Hyppää pääsisältöön

Soinnut

Kolmisointu kääntämättömänä muotona.
Sointu on ensin osattava nimetä "lumiukkona", jotta pystytään tunnistamaan monimutkaisempia muotoja. Kolmisointu kääntämättömänä muotona. nuotit

Sointu on vähintään kolmen sävelen kokonaisuus. Sävelten lukumäärän mukaan sointuja kutsutaan esimerkiksi kolmi- ja nelisoinnuiksi.

Kuten intervallit, soinnut voivat soida yhtä aikaa tai peräkkäin (eli murtosointuina). Soinnun rakenne on täydellinen, kun siihen sisältyvät sen kaikki sävelet (pohjasävel, terssi, kvintti, septimi jne.). Kun jokin sävel tai joitakin säveliä puuttuu, sointu on epätäydellinen. Yleisimmin soinnusta voi jäädä pois kvintti. Tonaalisiin funktioihin perustuvassa musiikissa vaihtelevat sointuasteet nimeltä toonika, dominantti ja subdominantti.

Kolmisointu

Kolmisointu koostuu kahdesta intervallista, jotka ovat tämän soinnun pohjamuodossa terssi ja kvintti. Intervallit lasketaan siis pohjasävelestä. Terssi ja kvintti ovat kiinteitä nimityksiä sävelille, vaikka intervallirakenne (eli kolmikon keskinäinen järjestys) vaihtuukin sointukäännöksissä ja sijoittelussa pitkin nuottiviivastoa.

Soinnun käännökset

Kun alimpana on pohjasävel, sointua sanotaan pohjamuotoiseksi soinnuksi. Kun alimpana on terssisävel, kyseessä on terssikäännös eli sekstisointu. Kun alimpana on kvinttisävel, kyseessä on kvinttikäännös eli kvarttisekstisointu. Kahta eri nimitystyyppiä ei pidä sekoittaa toisiinsa. Käännösnimike määräytyy alimman sävelen mukaan, sointunimeke puolestaan intervallirakenteen.

On kehittynyt tavaksi, ettei sekstisointua tarvitse kutsua terssisekstisoinnuksi, vaikka tämä pidempi nimi olisi rakennetta kuvatessaan johdonmukainen (vrt. kvarttisekstisointu).

Käännöksen tunnistaminen alkaa pohjasävelen tunnistamisesta. Kun sävelet on aseteltu hajalleen, pohjasävelen tunnistamisessa auttaa kyky nähdä intervalleja hahmon mukaan, ei laskemalla. Seksti-intervallin ylempi sävel on monesti pohjasävel. Säveliä oktaavialasta toiseen "siirtämällä" syntyvän tai jo valmiiksi kirjoitetun kvartin ylempi sävel taas on kolmisoinnun tapauksessa aina pohjasävel.

Duurisointu. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Duurisointu (esimerkit ovat g-pohjaisia). Duurisointu. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria
Mollisointu. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Mollisointu. Mollisointu. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria
Vähennetty kolmisointu. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Vähennetty kolmisointu. Vähennetty kolmisointu. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria
Ylinouseva kolmisointu. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi.
Ylinouseva kolmisointu. Ylinouseva kolmisointu. Vain Orkesterikoneessa käytettäväksi. musiikinteoria

Sointutehot

Duuri- ja molliasteikoiden seitsemälle sävelelle muodostuvia sointuja kutsutaan kantasoinnuiksi. Niillä jokaisella on aste (merkintänä roomalainen numero), joka määräytyy kantasävelen mukaan.

Kolmisoinnuilla on sävellajissa omat tehtävänsä, sointutehot. Tonaalisen musiikin kolme sointutehoa ovat toonika, dominantti ja subdominantti. Pääsoinnuilla on juuri nämä tehot eli sointujen funktiot. Muut asteet hahmottuvat tehoittain seuraavasti: VI aste on sijaistoonika, VII sijaisdominantti, III sijaisdominantti, II sijaissubdominantti. Asteet II ja III ovat häilyviä: mollissa II aste ei hahmotu selvästi subdominttisena, ja III aste taas voi olla teholtaan myös toonika.

Nelisointu

Nelisointu on kolmisoinnun ja sen pohjasävelestä lasketun septimin muodostama kokonaisuus. Kaikki nelisoinnut ovat dissonoivia eli riitasointisia niiden sisältämän septimin takia. Soinnun laatua kuvaava nimike määräytyy kolmisoinnun ja septimin tyyppien mukaan.

Yleisin nelisointu on V asteen dominanttiseptimisointu. Nelisoinnuilla on yksi käännös enemmän kun kolmisoinnuilla. Sibeliuksen Finlandian alun vaskisoinnuista ensimmäisen on kolmisointu ja sitä seuraava on muunnesäveliä sisältävä nelisointu.

Tältä kuulostaa levollisen kolmisoinnun ja riitasointisen nelisoinnun välinen ero:

  • Sibeliuksen jalanjäljillä Hämeenlinnassa

    Millainen oli kansallissäveltäjämme lapsuus?

    Missä Janne leikki kavereineen? Miten hän selvisi ankaran piano-opettajan kynsistä? Miten Aulanko liittyy Finlandia-hymniin? Tule mukaan kulkemaan Sibeliuksen jalanjäljillä Hämeenlinnassa. Lue ja kuuntele, millainen oli säveltäjän lapsuus 1800-luvun lopun hämäläiskaupungissa.

  • Sibeliuksen jalanjäljillä Wienissä

    Vuosi Wienissä merkitsi käännettä Sibeliuksen tuotannossa.

    Jean Sibelius jatkoi sävellysopintojaan ulkomailla, ensin Berliinissä 1889-90 ja sitten Wienissä 1890-91. Erkki Toivanen seurasi nuoren Sibeliuksen jälkiä Eurooppaan.

  • Tunnistatko soittimet?

    Testaa, tunnistatko soittimia äänen perusteella.

    Viulu vai huilu? Trumpetti vai pasuuna? Testaa, tunnistatko orkesterisoittimet äänen perusteella.

  • Orkesterikone

    Kuuntele Finlandiaa ja orkesterin soittimia.

    Orkesterikone soittaa Jean Sibeliuksen Finlandian RSO:n esittämänä. Sen avulla voit kuunnella tarkemmin eri soitinryhmiä sekä seurata kapellimestarin työskentelyä. Kannattaa varustautua kuulokkein!