Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jean Sibelius -viulukilpailu pääkuva

Christel Lee, 25 (USA) - Sibelius-viulukilpailu 2015

Bloomingtonissa 1990 syntynyt yhdysvaltalainen Christel Lee on opiskellut Münchenin Musiikki- ja teatterikorkeakoulussa, Kronbergin mestariakatemiassa sekä New Yorkin Juilliard-musiikkikoulussa. Tutustu Christel Lee' hin ja hänen kilpailusuorituksiinsa. (English version)

Välierä / Second Round

JANÁCEK: Sonata
SIBELIUS: Humoresque 2&4
NAM: Taste for the Arts
SAINT-SAËNS-E.YSAYE: Caprice sur l'Etude en forme de Valse
piano: Juhani Lagerspetz

Alkuerä / First Round

Bartók: Soolosonaatti 1. osa
J. S. Bach: Loure ja gavotte en rondeau partitasta E-duuri
W. A. Mozart: Rondo C-duuri
Sibelius: Scène de danse op. 116
piano: Juhani Lagerspetz

#yleklassinen #sibeliusviolin

Kommentit
  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.