Modaalisuus

Sävellajisuus voi olla muutakin kuin duuri–molli-tonaalisuutta. Länsimaista taidemusiikkia hallitsi ennen 1600-lukua modaalisuus. Moodeja eli kirkkosävellajeja käytettiin esimerkiksi gregoriaanisessa musiikissa.

Modaalisia tai vähintään modaalisuudelta häivähtäviä osuuksia esiintyy kuitenkin lukuisten eri aikakausien teoksissa.

Perussävelen sijaan moodien kohdalla puhutaan asteikon päätössävelestä. Moodit ovat vapaasti transponoitavia eli siirreltävissä niin, että sävelaskelten suuruudet säilyvät. Transponoinnin avulla tehdyistä 12:sta eri versiosta (oktaavissa on 12 puolisävelen päässä toisistaan olevaa kromaattista säveltä) eli transpositiosta vain kuvissa esiintyvät muodot toimivat ilman muunnemerkkejä. Vaikka juurisävelet eivät ole moodeissa mitenkään erityisasemassa, asiaan tutustumisessa auttaa se, että voi muistella sävelaskelia juurisävelten kautta.

Seuraavat moodit muodostavat renessanssin aikana vakiintuneen sävellajijoukon (esitettynä kustakin juurisävelestä alkaen):

Jooninen moodi on sama kuin duuriasteikko. Jooninen moodi. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria

Doorisen moodin erottaa aiolisesta mollista kuudennen asteen korottaminen. Doorinen moodi. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria

Fryygisen moodin erottaa aiolisesta moodista toisen asteen alentaminen. Fryyginen moodi. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria

Lyydisen moodin erottaa duurista neljännen asteen korottaminen. Lyydinen moodi. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria

Miksolyydisen moodin erottaa duurista seitsemännen asteen alentaminen. Miksolyydinen moodi. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria

Aiolinen moodi on sama kuin aiolinen eli luonnollinen molli. Aiolinen moodi. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria

Lokrisella moodilla oli varsin vähän merkitystä ennen 1900-luvun musiikkia. Lokrinen moodi. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria