Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Nuori kannabiskoukussa

inhimillinen tekijä, yle tv1
Heikki Hirvonen (vas.), Sari Valto, Jani Heino, Jussi Niemi-Pynttäri keskustelevat nuorten kannabiksen käytöstä. inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 keskiviikkona 2.12.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 5.12. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

25-vuotiaan Heikki Hirvosen elämä lähti alamäkeen kannabiksen polttamisesta. Huumekuntoutuskoti Villa Hockeyn vastaava ohjaaja Jani Heino kertoo, miten hoitoon tulevat, runsaasti kannabista käyttäneet, nuoret muistuttavat lastentarhalaisia kognitiivisilta taidoiltaan ja toimintakyvyltään.

"Kannabis tyhmentää, vaikka on ruma sanoa niin", Jani sanoo.

Psykiatri Jussi Niemi-Pynttäri nostaa esille tutkimusalueensa: kannabiksen aiheuttamat päihdepsykoosit, jotka lisäävät riskiä sairastua skitsofreniaan.

Nuorten harmittomana "luonnontuotteena" pitämä aine on Inhimillisen tekijän keskustelijoiden mielestä mainettaan huomattavasti vaarallisempi.

Kaveripiiristä virike

Heikki Hirvonen aloitti kannabiksen käytön 17-vuotiaana lukiolaisena. Hänen perheessään päihteet eivät olleet ongelma. Äti kuoli tuohon aikaan syöpään ja yrittäjäisä oli töidensä takia paljon poissa kotoa.

Heikillä oli ollut ahdistusta ja masennusta, joita hän siihen asti oli lääkinnyt alkoholilla. Kun kaveriporukkaan ilmestyi kannabista, Heikki tunsi heti, että aine kolahti häneen.

"Kannabis vaikutti kätevältä: ei tullut krapulaa ja alkoholiin liittynyt häsellys ja örvellys jäi pois. Vähitellen ongelmaksi tulivat kylläkin unettomuus ja passiivisuus. Päivät kuluivat flegmaattisesti, polttelin ja tuijotin ruutua päivät pitkät. Pahimpina aikoina polttelin viisi grammaa päivässä pilveä. Lukio jäi kesken", Heikki muistelee.

Kuvioon tulivat nopeasti muutkin huumeet. Tähän vaikutti Heikin mielestä asenne, jonka hän oli omaksunut kannabista kohtaan.

"Olin tutkaillut, mitä netissä puhutaan kannabiksesta ja siihen tunnuttiin suhtautuvan siellä hyvinkin sallivasti. Sen vaarattomuutta korostettiin netissä. Niinpä ajattelin aikani ongelmitta poltettuani, että jos kannabis ei ole paha juttu, niin ehkäpä amfetamiinikaan ei ole niin paha juttu."

Amfetamiinin rinnalle tulivat kipulääkkeet, subutex ja lyrica. Kannabista ja alkoholiakin meni, mutta "niitä ei laskettu".

Heikki rahoitti huumeidenkäyttöään kasvattamalla itse kannabista ja myymällä sitä. Ehdollinen vankeustuomiokin tuli huumeiden hallussapidosta.

Nyt Heikki on ollut raittiina vuoden ja opiskelee liikunnanohjaajaksi. Hän on muuttanut täysin elämäntapojaan, jättänyt pois jopa tupakan. "Nuoren elämään ei pitäisi kuulua minkäänlaiset päihteet", Heikki sanoo.

Hoitoon psykoosissa

Jani Heino on töissä lääkkeettömässä huumekuntoutuskodissa Villa Hockeyssa Kurussa. Hänen mukaansa kannabiksen käyttö näkyy hoitoon tulevissa nuorissa yhä enemmän.

"Yleistä on, että olettamus hoitoon tullessa on, että kannabis on haitaton luonnontuote. Ongelmien nähdään olevan muualla kuin kannabiksessa. Hoitoon hakeudutaan yleensä, kun eteen on tullut ensimmäinen psykoosi", Jani kertoo.

Kaikki normaalit perustaidot ovat nuorilla heikolla tolalla. Pitää opetella pesemään hampaat, siivoamaan ja hoitamaan asioita.

"Lähimuistin kanssa on ongelmia, keskittymiskyky on kateissa, masennus on yleistä, pinna on kireällä", Jani kuvailee tyypillistä asiakasta.

"Kannabiksesta sanotaan usein, että se on 'rauhantuote', joka tekee käyttäjänsä leppoisaksi. Voin kertoa, että näin ei ole. Raivokohtauksia ja aggressiivisuutta on nähty. Kannabis säilyy elimistössä pitkään. Vielä kolmen viikon päästä viimeisestä käyttökerrasta voi näkyä jäljet seulassa ja toipumisvaiheessa raivotilat ovat yleisiä."

Asiakas on Villa Hockeyssä tyypillisesti kolmen kuukauden hoitojakson, ellei keskeytä hoitoa ennen sitä. Kuntoutuksen periaatteisiin kuuluvat lääkkeettömyyden lisäksi yhteisöllisyys ja toiminnallisuus. Yhdessä tekemisen on todettu tehokasta kuntoutusta nuorille. Hoitokodissa myös ohjaajat osallistuvat kaikkeen toimintaan.

Jani Heino kertoo, että nykyään huumehoitoon tulevat nuoret ovat lähtöisin kaikenlaisista perheistä. Perheen sosiaalista taustaa tärkeämmäksi on osoittautunut nuoren kaveripiiri.

"Vanhemmille kuitenkin haluan viestiä, että olkaa läsnä nuortenne elämässä. Nuori ei oikeasti tarvitse materiaa, vaan yhdessäoloa. Ei tarvitse edes tehdä mitään ihmeellistä yhdessä, riittää, kun mennään vaikka kävelylle yhdessä ja jutellaan. Kaveripiiri on se, joka vie helposti lapsen puuhiinsa mukanaan ja vanhempien on hyvä olla perillä siitä, mitä siellä tapahtuu."

Kehittyminen pysähtyy

Helsingin kaupungin psykiatria- ja päihdekeskuksen ylilääkäri, psykiatrian erikoislääkäri Jussi Niemi-Pynttäri muistuttaa kannabiksen vaarallisuudesta puhuttaessa, että on eri asia aloittaa satunnainen polttelu aikuisena kuin runsas käyttö 15-vuotiaana.

"Teini-iän kehityshaasteena on ikään kuin siirtyä matkustajasta kuljettajaksi. Siinä vaiheessa mietitään, kuka olen ja millainen olen. Tämä identiteetin rakentamiskehitys jää kesken, kun kannabis alkaa viedä aikaa ja sitä kautta nuoren elämästä alkavat häipyä muut harrastukset.”

Niemi-Pynttärin mukaan nuori jää ikään kuin sille kehitystasolle, minkä ikäisenä hän on aloittanut kannabiksen käytön. Tämä on asian sosiaalinen puoli.

Mitä tapahtuu aivoissa?

Kannabis on rasvaliukoinen, joten se varastoituu, ja se sisältää viittäsataa eri ainetta, joista sata vaikuttaa aivojen reseptoreihin. On tutkittu, että runsas, yli 50 kertaa kannabiksen käyttökertaa, jopa kaksinkertaistaa riskin sairastua skitsofreniaan, erään ruotsalaistutkimuksen mukaan jopa kuusinkertaistaa riskin.

”Psykoosiin tai skitsofreniaan sairastuminen vaatii toki perinnöllisiä alttiustekijöitä ja niiden päälle kuormittavia asioita. Kannabis on yksi riskiä selvästi lisäävä tekijä", kertoo Niemi-Pynttäri.

Skitsofreniaan sairastuu noin 0,7 prosenttia väestöstä, mutta psykoosi on aikaisempaa luultua yleisempää: viimeaikaiset tutkimukset näyttävät, että väestöstä jopa 10 prosenttia saattaa joutua psykoosiin jossain elämänsä vaiheessa.

"Nyt on kysymys siitä, välitämmekö tästä pienestä vähemmistöstä, jolle käy huonosti? Menemmekö enemmistön mukana, eikä piitata siitä, mitä joillekin tapahtuu? Ihmisillä on taipumus alkaa vähätellä jotain ainetta, jos siitä puhutaan paljon ja käyttäjiä on paljon. Esimerkiksi on pitävää tutkimustulosta siitä, että suola ihan oikeasti tappaa. Mutta se aiheuttaa tappavia sairauksia vain vähemmistölle. Samalla lailla kannabiksen vaaroja ei oikein oteta vakavasti", Niemi-Pynttäri sanoo.

Asenteissa vikaa?

Asenteet kannabiksen käyttämistä kohtaan ovat melko sallivia. Helsingin Sanomat tutki elokuussa suomalaisten moraalisia asenteita erilaisia rikkeitä kohtaan. Tutkimuksen mukaan 35 prosenttia piti kannabiksen käyttämistä joko täysin tai melko hyväksyttävänä.

Keskustelijoiden mukaan asenteisiin vaikuttavat kannabista puolustavat kommentit, jotka tulevat aikuisena satunnaisen polttelun aloittaneilta ihmisiltä. Heille ongelmaa ei välttämättä tulekaan, mutta keskustelussa ei osata erottaa sitä joukkoa erityisesti nuorista, jotka aloittavat runsaan käytön siinä vaiheessa, kun heidän aivonsa ovat vielä kehittymässä.

Inhimillisen tekijän keskustelijat ottavat kantaa siihen, pitäisikö kannabis laillistaa ja mitä se mahdollisesti merkitsisi yhteiskunnalle. Esillä on myös huumeista toipumisen prosessi. Miten aineesta pääsee eroon ja voiko runsaasta kannabiksen käytöstä kokonaan toipua ennalleen?

Kommentit