Hyppää pääsisältöön

Pikku markkinointivoimalla Palmgren-urkutyökin potkisi

Sibelius-noukinta jatkuu kuten syksyn jaksojen aiemmalla urkutaiteilija Ville Urposen levyllä, mutta 'Joutsen' on tässä tapauksessa osa Selim Palmgrenin pianosarja Ungdomin urkusovitusta. Monet pitävät Palmgrenin tonttina pianotekstuurin oivalluksia. Urponen kangistuu ikävästi ohjelmiston suunnittelussa.

Ville Urposen urkulevyn kansikuva.
Ville Urposen urkulevyn kansikuva. ville urponen

Urposen oma sovitus eri Ungdom-osien joukossa on sarjan preludi. Se on kuin epäselviä ainesosia sisältävä, väljähtänyt kääretorttupala, jota ei tee mieli kipata lautasen päällä pystyyn eikä kumolleen. Tällä tavoin ei pitäisi aloittaa levykokonaisuutta, jos haluaa ylläpitää kuulijan mielenkiintoa. Isoa ääntä riittää, mutta härskiintyneestä kermakuorrutuksesta ei saa selvää. Sovitukset ovat muilta osin paljon jalostuneemmin piirrettyjä. Palmgren-valinnoista pianosarjan Vår osa Rococo sekä Kevät-sarjan Toukokuun yö ovat Urposelta levyn parasta nikkarointia äänirekisterien kanssa.

"Swan"-albumi jatkaa sitä perusongelmaa, johon Kare Eskola viittasi puhuessaan Sibeliuksen urkutuotannon niukkuudesta. Väkisin vääntäminen risoo tämän levyn kohdalla enemmän juuri juhlavuosisäveltäjämme kohdalla. Olisi kenties väärin jäädä moittimaan vain kehnoa tai heppoista syntymäpäiväjuhlinnan ideaa. Mielikuvituksesta voi antaa kiitosta, kuten Sibeliuksen Impromptu Nro. 1:n kohdalla. Urponen on taiteilijana huomattavan laaja-alainen ja erityisesti suomalaisen romantiikan tulkitsija.

Vaikka joutsenilla on kahden levyn nimissä osattu ratsastaa, markkinoinnin ja – ilman mystiikkaa ilmaistuna – tahtotilan pitäisi olla ehyempää. Palmgren toki on löyhästi Sibeliuksen kanssa yhdistettävä suomalainen säveltäjä, mutta tällaisia levyjä julki tuotaessa pitäisi juonia vielä kirkkaammin, mitä suurempaa tavoitetta niin sanotun pioneerityön tekeminen voisi palvella.

Piippuun jäävä Sibelius-rykäisy olisi armeliasta tiputtaa pois kitumasta ja harpata määrätietoinen askel Palmgreniin päin. Nämä jälkimmäiset sovitukset ovat yksinkertaisesti mielekkäämpiä kuuntelijan kannalta.

"The Swan". Selim Palmgrenin ja Jean Sibeliuksen musiikkia urkusovituksina. - Ville Urponen, urut. (Fuga 9396)

Kuuntele Uudet levyt 27.11.2015, toimittajana Tatu Tamminen.

  • Harvinaista arpaonnea Maj Lind -pianokisassa, ainakin toisille

    Tarmo Peltokoski nosti oman nimensä arpahatusta.

    Kansainvälinen Maj Lind -pianokilpailu alkaa! Arvonnassa toimi onnettarena perinteen mukaan kilpailun nuorin osanottaja, joka tällä kertaa onnistui nostamaan arvontahatusta oman nimensä. Tarmo Peltokoski harmitteli kiirettä, Daria Parkhomenko puolestaan iloitsi ylimääräisistä lepopäivistä.

  • Maj Lind –kilpailun 2017 suomalaispianistit: Justas Stasevskij

    Kuusi suomalaista hyväksyttiin Maj Lind -pianokilpailuun.

    Justas Stasevskij on yksi kuudesta suomalaisesta kansainväliseen Maj Lind –pianokilpailuun 2017 hyväksytystä pianistista. Hän on syntynyt Tallinnassa 1989 ja opiskellut pianonsoittoa mm. Sibelius-Akatemiassa ja Wienin taidekorkeakoulussa. ”On sellaisia maagisia hetkiä, kun tuntee, että jokainen korvapari siinä salissa kuuntelee mun tekemistä,” Justas Stasevskij kertoo.

  • Maj Lind –kilpailun 2017 suomalaispianistit: Hannu Alasaarela

    Kuusi suomalaista hyväksyttiin Maj Lind -pianokilpailuun.

    Hannu Alasaarela on yksi kuudesta suomalaisesta kansainväliseen Maj Lind –pianokilpailuun 2017 hyväksytystä pianistista. Hän on syntynyt Oulunsalossa 1994 ja opiskellut pianonsoittoa Oulunsalon taidekoulussa ja Sibelius-Akatemiassa. ”Haaveilin säveltämisestä, ihailin kaikkia suuria säveltäjiä ja tein kokoajan sellaisia pienimuotoisia kappaleita,” Hannu Alasaarela muistelee alkuaikojaan pianon äärellä.

  • Maj Lind –kilpailun 2017 suomalaispianistit: Tarmo Peltokoski

    Kuusi suomalaista hyväksyttiin Maj Lind -pianokilpailuun.

    Tarmo Peltokoski on yksi kuudesta suomalaisesta kansainväliseen Maj Lind –pianokilpailuun 2017 hyväksytystä pianistista. Hän on syntynyt Vaasassa 2000 ja opiskellut pianonsoittoa Vaasan Kuula-opistossa ja Helsingin konservatoriossa. ”Jos mä vaan istun omaksi ilokseni pianon ääreen, niin mä en todellakaan soita minkäänlaisia asteikkoja, mä improvisoin,” Tarmo Peltokoski kertoo.