Tatu Tamminen
Yle
Sävelkorkeuksien välisiä eroja kutsutaan intervalleiksi. Intervalli voi olla joko peräkkäisten tai yhtä aikaa soivien sävelten välinen mitta. Musiikin teoreettinen analysointi pohjautuu intervallien tunnistamiseen.
Intervallinimet tulevat latinankielisistä järjestysluvuista. Nimissä ei ole nollaa eli jos sävelaskelia on sävelten välillä nolla, kyseessä on priimi. Seuraavana tulevat sekunti (yksi sävelaskel välimatkaa), terssi, kvartti ja niin edelleen.
| Intervalli | Laatu [pu=puhdas, p=pieni, s=suuri (merkintä ilman kirjaimia tarkoittaa puhtautta)] | |
|---|---|---|
| 1 | priimi | pu |
| 2 | sekunti | p/s |
| 3 | terssi | p/s |
| 4 | kvartti | pu |
| 5 | kvintti | pu |
| 6 | seksti | p/s |
| 7 | septimi | p/s |
| 8 | oktaavi | pu |
Taulukossa olevien intervallilaatujen lisäksi kaikilla paitsi priimillä on olemassa myös vähennetyt ja ylinousevat laadut. Intervalli määritellään nuottihahmon (eli kahden nuotinpään sijaintieron) perusteella. Vaikka säveliä voidaankin korvata enharmonisesti (ks. selitys alla), intervallin nimi muuttuu aina tällaisten muutosten mukana.
Erikorkuisiksi merkityt sävelet, esimerkiksi gis ja as, ovat tasavireisessä virityksessä samankorkuisia. Ne ovat enharmonisia säveliä eli toistensa enharmonisia vastineita. Näin ei ole, jos viritysjärjestelmä on mikä tahansa muu kuin tasavireinen.
Tutustu Sibelius-Akatemian julkaiseman artikkelin avulla muun muassa intervallien laatuihin, hahmottamiseen ja oktaavikertautuvuuteen.
Youtube-video havainnollistaa intervalleja Kuha-yhtyeen sävellyksen Intervallit avulla.
