Hyppää pääsisältöön

Hyinen merivirta ja hajonneet ohjaimet - miehistö koetuksella, Kon-Tiki II, osa 2

Kon-Tiki II lautta kohti auringonlaskua
Vastoinkäymisistä huolimatta lautat etenevät kohti lounaista ja Pääsiäissaaria. Kon-Tiki II lautta kohti auringonlaskua Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki ii lautta kohti auringonlaskua

Purjehdus Pääsiäissaarelle on edennyt kylmässä Humboldtin merivirrassa. Palelevaa miehistöä ihmetyttää mikä rikkoo ohjaimia: niitä on hajonnut jo kolme. Särkyneitä ohjaimia ihmettelee myös Heikki Niskanen, joka oli lokakuussa vaimonsa kanssa rakentamassa lauttoja Perussa. He ovat jo palanneet Suomeen, mutta pitävät yhteyttä lauttojen miehistöön.

Rahiti Tane, 25.11.2015, Tyynimeri
”-14 astetta, 24 piste 58 minuuttia eteläistä leveyttä ja -91 astetta,57 piste 44 minuuttia itäistä pituutta: merimaileja 876 Limasta, Pääsiäissaarille 1232 merimailia, keskinopeus 2.09 solmua”

Lauttoja hinattiin ensimmäiset 12 tuntia pidemmälle merivirtaan. Edessä oli ensimmäinen osuus: noin kahdentuhannen merimailin matka Pääsiäissaarelle. Tarkoitus oli pitää kurssi kohti länttä guara-ohjaimen avulla. Kun Thor Heyerdahl vuonna 1947 teki matkan Polynesiaan, hän käytti perinteistä peräsintä. Tuolloin ei vielä tunnettu inka-kulttuurin luomaa ainutlaatuista ohjausjärjestelmää, guara-ohjaimia.

Lautan keularungot ja meri
Lautan keulan balsarungot. Lautan keularungot ja meri Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki osa 2 keularungot

Kaksi lauttaa

  • Tahiti Rane ja Tupac Yupanqui, nimet ovat vanhoja inka-nimiä
  • lautat ovat noin 16-17 metriä pitkiä ja 6-7 metriä leveitä
  • maston pituus 15 metriä
  • purjepinta-ala 80 neliömetriä, Thor Heyerdahlin Kon-Tikissä 25 neliömetriä
  • tukit on kiinnitetty yhteen silsa-köysin, jota on tarvittu yhteensä neljä kilometriä
  • lauttoja ohjataan guara-ohjaimen avulla, joita käytettiin inkojen lautoissa
  • yhdellä lautalla on kahdeksan ohjainta

Peräsimestä huolimatta Heyerdahlin Kon-Tiki oli lähes ohjauskyvytön. Lautta oli merivirtojen vietävänä ja purje oli puhdas myötätuulipurje. Sen sijaan Kon-Tiki II -projektin lautat Tahiti Rane ja Yupac Tupanqui pystyvät navigoimaan haluamaansa suuntaan, ei nykyaikaisten purjelaivojen tarkkuudella tai nopeudella, mutta riittävän tarkasti.

Yksi purjehduksen tarkoitus on tutkia guara-ohjaimien toimintaa. Tuulten suunnan muutokset ja merivirtojen nopeuden vaikutukset ohjaimiin dokumentoidaan. Saatavaa tietotaitoa käytetään osana historiallista ja tieteellistä tutkimusta Kon-Tiki II -projektissa.

Jääkylmää menoa

Retkikunnan ensimmäiset päivät merellä olivat kylmiä ja harmaita. Osa miehistöstä ei ollut varautunut jäätävän kylmiin öihin. Lautat ovat vielä jonkin aikaa Humboldtin, Antarktikselta alkavassa merivirrassa, mutta merkkejä eteläisemmästä päiväntasaajavirrasta on jo ollut näkyvillä. Miehistö on jo nähnyt lämpimillä merivirroilla viihtyviä lintuja, delfiineitä ja valaita.

Kalaa on tullut ilahduttavasti

David Shortia pitelee saamaansa dorado-kalaa
David Shortilla on kalaonnea, saaliina dorado-kala. David Shortia pitelee saamaansa dorado-kalaa Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki osa 2 britti david shortia ja dorado-kala

Tupac Yupanquin -lautan miehistöön kuuluvaa David Shortia on viimein onnistanut ja hän on saanut vedellä vavallaan lautalle isoja dorado-kaloja. Kalansaaliit ovat tuoneet hyvän lisän ruokavalioon, koska viimeiset tuoreet hedelmät ovat jo päiviä sitten loppuneet. Merimatka on pitkä, joten kalastuksesta saatava ravinto on erittäin tärkeä osa suunniteltua muonitusta.

Guara-ohjaimet murheena

Alku ei ole sujunut ongelmitta. Yhteensä kolme guara-ohjainta on jo hajonnut. Varamateriaaliksi otettu puutavara ei tule riittämään, mikäli syytä guarien hajoamiseen ei löydetä. Tahiti Ranen purje repesi viidentenätoista päivänä. Korjaus oli onneksi helppo, eikä viivästyksiä aikatauluun tullut.

Lautan jatkuva liike on vaurioittanut osaa vesivarastosta, joka on sijoitettu ylempien runkojen väliin. Vielä ei ole tietoa, voidaanko vettä saada toiselle meriosuudelle Pääsiäissaarelta sellaisissa säilytyspakkauksissa, jotka kestävät purjehduksen rasituksia.

Vesipullojen sijoitus lautalla
Juomavesipullojen sijoitus lautalla. Vesipullojen sijoitus lautalla Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki osa 2 vesipullot

Miehistö on kuitenkin hyvällä tuulella, pienet vastoinkäymiset ovat vahvistaneet yhteenkuuluvuutta ja päivä päivältä lämpiävä ilma innoittaa hymyyn jopa kylmänaran Cecilia Mauritzenin.

Cecilia Mauritzen kuvattuna lautalla
Norjalainen Cecilie Mauritzen tutkii merten vaikutusta ilmastonmuutokseen. Hän johtaa lautoilla tehtävää tutkimusta. Cecilia Mauritzen kuvattuna lautalla Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki osa 2 cecilia mauritzen

Lautat lähtivät liikkeelle 7.11.2015 kello 15.00 paikallista aikaa. Tällä hetkellä lautat etenevät lounaaseen. Katso Kon-Tiki II -projektin kartta lauttojen etenemisestä.

Takseja, kalaa ja verikokeita

Escuela Naval dél Peru, Distrito de La Punta, Peru 6.10.2015

“-12 astetta, 04 piste 18 minuuttia pohjoista leveyttä ja -77 astetta, 09 piste 55 minuuttia itäistä pituutta: Matkustuskilometrejä 15127, keskinopeus 310 km/h”

Viereisellä pöydällä pieni poika sai pinkin leikkiporsaan. Mummo kaitsi iloista kaksivuotiasta, pojan vanhempien hoitaessa ravintolaa. Radio, televisio ja kadun äänet sekoittuivat kova-ääniseen puheeseen. Edessämme oli ensimmäinen ruoka-annos kolmeen päivään. Emme olleet aivan varmoja mitä annos sisälsi. Se ei haitannut. Olisimme syöneet aivan mitä vain, kunhan se olisi jonkun mielestä ravinnoksi kelpaavaa.

”Heidi and Heikki?” Yaneth Cisnerov, Kon-Tiki II -projektin koordinaattori, oli vihdoin löytänyt meidät.

Olimme vihdoin päässeet Escuela Naval dél Perun kadettikoulun karanteenista. Hyvin ystävällinen vastaava upseeri Pierina, neuvoi meitä arjenhallinnassa. Kuinka paljon mikäkin maksaisi ja minne kannattaa ja minne ei koskaan kannata mennä. Paperilapulle kasa puhelinnumeroita ja suositus läheisestä ravintolasta, jossa söimme oudon, mutta hyvän aterian viimeiset palat. Samassa hetkessä ravintolan oviaukkoon ilmestyi siro nuori nainen, joka kysyi: ”Heidi and Heikki ?” Yaneth Cisnerov, Kon-Tiki II -projektin koordinaattori oli vihdoin löytänyt meidät.

Matkasimme taksilla SIMA:an, Perun merivoimien telakka-alueelle. Passi ulkoportille, vierailijakortti kaulaan ja kävelimme alueella missä lautat rakennettaisiin.

Kon-Tiki II rakentajat odottelevat balsatukkeja telakalla
Balsatukkien odottelua telakalla. Balsatukit tuotiin Perun Callaoon Ecuadorista. Kon-Tiki II rakentajat odottelevat balsatukkeja telakalla Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki ii balsatukkien odottelua telakalla
Balsatukit kuorma-auton kyydissä saapumassa.
Vihdoin balsa-tukit saapuvat. Balsatukit kuorma-auton kyydissä saapumassa. Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki osa 2 balsatukit saapuvat satama-alueelle

Pian näimme tuttuja kasvoja ja aloimme tehdä sitä samaa, mitä he olivat tehneet jo kaksi viikkoa, odottaisimme balsarunkoja saapuvaksi. Päivä kului verkkaisesti. Aina välillä kuulimme erilaisia huhuja rungoista. Välillä ne olivat vielä tullissa, välillä portilla, välillä matkalla Equadorista Peruun. Miten vain, telakalla ne eivät olleet. Päivä kääntyi iltaan, ilta yöhön ja seuraavana päivänä olimme jälleen odottamassa balsarunkoja saapuvaksi alueelle. Ainoa ero eiliseen oli viralliset lupakortit kaulassa vierailijakortin sijaan.

Lukitsimme kaikki taksin ovet ja ikkunat, pistimme laukut jalkatiloihin ryöstöjen varalta.

Puolen päivän aikaan Yaneth äkillisesti pyysi meidät mukaansa. Telakan portilta otimme taksin ja lähdimme kohti Liman keskustaa verikokeisiin. Koska olimme Callaossa, lukitsimme kaikki taksin ovat ja ikkunat, pistimme laukut jalkatiloihin ryöstöjen varalta. Callaon eräät alueet ovat ns. punaista vyöhykettä, meidän epäonneksemme päivittäiset työmatkamme telakalle menivät juuri pahimman alueen läpi.

Taksit ryntäilivät villisti sinne tänne. Missä vain oli tilaa, siitä mentiin ja vauhdilla. Torvet soivat, kädet heiluivat, ihmiset katujen varsilla huusivat ja heiluttivat käsiään. Liman rantatiellä liikenne lensi epämääräisesti, mutta liian kovaa vauhtia eteenpäin. Tunnin ajomatkan jälkeen tulimme jonnekin, jossa meistä otettiin verinäyte ja jossa kulttuurishokki iski meihin hetkellisenä paniikkina. Olimme pahoinvoivia, meitä pyörrytti, kadut velloivat eikä äänimaisemasta saanut mitään selvää. Kaikki meni kuitenkin nopeasti ohi.

Pian olimme jälleen telakka-alueella odottamassa balsarunkoja, jotka viimeisimmän huhun mukaan olivat edelleen tullissa. Taas uusi päivä, uusi taksimatka telakalle, jossa odotimme balsarunkoja. Ennen puoltapäivää päätimme tehdä mitä tehtävissä oli. Kokoaisimme purjeitten raakapuut bambuista inka-tekniikka soveltavasti käyttäen. Koska bamburungot eivät ole tarpeeksi pitkiä raakapuuksi, jatkoimme niitä sitomalla ne limittäin yhteen. Köytenä käytimme tervapiettyä silsaköyttä. Työ eteni ripeästi.

Emme vielä ymmärtäneet, että meillä oli vain kolme viikkoa aikaa rakentaa kaksi 23 tonnia painavaa merikelpoista lauttaa.

Toisaalla Morten Holtan ja Ola Borgfjord olivat alkaneet suunnitella mastoja mastopuista. Juuri sinä päivänä, noin kello kahden aikaan pidin pienen tauon köysien pleissauksesta. Katsoin telakan portille, koska jotain poikkeavaa oli selvästi tapahtumassa. Odotin hetken, ja kohta sisään kulki hitaasti isokokoinen perävaunullinen rekka lastinaan neljä valtavaa balsatukkia.

Heilutin nopeasti keskeytysmerkkiä muulle ryhmälle työmaan metelin yli: ”Balsat ovat saapuneet !” Työmaa heräsi unestaan ja räjähti toimintaan. Kaikkialla tapahtui jotain. SIMA:n noin 90 -metrinen nosturi nosti balsatukit, Ola sekä Øyvin Lauten johtivat runkojen asettelua. Tästä lähtien runkoja sahattaisiin, mitattaisiin, lovetettaisiin, ja muotoiltaisiin, uudelleen ja uudelleen tuhansia kertoja.

Kon-Tiki II -projektin lauttoja rakennetaan balsatukeista Perun merivoimien telakalla.
Yksi balsatukki painaa 2000 kg ja pituutta on yli 17 metriä. Kon-Tiki II -projektin lauttoja rakennetaan balsatukeista Perun merivoimien telakalla. Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki ii balsatukkien asettelua kuvassa kolme miestä
Balsatukkeja aletaan kokoamaan lautan malliin
Runkojen siirtämiseen käytettiin nostureita. Balsatukkeja aletaan kokoamaan lautan malliin Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki osa 2 balsarunkojen sovitusta
Koverrettuja balsarunkoja Esteban ja Heikki Niskanen
Balsatukkeihin koverretaan urat köysille. Kuvassa chileläinen ja miehistöön kuuluva Esteban Contreras sekä Heikki Niskanen. Koverrettuja balsarunkoja Esteban ja Heikki Niskanen Kuva: Heikki Niskanen kon-tiki osa 2 koverrettuja balsarunkoja esteban ja heikki

Siinä vaiheessa me emme onneksemme ymmärtäneet, että meillä oli vain kolme viikkoa aikaa rakentaa kaksi 23 tonnista lauttaa merimatkalle. Eikä meitä rakentajia olisi ensimmäiseen puoleentoista viikkoon kuin vajaa tusina. Likaisia, rähjäisiä lautanrakentajia kaukaa pohjoisesta Perun kuuman auringon alla.

Seuraamme balsalauttojen Rahiti Tane ja Tupac Yupanqui matkaa Tyynellä merellä reitillä Peru - Rapa Nui (Pääsiäissaaret)- Chile reaaliaikaisesti. Samalla kerromme lauttojen valmistuksesta ja valmistustekniikasta sekä lauttojen rakentajista ja miehistöstä. Heidi ja Heikki Niskanen olivat ainoina suomalaisina lokakuussa Perun Callaossa rakentamassa lauttoja. Rakennusprojekti oli ihme, jonka ei olisi pitänyt olla mahdollinen kaikissa mahdollisissa mittasuhteissa tai aikataulussa mitattuna.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede