Tatu Tamminen
Yle
Monelle Sibelius-kilpailun ystävälle Emmanuel Tjeknavorianin suoritukset ovat olleet erityisiä hetkiä. Hän kertoo haastattelussa taustastaan. Toisena välieräpäivänä Tero Latvala veti ensimmäistä kertaa kotiin päin. Kysyimme myös säveltäjä Hyun-Jun Parkilta, minkälaista voimaa voi odottaa lähitulevaisuudessa Etelä-Korean klassisen musiikin alalta.
Kun Sibelius-kilpailun sähikäinen Emmanuel Tjeknavorian suunnittelee musiikillisia tulkintojaan, hän todella tekee taustatyötä. Kohteliaat kehut saa ensin Junghoon Namin kilpailukappale, jonka Tjeknavorian valitsi välieräohjelmaansa. Hän kertoo opiskelleensa Youtubesta korealaisia perinnesoittimia.
"Viulunsoitolla voin viestiä yleisölle kuten puheella tai laulamisella. Suurin tavoitteeni soittajana on ymmärtää, mitä kukin säveltäjä on teoksillaan tarkoittanut. Ei musiikin tulkitsemisessa voi olla sen tärkeämpää päämäärää."
Äänellä viestiminen pohjautuu mielikuvitukseen ja konkreettisiin lähtökohtiin. On olemassa yksi linja – laadullinen hienojalostus – halki vaikkapa Debussyn, Sibeliuksen tai Bizet'n (kilpailussa Waxmanin Carmen-fantasia) muodostaman ohjelmiston.
"Kyseenalaistan omaa soittoani jatkuvasti. Se on osa kehityksen polkua. Voinko soittaa sellaisella intensiteetillä, jota Debussyn sonaatti oikeasti vaatii?" hän kuvailee.
"Kansallisuuden tarkoittamat näköalat pitää tiedostetusti eritellä musiikissa, koska säveltäjillä on aina omat taustansa. Tulkitsija musisoi kuitenkin sen mukaisesti, onko esimerkiksi rauhallinen tai temperamenttinen luonnetyyppi."
Tausta ei ole nytkään keskustelussa vähäpätöinen asia. Perjantaina salin tunnelman räjäyttäneen nuoren miehen isä on kapellimestari Loris Tjeknavorian. Kosmopoliittinen musiikkimaakari on vaikuttanut paljon kulttuurielämään Iranissa ja Armeniassa, jonka alueelta suku tulee. Viulunsoitto on osa perheen jatkumoa, ja äiti taas on ammatiltaan pianisti. 20-vuotias itävaltalainen korostaa monipuolisten mentoriensa merkitystä. Nykyinen viulunsoitonopettaja Gerhard Schulz istuu Sibelius-kisan tuomaristossa.
"Kaikki opettajani ovat pystynyeet motivoimaan ja inspiroimaan kehityskulkuani. Isäni on aina seurannut tilannetta tarkasti ja kommentoinutkin tiettyjä asioita. Olen kuitenkin onnekas siinä, että vanhempani ovat jättäneet minulle tietyn vapauden tunteen."
Tjeknavorianin suurin intohimo musiikin ulkopuolella on jalkapallo ja erityisesti Real Madridin seuraaminen. Fanittaminen alkoi ennen kuin poika oli osannut "edes ajatella tai puhua". Wienissä syntynyt ja pääosin asunut viulisti valmistui viime vuonna lukiosta, jossa luokkatoverit eivät olleet muusikoita. Tjeknavorianin suuri ilo oli käyttää kaikki liikenevä aika koulutovereiden kanssa jalkapallon tai pöytätenniksen pelaamiseen. Nykyisin runsas esiintymismatkustelu on jättänyt urheilun vähemmälle.
Miten Emmanuel Tjeknavorian ajattelee yleisesti tällaisesta luopumisesta? Mitkä ovat viulutaiteen huipulle pyrkimisen vaikutukset kalenteriin?
"Suustani ei tule sellaista lausetta kuin 'minulla ei ole aikaa'. Jos jotain todella haluaa, sitä ehtii kyllä tehdä. Teen aikatauluni huolella, jotta aikaa jää muuhunkin kuin soittamisessa kehittymiseen."
Tutustu Emmanuel Tjeknavorianin kilpailusuorituksiin ja katso videohaastattelu
Asiantuntija Tero Latvalan poiminnat
Minami Yoshida (JPN): "Piti hienosti Prokofjevin sonaatin neljättä osaa rytmisesti kasassa. Hänellä oli intonaatiossa pientä viilattavaa Parkin teoksessa. Saint-Saënsin kohdalla hän piti ihailtavalla tavalla valssirytmin yllä. Tuollainen järkiperäisyys on miellyttävää."
Nancy Zhou (USA): "Erittäin viihdyttävä ja hieno ohjelma. Beethovenin viidennessä sonaatissa hän teki vähän hassuja valintoja ja oli hetkittäin ylävireinen. Sibeliuksen viides humoreski osui sopivasti hänen viihdyttämisagendaansa."
Sara Etelävuori (FIN): "Tämä oli varsin iloinen onnistuminen. Mendelssohnin sonaatti oli aivan nappivalinta. Etelävuorella on yksi kisan kauneimmista viulun äänistä. Sibeliuksen ykköshumoreskiin olisi voinut tehdä kunnon ison linjan. Viidennessä humoreskissa hän toteutti tyylikkäällä tavalla kaikki runsaat huiluäänet."
Katso kaikki toisen välieräpäivän esitykset
Kilpailun yllättäjän ei aina tarvitse olla soittaja
Sibelius-sävellyskilpailun historian ensimmäinen voittaja Hyun-Jun Park uskoo, että länsimainen taidemusiikki on saavuttanut korealaisen nuorison keskuudessa aiempaa merkittävämmän aseman. Trendin selkeimpänä osoituksena hän pitää Chopin-pianokilpailun kuukausi sitten voittanutta Seong-Jin Chota (s. 1994). Pianistin kisasuorituksista koottu levy on myynyt jo kolmessa viikossa viisinkertaisesti sen määrän, jota genren aiemmat myyntikärjet ovat yleensä Etelä-Koreassa hiponeet.
Yksi maassa sijaitsevista klassisen musiikin voimapesistä on Tongyeongin nykymusiikkifestivaali, jota Park pitää musiikkimatkailijoille erityisen otollisena kohteena. Tapahtuman perusti yksi maan merkittävimmistä säveltäjistä, Isang Yun (1917–1995), joka loi uransa pitkälti Saksassa.
”Tunnetuimman festivaalin rinnalla on kuitenkin toistaiseksi aika niukasti muita toimijoita. Soulin filharmonikkojen konsertit ovat ilman muuta toinen tarkastamisen arvoinen tukijalkamme.”
Park toivoo pääsevänsä Eurooppaan opiskelemaan sävellystä mahdollisimman pian. Tavoitteena on saada oma sävellyksellinen kädenjälki monipuolisemmaksi. Taustalla ovat kandidaattiopinnot synnyinkaupunki Soulissa.
”Huomattava osa tästä innostuksestani vaihtaa maisemaa on tullut Sibeliuksen kautta. Suomi tuntuisi selvästi otollisimmalta vaihtoehdolta. Sanoisin, että meitä on jo kokonainen korealaissäveltäjien ryhmä, joka pyrkii kansainvälistymään.”
Ensimmäiseen Sibelius-kilpailuun vuonna 1965 liittyi suomalaissäveltäjille osoitettu kilpailu, josta Aulis Sallisen sooloviuluteos Cadenza pääsi voittajana kisateokseksi. Nyt 50 vuotta myöhemmin Parkin Another Cadenza soi Helsingissä kahdeksan kertaa.
”En ollut tietoinen yhteydestä, mutta olen kyllä tutustunut Sallisen musiikkiin. Kolmas sinfonia on suosikkini.”
Park muovasi Another Cadenzan Sibeliuksen viulukonserton pienten melodiapätkien pohjalta. Hän esitteli partituuriaan kernaasti myös haastattelutilanteessa. Rytminen sibeliaanisuus on teoksessa selvimmillään silloin, kun pitkän nuotin jälkeen ponnahdetaan kolmeen lyhyeen nuottiin. Tässä monille tutussa tavaramerkkiratkaisussa melodia liikkuu vain pienin askelin.
”Laitoin viulukonserton ensiosan fragmentteja uuden harmonian sekaan. Todennäköisesti Sibelius suuttuisi, jos näkisi tämän kappaleen”, Park myöntää hymyillen.
Ainola-vierailu jäi korealaiselta harmittavasti toiseen kertaan, mutta oman teoksen kuuleminen maineikkaassa kilpailussa tekee onnelliseksi.
Päivän kommentti
Nimimerkki "Viipperän" kommentointia on ollut mahtavaa seurata aiempien kisakatsausten yhteydessä. Suuri sanailija yllättää vielä varmasti kilpailun aikana. Tänään hän kirjoitti eilisestä Diana Tishchenkon esityksestä:
"Diana oli rautapaitainen ratsastaja arkaaisessa metsässä, ja hänen tulkintansa oli NOUSU maan pinnalta, Haadeksen huuruista ja kulttuurimme lämpökuolemasta, kohti sfäärejä ja galaktista ikisyvyyttä... Siinä konserttisalinkin seinät hämmästyksestä levisivät ja aukenivat kohti apeironia."
Sunnuntaina eli viimeisenä välieräpäivänä esiintyvät Bomsori Kim (10.00), Christel Lee (11.00), Kerson Leong (12.30), Li Zeyu Victor (17.00), Richard Lin (18.00) ja Ji Min Kyung (19.30). TIISTAINA ALKAVIIN FINAALEIHIN pääsevien nimet kerrotaan suoratoistolähetyksessä n. klo 21.30.
Kuuntele Tero Latvalan ja toimittaja Lotta Emanuelssonin keskustelut lauantain soitoista:
