Pietari oli reilut sata vuotta sitten yksi Euroopan suurista kulttuurikaupungeista. Venäläiset rakastivat konsertteja ja romanttisia sävelmiä, mutta heitä oli vaikea hurmata uudella musiikilla. Jean Sibelius matkusti Pietariin kaksi kertaa johtamaan uusimpia sävellyksiään. Millaisen vastaanoton säveltäjä sai? Tervetuloa Sibeliuksen jalanjäljille Pietariin!
Vuonna 1870 valmistunut raideyhteys Pietariin merkitsi kätevää matkaa idän metropoliin. Taiteilijat matkustivat Suomen suuriruhtinaskunnan kyljessä levittäytyvään kulttuurikaupunkiin haistelemaan uusia tuulia, opiskelemaan ja inspiroitumaan.
Pietari ja Venäjä olivat monella tavalla läsnä Jean Sibeliuksen elämässä. Sibeliuksen perheen sukulaisia asui Pietarissa, ja Venäjän tapahtumat heijastuivat Suomen kulttuurielämään varsinkin kiihkeimpinä sortovuosina. Joutuipa nuori Sibeliuskin aikalaistensa tavoin suorittamaan koulussa pakolliset kolme kurssia venäjän kieltä. Sibelius kävi silloin tällöin Pietarissa, mutta hän pysähtyi kaupungissa yleensä vain vaihtaakseen junaa matkoillaan kauemmas Eurooppaan.
Musiikkikaupunki Pietari
Vuonna 1906 Sibelius matkusti ensimmäiselle konserttimatkalleen Pietariin. Kapellimestari ja pianisti Aleksandr Ziloti oli kutsunut hänen johtamaan Pohjolan tyttären kantaesityksen Mariinski-teatterin orkesterin kanssa.
Sibelius poistui junasta Viipurin kaupunginosassa sijaitsevalla Suomen asemalla (kartan kuva 3) ja suuntasi sieltä Neva-joen eteläpuolelle. Talveen valmistautuvan kaupungin sää oli hyisen kylmä, kun Sibelius saapui Pohjolan Venetsiaksi kutsuttuun kaupunkiin. Matka Pietarin keskustaan taittui vossikalla koristeellisten siltojen yli.
Sibelius oli saapunut kaupunkiin, jonka konserttiyleisöä oli hemmoteltu paitsi oman maan nimekkäillä säveltäjillä, myös eurooppalaisilla suuruuksilla kuten Mahlerilla, Berliozilla ja Wagnerilla. 1900-luvun alussa Pietarin tärkeimmät konsertit soitettiin Mariinski-teatterissa (1) ja pääkadun Nevski Prospektin tuntumassa Filharmonian konserttisaleissa (4).
Sinfoniakonserttien yleisö oli ajalle tyypillinen, kertoo musiikkitieteilijä ja Mariinski-lehden toimittaja Josif Raiskin.
Sibelius debytoi Pietarissa
Sibelius oli tyytyväinen saadessaan johtaa Pohjolan tyttären kantaesityksen arvostetun Mariinskin orkesterin kanssa.
Joulukuun lopussa pidetyn konsertin vastaanotto oli kohteliaan innostunut, joskaan ei myrskyisä. Sibelius sai kuitenkin käydä useita kertoja kumartamassa aplodeeraavalle yleisölle.
Helsingin Sanomat, Uusi Suometar ja Nya Pressen siteerasivat paikallisia konserttiarvosteluja. Saksankielinen St. Petersburg Zeitung oli kriittinen mutta venäläinen Rus kiittelevä.
Rus-lehden musiikkiarvostelija oli haltioissaan: Sibeliuksella on kovin elävä mielikuvitus, joten häneltä on lupa odottaa vielä paljon.
Kolmas sinfonia ei sytyttänyt pietarilaisia
Ensimmäisestä Pietarin konsertista kului vajaa vuosi, ja Sibelius saapui toistamiseen kaupunkiin, jälleen Aleksandr Zilotin kutsusta. Sibelius johtaisi vastavalmistuneen kolmannen sinfoniansa Zilotin nimeä kantavassa konserttisarjassa.
Orkesterina oli jo tutuksi tullut Mariinski-teatterin orkesteri. Tällä kertaa sävellys oli orkesterille vaativa, ja Sibelius aavisti, että osalla yleisöstä olisi valmiiksi negatiivinen asenne sinfoniaa kohtaan.
Tunnettu hovilääkäri Botkin haukkui sinfonian pataluhaksi.
Kirjeessään Ainolle hän kertoi oppivansa jatkuvasti uutta orkesterin johtamisesta, joka juuri nyt tuntui todella vaikealta.
Aino Sibelius saapui 19.11.1907 pidettyyn konserttiin Pietariin. Konsertin päätyttyä hän istui vielä Mariinskin aitiossa yhdessä Aleksandr Zilotin vaimon kanssa, kun paikalle porhalsi tunnettu hovilääkäri Botkin, joka haukkui juuri kuulemansa sinfonian pataluhaksi.
Ainolle, joka ymmärsi venäjää, Botkinin tunteenpurkaus oli shokki, kertoo Sibelius-tutkija Markku Hartikainen.
Pietarilaisten sanomalehtien musiikkikriitikot eivät ihastuneet kuulemaansa - aivan kuten Sibelius oli aavistanutkin. Erik Tawaststjerna kuvailee Sibelius-elämäkerrassa, kuinka kriitikoiden mielestä tämän sinfonia oli liian moderni: siinä saattoi kuulla vaikutteita jopa “rappiollisilta” säveltäjiltä kuten Debussyltä, Elgarilta tai Straussilta.
Seuraavalla matkallaan Sibelius pysähtyi Pietarissa vain vaihtaakseen junaa. Päämääränä oli Moskova, missä oli tarkoitus esittää mm. hänen viulukonserttonsa, mutta sävellys osoittautui solistille liian vaikeaksi. Niinpä ohjelmaa piti muuttaa, joten kolmannen sinfonian sekä Pohjolan tyttären rinnalla Sibelius johti muutamia pienimuotoisia sävellyksiään.
Vaikka vastaanotto oli Moskovassa lämpimämpi kuin Pietarissa, yhtä kaikki kriitikot eivät ihastuneet kolmanteen sinfoniaan. Venäjä jäi Sibeliukselta valloittamatta.
Sivistyneesti taiteilijahotellissa
Sibelius asui molempien Pietarin-matkojensa aikana kaupungin keskustassa Hotel d´Angleterressa (2), jonka ikkunoista oli hieno näköala vinosti vastapäätä kohoavaan Iisakin kirkkoon.
Hotelli sijaitsi myös lyhyen matkan päässä Mariinski-teatterista. Hotel d´Angleterren ravintola oli kaupungin kulttuuriväen – taiteilijoiden, runoilijoiden ja säveltäjien – suosiossa. Eräänlainen pietarilaisversio hotelli Kämpistä siis.
Hotel d´Angleterren ravintola oli kaupungin kulttuuriväen suosiossa. Eräänlainen pietarilaisversio hotelli Kämpistä siis.
Jean Sibelius kirjoitti matkoiltaan kirjeitä puolisolleen Ainolle. Säveltäjähän tunnettiin myös railakkaana juhlijana, mutta jostain syystä Pietarin iltaelämä ei näytä inspiroineen Sibeliusta.
Hänen kirjeensä ja ravintolakuittinsa elämän varrelta on arkistoitu tarkkaan, mutta Pietarin kohdalla niiden sisältö on niukka, jopa kuiva, kertoo Sibelius-tutkija Markku Hartikainen.
Sibeliuksen jalanjäljet johtavat Eurooppaan
Sibelius oli kosmopoliitti. Hän matkusi ulkomaille johtamaan konserttejaan, kuuntelemaan musiikkia ja säveltämään leudommissa ilmanaloissa. Sibeliuksen matkat Eurooppaan on dokumentoitu tarkasti. Suosikkikaupunki oli Berliini.
Miksei Jean Sibelius konsertoinut Venäjällä kuin kolmesti – kahdesti Pietarissa ja yhden kerran Moskovassa? Olihan esimerkiksi Pietari tuttu paikka Sibeliukselle lukuisten junamatkojen ansiosta.
Tapaaminen Tšaikovskin kanssa ei toteutunut
Olisivatko he saaneet toisiltaan musiikillisia vaikutteita ja olisiko Sibelius vieraillut Venäjällä useamminkin?
Sibelius-tutkija Markku Hartikainen kertoo, että suurten säveltäjien kohtaaminen oli toteutua 1800-luvun lopulla.
