Kolme kesää Selkämerellä
Aurinko peilaa rantakallioiden vesilammikoista. Eteen aukeava avomeri on rauhoittunut lähes tyyneksi. Kalliot huokuvat lämpöä, linnut huutelevat etäällä. Suomen kesä tuntuu juuri tässä ja nyt maailman hienoimmalta paikalta.
Ei Selkämerellä aina aurinko paista ja tuuli puhaltele leppeästi. Monta kertaa on kuljettu vilustumisen rajamailla, odoteltu tuulen tyyntymistä tai ukkosrintaman ohimenoa. Kastuttu kymmeniä kertoja. Tai tuskailtu helteessä paahtavan auringon alla, kirottu matalia ja kivikkoisia vesiä.
Päivä toisen jälkeen Selkämeren luonto yllättää ja sytyttää. Monella paikalla on helppo tavoittaa lähes erämainen rauha. Kaupunkien kupeilla meren ulkosaarilla saa kulkea päivätolkulla tapaamatta yhtään ihmistä.
Monien lintujen seuraaminen osoittautui täällä todella mielenkiintoiseksi.
Monimuotoinen rannikko - elämän suuri kierto
Lajiston rikkaus on häkellyttävää. Monien lintujen seuraaminen osoittautui täällä todella mielenkiintoiseksi. Merimetso oli yksi sellainen.
Ensinäkemältä merimetsojen jäljiltä syntyy täydellistä tuhoa, mutta vaikutelma on osin harhaa. Kun palaa pesäluodoille kaksi vuotta merimetsojen lähdön jälkeen, pensaat ovat jo kasvamassa, kukkaloistot hämmentävät runsaudellaan ja rehevyydellään. Lintujen lannoitus on niin tehokasta, että monien lajien kasvustot ovat juuri täällä hienoimmillaan. Perässä seuraavat perhoset, kohta palaavat muut saariston linnut. Ennen rannikon maisemia muokkasivat laidunnus ja kalastus. Nyt samaa työtä tekee merimetso.
Merimetso on täällä uusi tulokas. Miten se tulee vaikuttamaan rannikon tilaan, jää nähtäväksi.
Selkämeren saaristoissa on mahdotonta välttyä tiirojen kohtaamisilta. Ne ovat oleellinen osa maisemaa
Villin saariston syke
Saariston kesässä kaikkialla tapahtuu niin paljon, että ei oikein tiedä mitä pitäisi juuri nyt seurata.
Kun rikas kukkalajisto lehahtaa täällä kukkaan, on maiseman värikylläisyys on vertaansa vailla.
Saaristo tarjoaa turvaa ja suojaa ja ennen muuta ruokaa myös valtavalle muuttajien määrälle. Jostakin jäämeren rannoilta saapuvat sirriparvet osaavat laskeutua tänne juuri oikealla hetkellä, keskelle hyönteisten kuoriutumiskekkereitä.
Karun kaunis avomeri
Riskilöitä katsellessa ei voi olla hymyilemättä. Kukaan ei ota selvää, mitä linnut oikein touhuavat, mutta kovasti ne touhuavat.
Ne ovat aamuvirkkuja. Heti auringon noustessa vauhti on päällä ja erikoiset sukeltelut ja vedenalaiset lentonäytökset täyttävät pesäsaaren rannat. Ääni kuuluu korkealta ja kovaa.
Samoilla kivikoilla viihtyvät myös rantakäärmeet. Vaaraton ja kaikin puolin harmiton rantakäärme on vielä ilahduttavan tavallinen näky rauhallisilla rantapaikoilla.
Joillakin ulkosaarilla luonto todellakin yllättää. Heinäkuun puolivälissä muutamat saaret täyttyvät ihan kirjaimellisesti sammakoista.
Aurinko tipahtaa kohta horisontin yli. Tiirojen vaimea rupattelu kuuluu vielä. Merilokkikin kajauttaa iltahuutoja. Ympärillä on muuten vain erämaan hiljaisuus ja miljoonien vuosien aikana aaltojen hiomat silokalliot.
Selkämeri vaatii palaamaan tänne yhä uudestaan.
Paraskaan tekniikka ei ratkaise hyvän luonto-ohjelman syntymistä.
Näkymiä eläinten omasta kuvakulmasta
Selkämeri-sarjan lähtökohtana oli kuvata kesän kauneutta ja saariston luonnon lumoa. Alusta saakka oli selvää, että näistä tarinoista jätetään ihminen kokonaan pois. Kerrankin pääroolia näyttelee kaikkein tärkein, luonto. Uusin kameratekniikka mahdollisti eläinten kuvaamisen hyvin huomaamattomasti. Pikkukamerat saatiin keskelle luonnon kiivaita tapahtumia, kosketusetäisyydelle ja eläinten omalle tasalle. Kamerat olivat kuin tiiroja tiirojen joukossa, merimetsoyhdyskunnan asukkaita siinä missä linnutkin. Niiden päälle ulostettiin ja niitä kohdeltiin kaikin tavoin kaltoin. Paraskaan tekniikka ei silti ratkaise hyvän luonto-ohjelman syntymistä. Pitää olla sitkeyttä ja sinnikkyyttä jaksaa odottaa tilanteita - pitkään. Yksinäisiä hetkiä ei saa säikähtää. Luonnonvoimia pitää osata kunnioittaa nöyränä ja oman pienuutensa tuntien. Lue lisää ohjelman tekemisen vaiheista.
Jari Salonen
Yle
Elina Toivonen
Yle