Musiikin nyansseilla tarkoitetaan useimmiten vain dynamiikan eli voimakkuuden astetta, mutta toisinaan sanalla viitataan epämääräisesti myös muihin musiikin laatutekijöiden.
Diminuendo (dim.) on hiljentämistä ja merkitään vasemmalle avautuvana kiilana (kuvassa vas.). Crescendo (cresc.) on voimistamista, jonka merkinnässä kiila aukeaa oikealle (kuvassa oik.). Voimakkuutta vaihdetaan näillä merkinnöillä portaattomasti.
Voimakkuutta merkitään asteittain:
ppp | piano pianissimo | 'mahdollisimman hiljaa' |
pp | pianissimo | 'hyvin hiljaa' |
p | piano | 'hiljaa' |
mp | mezzopiano | 'melko hiljaa' |
mf | mezzoforte | 'melko voimakkaasti' |
f | forte | 'voimakkaasti' |
ff | fortissimo | 'hyvin voimakkaasti' |
fff | forte fortissimo | 'mahdollisimman voimakkaasti' |
Aksentti merkitään nuotin päälle tai alle. Vaaka-aksentti (>) korostaa nuottia dynaamisesti eikä vaikuta kestoon. Pystyaksentti eli marcato (^) korostaa nuottia enemmän kuin vaaka-aksentti ja lyhentää nuottia.
Artikulaatio on sävelten esitystapa. On makuasia, lasketaanko dynamiikkaa osoittavat aksentit vain artikulaation yhdeksi alalajiksi. Legatossa (kaarimerkintä) sävelet sidotaan yhteen, jolloin sävelten välillä ei ole taukoa. Non legato (ilman merkintää) tarkoittaa pientä erottamista, portato (kaari ja piste) selkeää erottamista. Staccato (piste) on sävelten soittamista lyhyinä ja eroteltuna selvillä tauoilla. Staccatissimo (pieni kolmio) merkitsee lyhyintä mahdollista säveltä.
Tenutoviiva eli viiva kertoo, että nuotti esitetään täyteen kirjoitetussa mitassa. Yleisin esimerkki on normaalipituisen nuotin osoittaminen keskellä kolmimuunteista rytminkäsittelyä (trioli, "swing"). Toisinaan viiva voi tarkoittaa myös pientä painotusta nuotille.
Sävelten välillä etenemistä määrittää monesti glissando, joka tarkoittaa portaatonta liukumista korkeammasta matalampaan tai päinvastoin. Trillit taas ovat kahden tai kolmen sävelen välillä eri tavoin tehtäviä koristeita.