Nuotinluku alkaa avaimen lisäksi tahtiosoituksen lukemisesta. Sen avulla selviää tahdin pituus ja koko idea musiikin rytmittämisestä. Jos musiikissa lasketaan neljään, rytmit ovat painollisia ja painottomia aivan samalla tavalla kuin numerot ovat parittomia ja parillisia.
Rytmi koostuu peräkkäisistä nuoteista ja tauoista. Tahti sisältää arvoltaan samana pysyvän määrän rytmejä aina siihen asti, kunnes tahtiosoitus vaihtaa tahtilajin. Merkintä luetaan esimerkiksi "neljä neljäsosaa" tai "kuusi kahdeksasosaa". Tahdit rajataan pystysuuntaisilla tahtiviivoilla. Tahtiosoitus eli tahtilajimerkintä on murtoluku, joka ilmaisee ylemmällä numerollaan tahdissa olevien tahdinosien määrän ja alemmalla numerollaan tahdinosien nuottiarvon. Tahdinosia mahtuu tahtiin yleensä kaksi, kolme, neljä tai kuusi.
Kohotahti
Kohotahti tarkoittaa musiikin alkamista epätäydellisellä tahdilla. Kun vaikkapa Maamme-laulun melodia alkaa, vasta sen ensisäkeen Suomi-sanan ensimmäiselle tavulle osuu ensimmäisen täyden tahdin alku. "Oi maamme" kuuluu siis kohotahtiin.
Kohotahti täydennetään musiikin loppuun sijoittuvalla katkotahdilla, josta vastaavasti puuttuu kohotahdin verran nuottiarvoja.Iskualat
Rytmeillä on musiikissa vaihtelevia painoarvoja. Rytmikokonaisuudessa sävel tai tauko on iskullinen eli painollinen, kun se edeltää jotakin iskutonta eli painotonta osaa. Yhdistelmästä käytetään nimeä iskuala.
Rytmejä voidaan tarkastella vieläkin pienempinä kokonaisuuksina, jolloin erottuu sivuiskuja yhden iskualan sisällä. Sivuiskussa on taas vastaavasti oma iskullisuus ja iskuttomuus.
Rytmit jakautuvat iskualarakenteeltaan kolmeen tyyppiin: tasajakoinen, kolmijakoinen ja vaihtojakoinen. Niistä kahdessa ensimmäisessä rytmin iskualat pysyvät koko ajan yhtä pitkinä. Vaihtojakoisessa rytmissä on vähintään kaksi eripituista, säännöllisesti toistuvaa iskualaa. Tahtilajissa 2/4 iskuala ja tahti ovat yhtä pitkä kokonaisuus. Ensin on iskullinen tahdinosa, sen jälkeen iskuton. Kolmijakoisessa rytmissä (3/4 tai 6/8) iskullista sykäystä seuraa kaksi samanpituista iskutonta sykäystä.
Synkooppi
Synkooppi tarkoittaa painollisuuden hämärtämistä niin, että kaksi samanpituista säveltä sidotaan yhteen. Sidos alkaa painottomalla tahdinosalla. Muodostuu rakenne, jossa ovat lyhyt, pitkä (tai useampi pitkä) ja lyhyt osa peräkkäin. Kun iskutuksen hämärtäminen jatkuu pitkään ja uusi iskuala alkaa "riidellä" vanhan kanssa, syntyy rytmirakenne nimeltä hemioli.
Kuuntele kolme erilaista tapaa muodostaa synkooppi.
Poikkeusjaot
Rytmeillä voi olla myös poikkeuksellisia jakoja. Tasajakoisessa rytmissä pitkä sävel voidaan jakaa esimerkiksi kolmeen, viiteen tai kuuteen. Nuottikuvassa nuotit yhdistetään kaarella tai palkilla, ja poikkeusnumero kirjoitetaan kaaren tai palkin päälle tai alle. Triolirytmi merkitään puolta pienemmin nuottiarvoin kuin jaettava sävel. Kun sävel jaetaan viiteen, kuuteen tai seitsemään osaan, nuottiarvo on neljäsosa alkuperäisestä. Kun osia on kahdeksan tai enemmän, nuottiarvo on alkuperäisen kahdeksasosa.
Kolmijakoisen rytmin poikkeusjakoja ovat duolit ja kvartolit sekä harvinaisemmissa tapauksissa myös kaksijakoisen rytmin kvintolit ja septolit. Duolien ja kvartolien notaatiossa käytetään joko pisteellisiä nuotteja tai poikkeusnumeroa.