Perjantaina 20 välieräviulistin ensimmäinen seitsikko pääsi miltei tunnin kestävien ohjelmistojensa ääreen. Viulisti ja lehtori Jaakko Ilves puhui oppilas–opettaja-dialogin saloista. Ylen asiantuntija Tero Latvala nosti ainakin yhden yllätysnimen päivältä. Kysyimme myös, millaisia elämyksiä tapahtuman superfani Marianne Hiedanniemi hakee nuorten taiturien karkeloista.
Yksi säväyttävimmistä elementeistä Sibelius-kilpailun kaltaisessa urakassa on tietynlainen vapaus, jonka soittaja saa kokea välierään siirtymisessä. On mahdollisuus esittää huomattavasti persoonavetoisempaa ohjelmistoa kuin alkuerissä. Konserttimainen muoto ja myös aiempaa pidempi duomusisoinnin aikarako ovat mannaa esittäjälle ja yleisölle.
"Toiseen erään suhtaudutaan kuten resitaaliin", kertoo viulisti Jaakko Ilves, joka on ollut sekä nyt kilpailutoimikunnassa että aiemmin Sibelius-kilvan tuomaristossa. Hänen mielestään viisas soittaja ottaa ohjelmassaan varman päälle eikä lähde väärällä tavalla kaiken "kivan" soittamisen tielle. Opettajalle olennaista on oppilaan ja ison teoksen yhteensopivuuden vaaliminen.
"Jos oppilas takertuu asiaan, joka on tuhoon tuomittu, tulen aina kysymään, 'Oletko sä varma?' ja annan sitten tiukoissa tilanteissa itse periksi."
Sonaattivalikoima on nyt laajuudeltaan 21 teosta. "Seuraavassa kisassa tämän palasen valinnan voisi omasta puolestani vapauttaa täysinkin, mutta käytännössä hyvin harva tekisi äärimmäisiä irtiottoja tutuista kaavoista", sanoo Ilves.
Minuuttipeliä ja itsekritiikkiä

Ukrainan Diana Tishchenko pystyi nappaamaan sonaattivaihtoehdoista omaa sydäntään lähimpänä olevan teoksen. Sergei Prokofjevin ensimmäinen sonaatti viululle ja pianolle herättää hänessä aivan erityisiä tuntoja. Lavalla Tishchenkon mielessä oli synkkyys ja draama, joita hänen oma isoäitinsä aikoinaan koki sota-ajan kärsimyksissä.
"Siinä on kohta, jossa yritin mennä aivan äärimmäiseen brutaaliuteen asti. Esiintymisestä jäi suuri vellonta päälle. Aion heti soittaa puhelun pianistipoikaystävälleni, joka on monesti esittänyt Prokofjevin sonaattia kanssani."

Saksalainen Friederike Starkloff valitsi ohjelmiston, jossa vastakohdat tekivät hänen toivomaansa jännitettä. Prokofjevin raskaan sonaatin jälkeen tarvittiin todellista taisteluilmettä Sibeliuksen humoreskien parissa.
"Mahtavaa musiikkia, mutta puolituntisen teoksen jälkeen totta kai oli rankkaa jatkaa. Sonaateista suosikkeja ovat melkeinpä kaikki", Starkloff naurahtaa. "Brahms ja Schubert nyt ainakin."
Perjantain aikana Fedor Rudinin ja Stephen Tavanin kohdalla huomattiin, kuinka Leoš Janáčekin sonaatin valitseminen jätti paljon minuutteja käytettäväksi kaikkeen muuhun. Välierävaiheen käynnistänyt Pekko Pulakka piti omasta mielestään tasapainoisen aamukonsertin. Ohjelmistoa hän tapaa ajatella, paitsi sopivuuden, myös koko oman soittonsa kehittymisen kannalta.
"Täällä se valinta on palapeli, jossa yhdenlainen virtuoosikappale johtaa vähän eri pohjalle rakentuvan sonaatin poimimiseen. Nyt oli kokonaiskeston takia saatava Prokofjevin ykkössonaatin kanssa vähän lyhyempi taiturikappale", Pulakka kertoo lähtökohdistaan.
Hän mainitsee lempilajikseen juuri resitaalityyppisen lähestymisen. Soittaminen pianisti Mikael Kemppaisen kanssa ei ole rajoittunut näiden kisojen kahteen lavalla käyntiin ja saliharjoituksiin. Kemppaisen osaamista hyödynnetään esimerkiksi kotimaisilla mestarikursseilla ahkerasti.
"Nautin tosi paljon kamarimusisoinnista hänen kanssaan. Mikael oli pianistini myös Kuopion kilpailussa. Hän on aina ollut mukana, kun olemme kokoontuneet Viuluakatemian kanssa neljästi tai viidesta vuodessa."
Asiantuntija Tero Latvalan poiminnat
Fedor Rudin (FRA): "Oli opetellut Namin teoksen loistavasti. Sibeliuksissa varsinainen villi virtuoosi ja osoitti samaa muutenkin. Nyt keskeistä on, etteivät miltei rajattomat tekniset kyvyt johda mihinkään ylilyönteihin."
Diana Tishchenko (UKR): "Soitti Prokofjevin sonaattia järisyttävän upeasti ensimmäisessä ja toisessa osassa. Suuret voimat olivat liikkeellä. Hämmästyttävää oli, kuinka hän pystyi sillä tavalla tunnelmoimaan nykymusiikkiteoksensa kohdalla. Kun hän soitti Sibeliusta, rytmin vapauttaminen oli yliyrittämistä."
"Hyvin harva nosti tänään osakkeitaan Sibeliuksen humoreskeilla. Tuntuu, että nyt tuomaristo pistetään tiukoille."
Katso kaikki ensimmäisen välieräpäivän esitykset
Marianne Hiedanniemen kaikki suosikit ovat välierissä

Vuonna 1970 Sibelius-kilpailun seuraamisen aloittanut Marianne Hiedanniemi kertoo, että soiton yleistaso ylittää tällä kerralla kaikki edelliset tapahtumat. Hän arvostaa kilpailun historiassa korkeimmalle Liana Isakadzen vuoden 1970 tulkinnan Sibeliuksen konsertosta.
"Sitä voi ihminen kantaa yhtä sekunnin murto-osan pituista ääntä mukanaan läpi elämän", kuvailee Hiedanniemi jatkumoaan. "Kylmistä väreistä ja kyyneleistä sen yleensä tietää, kun joku taitava tekijä tavoittaa ne olennaiset asiat."
"Luontainen musikaalisuus ja herkkyys kiinnostavat. Tälläkin kerralla on ollut soittajia, joilla se viulusta ulos tuleva ääni on ihan selvä persoonan jatke. Toisaalta vallattomuus ja rajojen rikkominenkin ovat se juttu."
Jo hyvin nopeasti peräti "kilpailufriikiksi" itseään kutsuva nainen teki työuransa musiikinopettajana Helsingissä ja on itse pääinstrumentiltaan laulaja. "Kuuntelutin kyllä näitä kilpailuja oppilaillekin", Hiedanniemi kertoo.
Ketkä erottuivat ensimmäisestä vaiheesta hänen mielestään? Huojentavinta on ainakin se, että Hiedanniemen luettelema nippu on kokonaan päässyt tai pääsemässä toistamiseen lavalle.
"Kun maanantaina Tishchenko ja Tjeknavorian näyttivät osaamistaan, itselläni sen hetken nälkä ja uni katosivat pitkäksi aikaa."
Myös Riikan vlogissa vieraili viulukisafani, kun Mirette Kangas kertoi tunnelmistaan seuraajana ja kilpailijan majoittajana.
Päivän kommentti
Nimimerkki "risto" kysyi Ylen lähetysikkunassa Stephen Tavanin vuoron aluksi: "Tytöt. Onks tää se komee?"
Lauantaina esiintyvät Wang Xiao (10.00), Minami Yoshida (11.00), Nancy Zhou (12.30), Sarah Christian (17.00), Sara Etelävuori (18.00), Anna Göckel (19.30) ja Mayumi Kanagawa (20.30).
Kuuntele, miten viulisti ja viulunsoiton lehtori Tero Latvala arvioi ensimmäistä välieräpäivää Helena Hannikaisen kanssa: