Hyppää pääsisältöön

Levypaketti Sibeliuksen syntymäpäiville

Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuosi on vallannut ja villinnyt myös levy-yhtiöt. Maailmalle on pukattu isoja kokonaislevytyksiä ja punnittuja teosvalikoimia. Erottautuminen juhlaväen isosta massasta on vaikeaa, joten erikoisuuttakin on levyissä tavoiteltu, lähinnä uusilla soitinsovituksilla, ja mikäs siinä. Tässä käyn läpi juhlavuoden korkeaa Sibelius-levypinoa - en syvällisesti arvostellen enkä kattavasti, vaan moninaisuutta esitellen ja huippuja ihaillen.

Rattle / Sibelius
Rattle / Sibelius uudet levyt
Jean Sibelius: Sinfoniat 1-7. - Berliinin filharmonikot/Simon Rattle. (Berliner Philharmoniker Recordings, BPHR 150071)

Hypätään heti syvään päähän, Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytyksiin. Niitä valmistui tai ainakin paketoitiin muutamia, ja kansainvälisesti komeimman paketin saattoivat maailmaan Simon Rattlen johtamat Berliinin filharmonikot. Sinfoniat äänitettiin alkuvuonna orkesterin kotisalin konserteissa. Ulkoisesti levypaketti yltää lähes takavuosien vinyylikasojen muhkeuteen - neljän CD:n lisäksi mukana on kaksi Blu-ray -levyä, siis liikkuvaa kuvaa.

Berliiniläisten Sibelius-sykli sai kansainvälisesti ristiriitaisen vastaanoton. Soiton ja taltioinnin äänellistä laatua on kehuttu maasta taivaisiin, mutta muutamakin kollega on löytänyt huomauttamista tulkintojen sisäisestä logiikasta. Ja toden totta, Rattlen käsissä Sibeliuksen sinfoniat eivät joka kohdassa etene kovin väistämättömästi. Tai sitten kyse on vain siitä, että hän poikkeaa siitä suomalaisesta traditiosta, mitä korvat ovat tottuneet pitämään väistämättömänä.

Sibelius / Kamu
Sibelius / Kamu uudet levyt
Jean Sibelius: Sinfoniat 1-7. - Sinfonia Lahti/Okko Kamu. (BIS-2076)

Berliinin filharmonikkojen edellinen Sibelius-sykli on muistaakseni 70-luvun alusta, kun nuori Okko Kamu pääsi puikkoihin voitettuaan Karajan-kapellimestarikilpailun. Nyt Sibelius-juhlavuoden kunniaksi levy-yhtiö BIS on kääräissyt pakettiin Okko Kamun uuden Sibelius-syklin. Tällä kertaa orkesterina on Sinfonia Lahti. Kyseessä on kapellimestarin toinen, orkesterin toinen ja levy-yhtiön kolmas kokonaislevytys Sibeliuksen sinfonioista, joten kokemusta riittää.

Kriitikot ovat arvioissaan kilvan etsiskelleet eroja ja yhteneväisyyksiä näiden toisiinsa linkittyvien kokonaislevytysten väliltä. Minulle henkilökohtaisesti riittää, että Sinfonia Lahden sointi on kehittynyt varmemmaksi ja muhkeammaksi, ja että uusi sykli on äänitetty Lahden Sibelius-talossa, jonka akustiikka on parempi kuin aikanaan Ristinkirkossa. Niinpä voin vakuuttaa, että tämä Okko Kamun ja lahtelaisten simppeli kolmen levyn paketti kelpaa mainiosti kodin ainoaksi Sibelius-sykliksi.

Sibelius / Viron filharmoninen kamarikuoro
Sibelius / Viron filharmoninen kamarikuoro uudet levyt
Jean Sibelius: Sekakuoroteokset. - Viron filharmoninen kamarikuoro/Heikki Seppänen. (Ondine, ODE 1260-2D)

Juhlavuoden kokonaislevytykset sinfonioista ovat olleet laadukkaita, mutta eivät jää historiaan välttämättöminä perustulkintoina. Mutta Sibeliuksen sekakuorolauluista julkaistiin keväällä nimenomaan välttämätön perustulkinta.

Toki Sibeliuksen kuoromusiikkia on levytetty vaikka kuinka, mutta vasta kun Ondine-yhtiö ulkoisti homman Viroon, laatu nousi ammattitasolle. Viron filharmoninen kamarikuoro päihittää suomalaiset kuorot ammattimaisella, täyteläisellä ja yhtenäisellä soinnilla. Heidän tuplalevynsä ei ole laimeaa nuorisokuorolauleskelua, harrastekuorojen pinnistelyä tai paksua oopperasoppaa, vaan puhdasta, plastista ja kantavaa sekakuorosointia, joka päivittää Sibeliuksen kuoromusiikin ammattitasolle.

Virolaisten aksentti tosin antaa sanoihin hupaisaa retrosävyä, ja Heikki Seppänen tekee tulkinnat varman päälle eikä rohkeasti, mutta muuten levy tulee tarpeeseen ja kenties nostaa Sibeliuksen kuoromusiikin kansainvälistäkin arvostusta.

Folke Gräsbeck / Sibelius
Folke Gräsbeck / Sibelius uudet levyt
Sibeliuksen pianomusiikkia Ainolan flyygelillä. - Folke Gräsbeck. (BIS-2132)

Harva juhlavuosilevy tuo Sibeliuksen persoonan ja elämän kovinkaan lähelle kuulijaa, mutta pianisti Folke Gräsbeck onnistuu tässä. Hän on äänittänyt levyllisen Sibeliuksen pianomusiikkia Ainolassa mestarin omalla flyygelillä, joka nousee ansaitusti levyn pääosaan.

Pianonvirittäjämestari Matti Kyllönen on taikonut satavuotiaan soittimen loistokuntoon. Aika kuuluu soinnin mattapintaisuudessa, intonaation hauraudessa ja koneiston oikuissa, mutta hyvällä tavalla. Elämyksen täydentävät Ainolan olohuoneakustiikka, läheinen äänitys ja Sibeliuksen pianotekstuurien kirveellä veistetty salonkipyrkimys.

Folke Gräsbeckin valikoima varhaisteosten, myöhäisteosten, salonkihittien, pianosovitusten ja harvinaisuuksien yhdistelmä tukee mielikuvaa säveltäjämestarista, joka viskipullon puolivälissä takoo teemojaan, improviseeraa ja leikkii.

Mertanen / Sibelius
Mertanen / Sibelius uudet levyt
Jean Sibelius: Pianoteokset. - Janne Mertanen, piano. (Sony, 88875161422)

Vasta tällä viikolla posti toi työpöydälleni pianisti Janne Mertasen upouuden kokonaislevytyksen Sibeliuksen pianomusiikista. Itse asiassa Mertanen on kelpuuttanut mukaan vain julkaistut teokset, ei luonnoksia tai keskeneräisiä käsikirjoituksia, ja hyvä niin, nytkin Sonyn julkaisemasta paketista paljastuu viisi levyä.

Kunnon arvion ennätän tehdä vasta myöhemmin, mutta jo pienten maistiaisten jälkeen odotan paljon. Chopin-asiantuntija Mertanen löytää Sibeliuksen pianokappaleista aineksia sekä salonkityylittelyyn että kansallisromanttiseen tunnelmointiin.

Äänenlaatu vaikuttaa äkkiseltään loistavalta. Teosesittelyt on tehty tiiviiksi, ja kappaletiedot vielä tiiviimmiksi - levyvihkosesta ei löydy teoslistausta kokonaisuudessaan, vaan tiedot on hajautettu yksittäisten levyjen kansiin.

Sibelius / Skride
Sibelius / Skride uudet lvyt
Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli; Kaksi serenadia. Carl Nielsen: Viulukonsertto d-molli. - Baiba Skride, viulu, ja Tampere filharmonia/Santtu-Matias Rouvali. (Orfeo, C 896 152 A)

Juhlavuoden kunniaksi tehdyistä Sibelius-levyistä minua tällä hetkellä eniten kiinnostaa levy, jota ei ole vielä julkaistu. Huhu kertoo, että Pekka Kuusiston uusi versio Sibeliuksen viulukonsertosta tulee olemaan äimistyttävä. Kuusisto kansanmuusikkoystävineen on viime aikoina yhdistellyt viulukonserttoon pelimannimusiikkia ja runolaulua. Mitä siitäkin levyllä seuraa?

Vastausta odotellessa täytyy tyytyä latvialaisen Baiba Skriden tulkintaan, jonka arvioin pari viikkoa sitten. Skride soittaa Sibeliuksen viulukonserton suuresti, näyttävästi ja virheittä - mutta niin tekee moni muukin.

Kamus / Different Voices
Kamus / Different Voices uudet levyt
"Different Voices". Jean Sibelius: Jousikvartetto d-molli "Voces intimae". Jouni Kaipainen: Jousikvartetto nro 7 "Batsheba". Jukka Tiensuu: Rack. - Kamus-kvartetti. (Alba, ABCD 383)

Juhlavuoden mittaan on julkaistu paljon pelkästään Sibeliukselle omistettuja levyjä. Omasta mielestäni ne paljastavat Sibeliuksesta lähinnä julkisivun. Moniulotteisempi ja täyteläisempi kuva syntyy levyiltä, joilla Sibeliusta yhdistetään toisiin säveltäjiin, kenties myös toiseen aikaan.

Tällaisen levyn on tehnyt Kamus-jousikvartetti. Nuori nelikko tarjoilee Voces intimae -klassikosta rikkeettömän mutta persoonallisen tulkinnan, ja sitten asettaa sen vuoropuheluun Jouni Kaipaisen ja Jukka Tiensuun kvartettomusiikin kanssa. Niinpä levyn Sibelius tuntuu elävältä säveltäjältä eikä isolle jalustalle nostetulta yksinäiseltä patsaalta.

Turun filharmonisen orkesterin Sibelius-levy
Turun filharmonisen orkesterin Sibelius-levy uudet levyt
Jean Sibelius: Näytelmä- ja balettimusiikkia sekä orkesteriharvinaisuuksia. - Turun filharmoninen orkesteri/Leif Segerstam ja solisteja. (Naxos 8573299-301, 8573511, 8573340-341)

Kansainvälinen levyjätti Naxos on tänä vuonna ennättänyt julkaista jo kuusi Turun filharmonisen orkesterin levytystä Jean Sibeliuksen orkesterimusiikista. Kapellimestarina on Leif Segerstam, laulusolisteina muiden muassa Pia Pajala, Tuomas Katajala ja Walteri Torikka, ja ohjelmistona lähinnä näytelmämusiikkia, balettimusiikkia ja muuta vähän soitettua Sibeliusta.

Levysarjan peruslaatu on ollut aivan kelvollinen, mutta jotenkin tuntuu, että Turun orkesteri ei ole jaksanut täysillä innostua jokaisesta pikku tunnelmapalasta. Sibeliuksen harvinaisempia teoksia ei myöskään soiteta konserteissa niin paljon, että ne istuisivat täysin luontevasti orkesterille.

Levysarja tulee saamaan erittäin laajan kansainvälisen jakelun, koska Naxos lisensoi digitaalista katalogiaan joka puolelle. Hienoa että juhlavuoden kunniaksi Sibeliuksen harvinaisemmistakin teoksista on kaikkialla saatavilla kelpo versiot.

Sibelius / Lintu
Sibelius / Lintu uudet levyt
Jean Sibelius: Lemminkäinen; Pohjolan tytär. - Radion sinfoniaorkesteri/Hannu Lintu. (Ondine, ODE 1262-5)

Turun orkesteri juhlisti Sibelius-juhlavuotta isolla levykasalla. Radion sinfoniaorkesteri teki vain yhden Sibelius-levyn, mutta se on sitäkin parempi. Ylikapellimestari Hannu Lintu kohottaa Lemminkäisen ja Pohjolan tyttären energiatasoa paljon yli totutun.

Lintu ei muotoile näitä sävelrunoja kuulakkaan skandinaavisiksi, vaan ottaa kaikki tehot irti joka ikisestä aksentista ja paisutuksesta. Näin syntyvää hieman hengästyttävää tunnelmaa hän onneksi tasapainottaa sekoittamalla Sibeliuksen tekstuureita tai oikeastaan sointikenttiä lempeän plastisesti. Lopputulos on kuin sekä soinneiltaan että tunnelmaltaan tiivistettyä Wagneria.

Sväng / Sibelius
Sväng / Sibelius uudet levyt
"Sväng plays Sibelius". Karelia; Andante festivo; Venematka; Souda, souda, sinisorsa; Valse triste; Lemminkäisen kotiinpaluu; Jääkärien marssi. (JUMI009)

Näin musiikkitoimittajana ja levykriitikkona tunnustan, että Sibelius-juhlavuosi on ollut raskas. Hyvätkin levyt alkavat syödä toistensa arvoa, kun niitä on liikaa. Lisäksi juhlavuoden takia on tehty yllättävän paljon levyjä ilman erityistä taiteellista arvoa, siinä luulossa että pyöreät vuodet antavat mille tahansa erikoisviritykselle motiivin, yleisön ja rahoituksen. Juhlavuodella rahastuksesta en syytä ketään, niin pienestä markkinasta on kyse, mutta joidenkin levyjen äärellä olen kyllä pyöritellyt kyynisesti päätäni.

Siksi haluan mainita huuliharppukvartetti Svängin uunituoreen Sibelius-levyn. Se jos mikä on erikoisviritys, ja tietysti tehty juhlavuoden kunniaksi. Mutta sitä ei ole tehty sibeliaaniset rypyt otsassa. Huuliharpuilla soitettu Sibelius ei ole ylevää tai rikkeetöntä, mutta se on rentoa, hauskaa ja erilaista. Vakavilla kunnianosoituksilla on paikkansa, mutta niin on huuliharppumusiikillakin.

Kommentit
  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.

  • Sibeliuksen suosikkisopraano Ida Ekman – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. huhtikuuta.

    Huhtikuun 22. päivänä syntyneen Ida Ekmanin (1875–1942) taipuisaa, kaunissointista sopraanoa ihaili mm. Sibelius, jonka musiikkia laulajatar teki tunnetuksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Nuoren Idan sanotaankin olleen rakastunut säveltäjään. Idan aviomies, pianisti Karl Ekman ja Jean Sibelius olivat läheisiä ystäviä jo nuoruusvuosilta.

  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.