Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jean Sibelius -viulukilpailu pääkuva

Lavalla rasavillin Tjeknavorianin kalenteri pysyy tasapainossa

Emmanuel Tjeknavorian sulatti yleisön sydämet.
"Kaikki välieräkilpailijat ovat loistavia viulisteja", Emmanuel Tjeknavorian kertoo. Emmanuel Tjeknavorian sulatti yleisön sydämet. Kuva: Sandra Saulo/YLE emmanuel tjeknavorian

Monelle Sibelius-kilpailun ystävälle Emmanuel Tjeknavorianin suoritukset ovat olleet erityisiä hetkiä. Hän kertoo haastattelussa taustastaan. Toisena välieräpäivänä Tero Latvala veti ensimmäistä kertaa kotiin päin. Kysyimme myös säveltäjä Hyun-Jun Parkilta, minkälaista voimaa voi odottaa lähitulevaisuudessa Etelä-Korean klassisen musiikin alalta.

Kun Sibelius-kilpailun sähikäinen Emmanuel Tjeknavorian suunnittelee musiikillisia tulkintojaan, hän todella tekee taustatyötä. Kohteliaat kehut saa ensin Junghoon Namin kilpailukappale, jonka Tjeknavorian valitsi välieräohjelmaansa. Hän kertoo opiskelleensa Youtubesta korealaisia perinnesoittimia.

"Viulunsoitolla voin viestiä yleisölle kuten puheella tai laulamisella. Suurin tavoitteeni soittajana on ymmärtää, mitä kukin säveltäjä on teoksillaan tarkoittanut. Ei musiikin tulkitsemisessa voi olla sen tärkeämpää päämäärää."

Emmanuel Tjeknavorian sulatti yleisön sydämet.
Tjeknavorian villitsi välierässä yleisön. Emmanuel Tjeknavorian sulatti yleisön sydämet. Kuva: Sandra Saulo/YLE emmanuel tjeknavorian

Äänellä viestiminen pohjautuu mielikuvitukseen ja konkreettisiin lähtökohtiin. On olemassa yksi linja – laadullinen hienojalostus – halki vaikkapa Debussyn, Sibeliuksen tai Bizet'n (kilpailussa Waxmanin Carmen-fantasia) muodostaman ohjelmiston.

"Kyseenalaistan omaa soittoani jatkuvasti. Se on osa kehityksen polkua. Voinko soittaa sellaisella intensiteetillä, jota Debussyn sonaatti oikeasti vaatii?" hän kuvailee.

"Kansallisuuden tarkoittamat näköalat pitää tiedostetusti eritellä musiikissa, koska säveltäjillä on aina omat taustansa. Tulkitsija musisoi kuitenkin sen mukaisesti, onko esimerkiksi rauhallinen tai temperamenttinen luonnetyyppi."

Tausta ei ole nytkään keskustelussa vähäpätöinen asia. Perjantaina salin tunnelman räjäyttäneen nuoren miehen isä on kapellimestari Loris Tjeknavorian. Kosmopoliittinen musiikkimaakari on vaikuttanut paljon kulttuurielämään Iranissa ja Armeniassa, jonka alueelta suku tulee. Viulunsoitto on osa perheen jatkumoa, ja äiti taas on ammatiltaan pianisti. 20-vuotias itävaltalainen korostaa monipuolisten mentoriensa merkitystä. Nykyinen viulunsoitonopettaja Gerhard Schulz istuu Sibelius-kisan tuomaristossa.

"Kaikki opettajani ovat pystynyeet motivoimaan ja inspiroimaan kehityskulkuani. Isäni on aina seurannut tilannetta tarkasti ja kommentoinutkin tiettyjä asioita. Olen kuitenkin onnekas siinä, että vanhempani ovat jättäneet minulle tietyn vapauden tunteen."

Emmanuel Tjeknavorian Sibelius-viulukilpailussa 2015.
"Isäni ei ole ollut opettajani, koska yritän olla soitossani itsenäinen suhteessa häneen", Tjeknavorian kertoo. Emmanuel Tjeknavorian Sibelius-viulukilpailussa 2015. Kuva: Heikki Tuuli emmanuel tjeknavorian

Tjeknavorianin suurin intohimo musiikin ulkopuolella on jalkapallo ja erityisesti Real Madridin seuraaminen. Fanittaminen alkoi ennen kuin poika oli osannut "edes ajatella tai puhua". Wienissä syntynyt ja pääosin asunut viulisti valmistui viime vuonna lukiosta, jossa luokkatoverit eivät olleet muusikoita. Tjeknavorianin suuri ilo oli käyttää kaikki liikenevä aika koulutovereiden kanssa jalkapallon tai pöytätenniksen pelaamiseen. Nykyisin runsas esiintymismatkustelu on jättänyt urheilun vähemmälle.

Miten Emmanuel Tjeknavorian ajattelee yleisesti tällaisesta luopumisesta? Mitkä ovat viulutaiteen huipulle pyrkimisen vaikutukset kalenteriin?

"Suustani ei tule sellaista lausetta kuin 'minulla ei ole aikaa'. Jos jotain todella haluaa, sitä ehtii kyllä tehdä. Teen aikatauluni huolella, jotta aikaa jää muuhunkin kuin soittamisessa kehittymiseen."

Tutustu Emmanuel Tjeknavorianin kilpailusuorituksiin ja katso videohaastattelu

Asiantuntija Tero Latvalan poiminnat

viulutaiteilija Tero Latvala
Tero Latvala. viulutaiteilija Tero Latvala Kuva: Yle/Johanna Kannasmaa tero latvala

Minami Yoshida (JPN): "Piti hienosti Prokofjevin sonaatin neljättä osaa rytmisesti kasassa. Hänellä oli intonaatiossa pientä viilattavaa Parkin teoksessa. Saint-Saënsin kohdalla hän piti ihailtavalla tavalla valssirytmin yllä. Tuollainen järkiperäisyys on miellyttävää."

Nancy Zhou (USA): "Erittäin viihdyttävä ja hieno ohjelma. Beethovenin viidennessä sonaatissa hän teki vähän hassuja valintoja ja oli hetkittäin ylävireinen. Sibeliuksen viides humoreski osui sopivasti hänen viihdyttämisagendaansa."

Sara Etelävuori (FIN): "Tämä oli varsin iloinen onnistuminen. Mendelssohnin sonaatti oli aivan nappivalinta. Etelävuorella on yksi kisan kauneimmista viulun äänistä. Sibeliuksen ykköshumoreskiin olisi voinut tehdä kunnon ison linjan. Viidennessä humoreskissa hän toteutti tyylikkäällä tavalla kaikki runsaat huiluäänet."

Japanilainen 17-vuotias Minami Yoshida on Sibelius-viulukilpailun 2015 kuopus.
Minami Yoshida. Japanilainen 17-vuotias Minami Yoshida on Sibelius-viulukilpailun 2015 kuopus. Kuva: Heikki Tuuli minami yoshida
Nancy Zhoun pianistina Sibelius-viulukilpailussa 2015 on ollut Naoko Ichihashi.
Nancy Zhou. Nancy Zhoun pianistina Sibelius-viulukilpailussa 2015 on ollut Naoko Ichihashi. Kuva: Heikki Tuuli nancy zhou
Sara Etelävuori Sibelius-viulukilpailussa 2015.
Sara Etelävuori. Sara Etelävuori Sibelius-viulukilpailussa 2015. Kuva: Heikki Tuuli sara etelävuori

Katso kaikki toisen välieräpäivän esitykset

Korealainen säveltäjä Hyun-Jun Park, yksi Sibelius-sävellyskilpailun voittajista haastattelussa.
Hyun-Jun Park (oik.) ammentaa sävellystensä tarinankerrontaa myös elokuvista ja eri urheilulajeista. Hänen tulkkinsa istuu kuvassa vasemmalla. Korealainen säveltäjä Hyun-Jun Park, yksi Sibelius-sävellyskilpailun voittajista haastattelussa. Kuva: Sandra Saulo/YLE säveltäjä hyun-jun park

Kilpailun yllättäjän ei aina tarvitse olla soittaja

Sibelius-sävellyskilpailun historian ensimmäinen voittaja Hyun-Jun Park uskoo, että länsimainen taidemusiikki on saavuttanut korealaisen nuorison keskuudessa aiempaa merkittävämmän aseman. Trendin selkeimpänä osoituksena hän pitää Chopin-pianokilpailun kuukausi sitten voittanutta Seong-Jin Chota (s. 1994). Pianistin kisasuorituksista koottu levy on myynyt jo kolmessa viikossa viisinkertaisesti sen määrän, jota genren aiemmat myyntikärjet ovat yleensä Etelä-Koreassa hiponeet.

Yksi maassa sijaitsevista klassisen musiikin voimapesistä on Tongyeongin nykymusiikkifestivaali, jota Park pitää musiikkimatkailijoille erityisen otollisena kohteena. Tapahtuman perusti yksi maan merkittävimmistä säveltäjistä, Isang Yun (1917–1995), joka loi uransa pitkälti Saksassa.

”Tunnetuimman festivaalin rinnalla on kuitenkin toistaiseksi aika niukasti muita toimijoita. Soulin filharmonikkojen konsertit ovat ilman muuta toinen tarkastamisen arvoinen tukijalkamme.”

Park toivoo pääsevänsä Eurooppaan opiskelemaan sävellystä mahdollisimman pian. Tavoitteena on saada oma sävellyksellinen kädenjälki monipuolisemmaksi. Taustalla ovat kandidaattiopinnot synnyinkaupunki Soulissa.

Korealainen säveltäjä Hyun-Jun Park, yksi Sibelius-sävellyskilpailun voittajista haastattelussa.
Korealainen säveltäjä Hyun-Jun Park, yksi Sibelius-sävellyskilpailun voittajista haastattelussa. Kuva: Sandra Saulo/YLE säveltäjä huyn-jun park

”Huomattava osa tästä innostuksestani vaihtaa maisemaa on tullut Sibeliuksen kautta. Suomi tuntuisi selvästi otollisimmalta vaihtoehdolta. Sanoisin, että meitä on jo kokonainen korealaissäveltäjien ryhmä, joka pyrkii kansainvälistymään.”

Ensimmäiseen Sibelius-kilpailuun vuonna 1965 liittyi suomalaissäveltäjille osoitettu kilpailu, josta Aulis Sallisen sooloviuluteos Cadenza pääsi voittajana kisateokseksi. Nyt 50 vuotta myöhemmin Parkin Another Cadenza soi Helsingissä kahdeksan kertaa.

”En ollut tietoinen yhteydestä, mutta olen kyllä tutustunut Sallisen musiikkiin. Kolmas sinfonia on suosikkini.”

Park muovasi Another Cadenzan Sibeliuksen viulukonserton pienten melodiapätkien pohjalta. Hän esitteli partituuriaan kernaasti myös haastattelutilanteessa. Rytminen sibeliaanisuus on teoksessa selvimmillään silloin, kun pitkän nuotin jälkeen ponnahdetaan kolmeen lyhyeen nuottiin. Tässä monille tutussa tavaramerkkiratkaisussa melodia liikkuu vain pienin askelin.

”Laitoin viulukonserton ensiosan fragmentteja uuden harmonian sekaan. Todennäköisesti Sibelius suuttuisi, jos näkisi tämän kappaleen”, Park myöntää hymyillen.

Ainola-vierailu jäi korealaiselta harmittavasti toiseen kertaan, mutta oman teoksen kuuleminen maineikkaassa kilpailussa tekee onnelliseksi.

Päivän kommentti

Nimimerkki "Viipperän" kommentointia on ollut mahtavaa seurata aiempien kisakatsausten yhteydessä. Suuri sanailija yllättää vielä varmasti kilpailun aikana. Tänään hän kirjoitti eilisestä Diana Tishchenkon esityksestä:

"Diana oli rautapaitainen ratsastaja arkaaisessa metsässä, ja hänen tulkintansa oli NOUSU maan pinnalta, Haadeksen huuruista ja kulttuurimme lämpökuolemasta, kohti sfäärejä ja galaktista ikisyvyyttä... Siinä konserttisalinkin seinät hämmästyksestä levisivät ja aukenivat kohti apeironia."

Sunnuntaina eli viimeisenä välieräpäivänä esiintyvät Bomsori Kim (10.00), Christel Lee (11.00), Kerson Leong (12.30), Li Zeyu Victor (17.00), Richard Lin (18.00) ja Ji Min Kyung (19.30). TIISTAINA ALKAVIIN FINAALEIHIN pääsevien nimet kerrotaan suoratoistolähetyksessä n. klo 21.30.

Kuuntele Tero Latvalan ja toimittaja Lotta Emanuelssonin keskustelut lauantain soitoista:

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.