Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jean Sibelius -viulukilpailu pääkuva

Aasialaisnaiset näyttivät osaamisensa

Finalistit.
Tiistaista torstaihin 1.–3. joulukuuta finalisteilta kuullaan pakollinen Sibeliuksen konsertto ja vapaavalintainen konsertto. Finalistit. Kuva: Heikki Tuuli finalistit soittokuva

Suomalaiset Sara Etelävuori ja Pekko Pulakka jäivät finaalien ulkopuolelle. Tämä on ensimmäinen kerta vuoden 1975 jälkeen, kun yhtään suomalaista kilpailijaa ei kuulla Sibelius-viulukilpailun viimeisessä vaiheessa. Tenttasimme asiantuntijoilta välierien parhaita nykymusiikkiteosten osaajia.

Tiistaina alkavissa finaaleissa esiintyvät Friederike Starkloff, Emmanuel Tjeknavorian, Minami Yoshida, Nancy Zhou, Mayumi Kanagawa ja Christel Lee

Välieräviulistien keski-ikä oli 23 vuotta ja 4 kuukautta. Finaaleihin mentäessä keski-ikä laski tasan 22 vuoteen.

Koko kilpailun nuorin osanottaja Yoshida on samanikäinen (17) kuin Zhou oli vuoden 2010 aiemmalla Sibelius-finaalikerrallaan. Japanilainen on kuusikon ainoa Aasian valtioiden kansalainen, mutta myös Yhdysvaltoja edustavat Zhou, Kanagawa ja Lee ovat taustoiltaan aasialaisia. Kanagawa on syntynyt Saksassa ja opiskelee parhaillaan Berliinissä. Ainoana valitun miehen eli Tjeknavorianin oma opettaja Gerhard Schulz istuu nyt tuomaristossa.

Finaali-iltojen aikana kuultavat konserttojen säveltäjät ovat Brahms (Starkloff ja Tjeknavorian), Tshaikovski (Yoshida ja Zhou), Berg (Kanagawa) ja Bartók (nro 2, Lee).

Tutustu finalistien esityksiin tähän mennessä:
Friederike Starkloff
Emmanuel Tjeknavorian
Minami Yoshida
Nancy Zhou
Mayumi Kanagawa
Christel Lee

Asiantuntija Tero Latvalan poiminnat

viulutaiteilija Tero Latvala
Tero Latvala. viulutaiteilija Tero Latvala Kuva: Yle/Johanna Kannasmaa tero latvala

Bomsori Kim (KOR): "Hän heittäytyi Parkin kappaleessa ja toteutti molenlaista kivaa. Vastaavasti Carmen-fantasiasta paras mahdollinen heittäytyminen puuttui. Kim soitti Sibeliuksen viidennen humoreskin tyylillisesti ja soinnillisesti näissä kisoissa vertaansa vailla olevalla laadulla."

Kerson Leong (CAN): "Leong on yksi armoitetuimmista lahjakkuuksista. Hän teki fraasien loppuihin sellaisia jousikäden liikemaneereita, joita tuomarit eivät takuulla katsoneet hyvällä. Nämä asiat karsimalla hän yltää kansainväliselle uralle. Tämän lahjakkuuden tippuminen harmitti, ja sama tuli mieleen Tishchenkosta. Molemmat olivat kokemusteni perusteella suuria yleisön suosikkeja."

Kanadalainen Kerson Leong Sibelius-viulukilpailussa 2015.
Kerson Leong. Kanadalainen Kerson Leong Sibelius-viulukilpailussa 2015. Kuva: Heikki Tuuli kerson leong
Korealainen Bomsori Kim Sibelius-viulukilpailussa 2015.
Bomsori Kim. Korealainen Bomsori Kim Sibelius-viulukilpailussa 2015. Kuva: Heikki Tuuli bomsori kim

Tero Latvalan välieräsuosikeista finaaliin pääsivät lauantain semifinalistit Yoshida ja Zhou. Sibelius-Akatemian viulunsoiton lehtorin mielestä välikilpailussa soitti 14 tai 15 kisaajaa, joilla oli täysin realistiset mahdollisuudet olla finaalikuusikossa.

Katso kaikki kolmannen välieräpäivän esitykset

Tero Latvala (oikealla) on ollut Tuomas Haapasen (vasemmalla) oppilas.
Tuomas Haapanen ja Tero Latvala, takavuosien opettaja-oppilaspari. Tero Latvala (oikealla) on ollut Tuomas Haapasen (vasemmalla) oppilas. Kuva: Sandra Saulo/YLE tuomas haapanen

Kuka soitti parhaiten nykymusiikkia?

"Kerson Leong erottui", Tero Latvala kertoo. "Kun kappaleista ei ole olemassa esitystraditiota, niiden esittäminen paljastaa soittajista paljon." Tuomas Haapanen ei nimennyt yksittäistä nykymusiikin osaajaa: "Jos tähän lajiin erikoistuu liian voimakkaasti nuorena, voi tulla jopa vaikeuksia perusohjelmiston omaksumisessa."

Ketkä soittivat joko Parkin, del Pinon tai Namin teosta parhaiten lähetysikkunan viulistien mielestä?

Tami Pohjola: "Sarah Christian ja Diana Tishchenko."

Essi Pohjola: "Tishchenko ja Nancy Zhou."

Abel Puustinen: "Friederike Starkloff ja Emmanuel Tjeknavorian."

Torstaina finaalien tulosten yhteydessä ratkeaa myös tuomariston valinta parhaasta tilausteoksen esityksestä.

Päivän kommentti

"Kovaa kauraa pellossa. Vähän liikaa, jotta suomalaiset viulistit voisivat mennä finaaliin." (Lähetysikkunan nimimerkki "Anton Pavlovitsh")

Tarkista finaalien ajat, teokset ja orkesterit

Kuuntele Tero Latvalan, Helena Hannikaisen ja Lotta Emanuelssonin kiteytys kolmannesta välieräpäivästä ja finaalien näkymistä:

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.