Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jean Sibelius -viulukilpailu pääkuva

Sonaatti oman soittajaminän mitoissa – miten se valitaan?

Yleisö.
Helsingin konservatorion sali oli perjantaina tehokkaasti täynnä. Yleisö. Kuva: Sandra Saulo/YLE helsingin konservatorio

Perjantaina 20 välieräviulistin ensimmäinen seitsikko pääsi miltei tunnin kestävien ohjelmistojensa ääreen. Viulisti ja lehtori Jaakko Ilves puhui oppilas–opettaja-dialogin saloista. Ylen asiantuntija Tero Latvala nosti ainakin yhden yllätysnimen päivältä. Kysyimme myös, millaisia elämyksiä tapahtuman superfani Marianne Hiedanniemi hakee nuorten taiturien karkeloista.

Yksi säväyttävimmistä elementeistä Sibelius-kilpailun kaltaisessa urakassa on tietynlainen vapaus, jonka soittaja saa kokea välierään siirtymisessä. On mahdollisuus esittää huomattavasti persoonavetoisempaa ohjelmistoa kuin alkuerissä. Konserttimainen muoto ja myös aiempaa pidempi duomusisoinnin aikarako ovat mannaa esittäjälle ja yleisölle.

Jaakko Ilves Tatu Tammisen haastattelussa.
Jaakko Ilves. Jaakko Ilves Tatu Tammisen haastattelussa. Kuva: Sandra Saulo/YLE jaakko ilves

"Toiseen erään suhtaudutaan kuten resitaaliin", kertoo viulisti Jaakko Ilves, joka on ollut sekä nyt kilpailutoimikunnassa että aiemmin Sibelius-kilvan tuomaristossa. Hänen mielestään viisas soittaja ottaa ohjelmassaan varman päälle eikä lähde väärällä tavalla kaiken "kivan" soittamisen tielle. Opettajalle olennaista on oppilaan ja ison teoksen yhteensopivuuden vaaliminen.

"Jos oppilas takertuu asiaan, joka on tuhoon tuomittu, tulen aina kysymään, 'Oletko sä varma?' ja annan sitten tiukoissa tilanteissa itse periksi."

Sonaattivalikoima on nyt laajuudeltaan 21 teosta. "Seuraavassa kisassa tämän palasen valinnan voisi omasta puolestani vapauttaa täysinkin, mutta käytännössä hyvin harva tekisi äärimmäisiä irtiottoja tutuista kaavoista", sanoo Ilves.

Minuuttipeliä ja itsekritiikkiä

Diana tunnisti Tamin kilpailupianisti Naoko Ichihashin tyttäreksi.
Tami Pohjola ja Diana Tishchenko. Diana tunnisti Tamin kilpailupianisti Naoko Ichihashin tyttäreksi. Kuva: Sandra Saulo/YLE diana tishchenko

Ukrainan Diana Tishchenko pystyi nappaamaan sonaattivaihtoehdoista omaa sydäntään lähimpänä olevan teoksen. Sergei Prokofjevin ensimmäinen sonaatti viululle ja pianolle herättää hänessä aivan erityisiä tuntoja. Lavalla Tishchenkon mielessä oli synkkyys ja draama, joita hänen oma isoäitinsä aikoinaan koki sota-ajan kärsimyksissä.

"Siinä on kohta, jossa yritin mennä aivan äärimmäiseen brutaaliuteen asti. Esiintymisestä jäi suuri vellonta päälle. Aion heti soittaa puhelun pianistipoikaystävälleni, joka on monesti esittänyt Prokofjevin sonaattia kanssani."

Viulisti Friederike Starkloff oli nälkäinen soittonsa jälkeen.
Friederike Starkloff. Viulisti Friederike Starkloff oli nälkäinen soittonsa jälkeen. Kuva: Sandra Saulo/YLE friederike starkloff

Saksalainen Friederike Starkloff valitsi ohjelmiston, jossa vastakohdat tekivät hänen toivomaansa jännitettä. Prokofjevin raskaan sonaatin jälkeen tarvittiin todellista taisteluilmettä Sibeliuksen humoreskien parissa.

"Mahtavaa musiikkia, mutta puolituntisen teoksen jälkeen totta kai oli rankkaa jatkaa. Sonaateista suosikkeja ovat melkeinpä kaikki", Starkloff naurahtaa. "Brahms ja Schubert nyt ainakin."

Perjantain aikana Fedor Rudinin ja Stephen Tavanin kohdalla huomattiin, kuinka Leoš Janáčekin sonaatin valitseminen jätti paljon minuutteja käytettäväksi kaikkeen muuhun. Välierävaiheen käynnistänyt Pekko Pulakka piti omasta mielestään tasapainoisen aamukonsertin. Ohjelmistoa hän tapaa ajatella, paitsi sopivuuden, myös koko oman soittonsa kehittymisen kannalta.

Viulisti Pekko Pulakka alkueräsuorituksen jälkeen.
Pekko Pulakka. Viulisti Pekko Pulakka alkueräsuorituksen jälkeen. Kuva: Sandra Saulo/YLE jean sibelius -viulukilpailu 2015

"Täällä se valinta on palapeli, jossa yhdenlainen virtuoosikappale johtaa vähän eri pohjalle rakentuvan sonaatin poimimiseen. Nyt oli kokonaiskeston takia saatava Prokofjevin ykkössonaatin kanssa vähän lyhyempi taiturikappale", Pulakka kertoo lähtökohdistaan.

Hän mainitsee lempilajikseen juuri resitaalityyppisen lähestymisen. Soittaminen pianisti Mikael Kemppaisen kanssa ei ole rajoittunut näiden kisojen kahteen lavalla käyntiin ja saliharjoituksiin. Kemppaisen osaamista hyödynnetään esimerkiksi kotimaisilla mestarikursseilla ahkerasti.

"Nautin tosi paljon kamarimusisoinnista hänen kanssaan. Mikael oli pianistini myös Kuopion kilpailussa. Hän on aina ollut mukana, kun olemme kokoontuneet Viuluakatemian kanssa neljästi tai viidesta vuodessa."

Asiantuntija Tero Latvalan poiminnat

viulutaiteilija Tero Latvala
Tero Latvala. viulutaiteilija Tero Latvala Kuva: Yle/Johanna Kannasmaa tero latvala

Fedor Rudin (FRA): "Oli opetellut Namin teoksen loistavasti. Sibeliuksissa varsinainen villi virtuoosi ja osoitti samaa muutenkin. Nyt keskeistä on, etteivät miltei rajattomat tekniset kyvyt johda mihinkään ylilyönteihin."

Diana Tishchenko (UKR): "Soitti Prokofjevin sonaattia järisyttävän upeasti ensimmäisessä ja toisessa osassa. Suuret voimat olivat liikkeellä. Hämmästyttävää oli, kuinka hän pystyi sillä tavalla tunnelmoimaan nykymusiikkiteoksensa kohdalla. Kun hän soitti Sibeliusta, rytmin vapauttaminen oli yliyrittämistä."

Ranskalaisviulisti Fedor Rudin Sibelius-viulukilpailussa 2015.
Fedor Rudin Ranskalaisviulisti Fedor Rudin Sibelius-viulukilpailussa 2015. Kuva: Heikki Tuuli fedor rudin
Diana Tischchenko Sibelius-viulukilpailussa 2015.
Diana Tishchenko. Diana Tischchenko Sibelius-viulukilpailussa 2015. Kuva: Heikki Tuuli diana tischchenko

"Hyvin harva nosti tänään osakkeitaan Sibeliuksen humoreskeilla. Tuntuu, että nyt tuomaristo pistetään tiukoille."

Katso kaikki ensimmäisen välieräpäivän esitykset

Marianne Hiedanniemen kaikki suosikit ovat välierissä

Marianne Hiedanniemi
Marianne Hiedanniemi kertoo olevansa myös Paulon sellokilpailun ja Mirjam Helin -laulukilpailun vakikävijä. Marianne Hiedanniemi Kuva: Sandra Saulo/YLE marianne hiedanniemi

Vuonna 1970 Sibelius-kilpailun seuraamisen aloittanut Marianne Hiedanniemi kertoo, että soiton yleistaso ylittää tällä kerralla kaikki edelliset tapahtumat. Hän arvostaa kilpailun historiassa korkeimmalle Liana Isakadzen vuoden 1970 tulkinnan Sibeliuksen konsertosta.

"Sitä voi ihminen kantaa yhtä sekunnin murto-osan pituista ääntä mukanaan läpi elämän", kuvailee Hiedanniemi jatkumoaan. "Kylmistä väreistä ja kyyneleistä sen yleensä tietää, kun joku taitava tekijä tavoittaa ne olennaiset asiat."

"Luontainen musikaalisuus ja herkkyys kiinnostavat. Tälläkin kerralla on ollut soittajia, joilla se viulusta ulos tuleva ääni on ihan selvä persoonan jatke. Toisaalta vallattomuus ja rajojen rikkominenkin ovat se juttu."

Marianne Hiedanniemi
Marianne Hiedanniemi Kuva: Sandra Saulo/YLE marianne hiedanniemi

Jo hyvin nopeasti peräti "kilpailufriikiksi" itseään kutsuva nainen teki työuransa musiikinopettajana Helsingissä ja on itse pääinstrumentiltaan laulaja. "Kuuntelutin kyllä näitä kilpailuja oppilaillekin", Hiedanniemi kertoo.

Ketkä erottuivat ensimmäisestä vaiheesta hänen mielestään? Huojentavinta on ainakin se, että Hiedanniemen luettelema nippu on kokonaan päässyt tai pääsemässä toistamiseen lavalle.

"Kun maanantaina Tishchenko ja Tjeknavorian näyttivät osaamistaan, itselläni sen hetken nälkä ja uni katosivat pitkäksi aikaa."

Myös Riikan vlogissa vieraili viulukisafani, kun Mirette Kangas kertoi tunnelmistaan seuraajana ja kilpailijan majoittajana.

Päivän kommentti

Stepehen Tavani Sibelius-viulukilpailussa 2015.
Stephen Tavani Stepehen Tavani Sibelius-viulukilpailussa 2015. Kuva: Heikki Tuuli stephen tavani

Nimimerkki "risto" kysyi Ylen lähetysikkunassa Stephen Tavanin vuoron aluksi: "Tytöt. Onks tää se komee?"

Lauantaina esiintyvät Wang Xiao (10.00), Minami Yoshida (11.00), Nancy Zhou (12.30), Sarah Christian (17.00), Sara Etelävuori (18.00), Anna Göckel (19.30) ja Mayumi Kanagawa (20.30).

Kuuntele, miten viulisti ja viulunsoiton lehtori Tero Latvala arvioi ensimmäistä välieräpäivää Helena Hannikaisen kanssa:

Kommentit
  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.