Lyömäsoittajat työskentelevät konserttilavan takaosassa, tahdittavat orkesteria ja antavat soitettavalle teokselle sävyjä. RSO:n lyömäsoittaja Kazutaka Morita kertoo eri lyömäsoittimista.
Patarummut
Tiesitkö tämän?
Tarkkasilmäinen voi nähdä patarumpukalvossa lehmän kuvan. Sinfoniaorkesterien patarummuissa käytetään usein lehmännahkaisia kalvoja. Patarumpujen soittaminen vaatii tarkkuutta, koska soittajan tulee tietää, missä kohtaa luonnonkalvo on paksuimmillaan.
Koostaan huolimatta patarumpu on herkkä soitin ja sitä on viritettävä joskus myös konsertin aikana.
Pikkurumpu
Tiesitkö tämän?
Kapulat ja nuijamaiset malletit ovat lyömäsoittajan tärkeimpiä työkaluja. Niitä tarvitaan paljon. Niitä valmistetaan hikkoripuusta, tammesta, vaahterasta, alumiinista, lasikuidusta, nailonista sekä akryyli- ja hiilikuidusta. Kapuloiden tai malletien päät voivat olla puuta, akryyliä, vilttiä tai kumia.
Ksylofoni
Tiesitkö tämän?
Lelukaupassa ksylofonit ovat suosikkisoittimia, mutta orkesterisoitin ksylofoni on erinäköinen. Sille sävelletty musiikki tosin on hiukan aikuisempaan makuun: säveltäjät ovat käyttäneet ksylofonia usein kuvastamaan luurankojen tanssia ja luiden kolinaa.
Ksylofonin kromaattisesti viritetyt koskettimet (kielet, sauvat) eivät ole luusta vaan yleisimmin ruusupuusta.
Symbaalit
Tiesitkö tämän?
Symbaaleilla eli lautasilla saadaan musiikkiin monenlaisia sävyjä. Niitä ei siis vain räiskitä yhteen, vaan lautasilla voi saada aikaan myös kuiskauksenomaista ääntä ja suhinaa.
Symbaaleja käytetään myös paljon sotilasmusiikissa, erityisesti marssimusiikissa.
Triangeli
Tiesitkö tämän?
Orkesterin lyömäsoittajien määrä vaihtelee soitettavan ohjelmiston mukaan. Sinfoniakonsertissa on yleensä 1-4 lyömäsoittajaa, mutta joissain teoksissa heitä tarvitaan jopa kymmenkunta.
Lyömäsoittajat eivät yleensä erikoistu vain yhteen lyömäsoittimeen, vaan heidän tulee hallita monenlaisia instrumentteja.
Minun soittimeni
RSO:n lyömäsoittaja Kazutaka Morita kertoo, miksi valitsi soittimikseen lyömäsoittimet.
