisuudesta vaarin!

Sillä varsin hyvä.. tai eikun pikemminkin sopiva biisi kotimaiseksi iskelmäksi, olisi tässä, jos vaan loisi suom. sanat häneen joku innokas iskelmäin fanentaja.

Eli kornius on valmiina, just add lyrics – lisää vain sanat!

M.M.M:
</p><p>https://www.youtube.com/watch?v=1P4BPeEo_Lg

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunviulu

Jaksoitteko kuunnella loppuun?

Pinnarit!

Arvasin että luistitte.

Vaikka aikuinen ei pitkästy niin helposti kuin silkohapset, on aikuisilla silti hetkiä, jolloin pitkästyy, tai ainakaan ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, mihin katsoa – ettei tuijottaisi toisia – ja mihin laittaa kätensä, kun ei voi heiluttaa niitä edestakaisin reisiensä sivuitse, kuten lapsena, tehdäkseen edes jotain. Yksi sellainen tietämätön paikka on hississä-olo.

Mitä tehdä esmes hississä jos ei uskalla tai halua jutella ja pitkästyy! Koituuko hississä oloista hyviä muistoja - vai ahdistavia hikoiluhetkiä? Hyviä muistoja toivoisi toki jokainen.

Mikä siis neuvoksi…? Mitä voi hississä puuhata? Ilman apuvälineitä ja apuvälineiden kera...

M.T.S:
</p><p>https://www.youtube.com/watch?v=7zZainT9v6Q

Udar:

https://www.youtube.com/watch?v=gpUKgRI3knw

Hyvissä muistoissa vaellamme vielä kerran mainosten Onnelaan & mielikuvitus-Lintukotoon, ja musiikin maailmaan. Kannattaa katsoa mainosparaadista mm. vastustamaton HotRod -homma:

https://youtu.be/FLL8V7ada98?t=93

On päässä sellainen muisto – yhtä aikaa hyvä ja huono, että entisvanhat piirretyt mainokset saattoivat olla hienoja – tai kauheita. Tästä jälkimmäisestä on hieno (?!) kuvakavalkadi tässä:

</p><p>http://www.weirdomatic.com/creepy-ads.html

On minusta kauheita ilmeitä monilla lapsilla noissa mainospiirroksissa. Eikä herätä ruokahalua sika, joka siivuttaa isolla veitsellä itseään makkarasiivuiksi. Mahtaisiko väritehdas Bayerin Heroiini auttaa asiassa...

Sitte.

Tässä kohtaa aletaan suunnitella pillien pussittamista tämän tarinatuokion osalta. Mutta vielä haluaisin antaa yhden muiston – musiikkisellaisen - menneisyydestä tulevaisuuteen.

On niin kiva meloadia tässä ”eilisen” kappaleesta, että se tuonee huomispäiväänne iloa ja askelen kepeyttä.

Kappale lienee tehty semi-ironisettain, sanat ovat supra-älyttömät ja genre on monen mielestä ”100% aivotonta, muovista purkkapoppia” - mutta kuunnelkaa melodiaa, sointuja. Itselleni tämä on esimerkki huonosta kappaleesta joka onkin hyvä kun pintaa raaputtaa. (Vrt. Schönberg?)

Ja – jos pakko on – kuunnelkaa musiikin ohella myös kertosäkeen ”sanoja” (Hoijoi jam bam…) Lieneekö niihin kätketty elämän tarkoitus?

Suoraan sanoen en usko.

Sori.
<br />https://www.youtube.com/watch?v=WhNdUqRAF2E

Toivoo:

Nimim. mk

(Yksi hirmu monten puolesta.)

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Riina Katajavuori: Varokaa nakuja lapsia!

    Voiko lastenkirjoissa nakuilla?

    Mikko Maitomies on riemastuttava kirja, jota sukupolvet toisensa jälkeen jaksavat lukea. Mutta pelkään pahoin, että tänä päivänä se jäisi julkaisematta. Syy on paljas kuin Mikon peppu, kirjailija Riina Katajavuori pohtii kolumnissaan.

  • Otso Kantokorpi: Haluan takaisin kirjamessuille!

    Toisinaan uudistus on vakavasti tarpeen.

    Olen osallistunut Helsingin Kirjamessuille alusta saakka useassa roolissa, kustantajana, kirjailijana ja paneelikeskustelijana. Viime vuosina olen yrittänyt vältellä tapahtumaa, kirjoittaa kolumnisti Otso Kantokorpi.

  • Antti Heikkinen: Oi, Tuntematon!

    Tuntematon sotilas herättää voimakkaita mielipiteitä.

    Parin viikon kuluttua Suomi on täynnä kriitikkoja. Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas herättää kansassa enemmän voimakkaita kuin ympäripyöreitä mielipiteitä, kirjoittaa kirjailija Antti Heikkinen.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Antti Heikkinen: Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Kotvanen sitten ryhdyin etsimään hyllystäni sillä hetkellä kovin kultturellina kieppunutta katselutarvettani tyydyttävää elokuvaa ja sain näppeihini James Cameronin Titanicin. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman uusi kolumnisti, kirjailija Antti Heikkinen.

  • Juha Hurme: Loppukesän kirjailijavisa

    Nyt etsitään tärkeää kotimaista kirjailijaa

    Tässä sivistävä seuraleikki koko uusioperheelle! Vanhanaikainen viiden vihjeen tietovisa, missä etsitään yhtä kaikkien aikojen tärkeintä kotimaista kirjailijaa. Tietokisan isäntänä Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.