Perheenisä, opettaja ja dekkarikirjailija Antti Korhosen mukaan lapselle täytyy joskus asettaa rajat ja niistä täytyy tarvittaessa pitää tinkimättömästi kiinni. Lipsua ei saa.
Antti Korhosesta tuli tahtomattaan symboli muun muassa vaatimuksille koulujen työrauhan palauttamisesta keväällä 2013, kun Alppilan yläasteella tapahtunutta välikohtausta puitiin mediassa monta viikkoa. Opettaja Korhonen poisti koulun ruokasalissa häiriköineen oppilaan työntämällä, ja tästä alkoi tapahtumasarja, joka meni lopulta apulaisvaltakunnansyyttäjälle asti.
Tapauksesta kuvattu kännykkävideo levisi netissä, ja sai aikaan kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Opettajien velvollisuuksista ja oikeuksista väännettiin ja koulujen työrauhan puolesta osoittettiin mieltä Senaatintorilla.
Opettajien ammattijärjestö OAJ oli hyvillään asiasta nousseesta keskustelusta, mutta pelkäsi myös oppilaiden käyttävän asiasta noussutta kohua hyväkseen. OAJ:n mukaan työsuojeluvaltuutettu kirjaa vuosittain jopa 400 uhkaavaa tai vaarallista tilannetta pelkästään Helsingin kouluissa. Korhosta tuki mm. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, joka piti Helsingin opetusviraston päätöstä opettajan potkuista kohtuuttomana.
Loppujen lopuksi Korhosen virkasuhteen purku muuttui varoitukseksi ja tönäisystä ei nostettu syytettä. Alppilan yläasteelle Korhonen ei kuitenkaan enää palannut, mutta opettajan työt jatkuvat edelleen.
Mitä hän ajattelee nyt?
Fyysiset konfliktit ovat Antti Korhosen mukaan kouluissa onneksi todella harvinaisia.
– Sanalliset yhteenotot puolestaan ovat arkipäivää, mutta kaikki riippuu hirveän paljon koulusta. Millainen henki on, on aika koulukohtainen asia, sanoo Korhonen.
Lakia on muutettu Alppilan tapauksen jälkeen ja opettajilla on nykyään Korhosen mukaan aiempaa enemmän keinoja käytössään. Jos on syytä epäillä jotain, opettaja voi esimerkiksi tarkistaa oppilaan laukun ja ottaa pois kännykän tai vaarallisen esineen.
Korhosen mukaan hyväkään kasvatus ei kuitenkaan aina auta.
– Aina on sellaisiakin lapsia ja nuoria, että aina menee vaan asiat vinksalleen, vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu. Toki se on tosi pieni osa, voi sanoa promille, mutta ainahan näitä on - ja tulee olemaan.
Vanhemmuus on kuitenkin Korhosen mukaan parasta aikaa ihmisen elämässä. Kun kasvatus hoidetaan alusta asti järkevästi ja rakkaudella, on kaikilla kivempaa.
– Kun ajattelen omaa poikaani, joka siinä keittiössä puuhaa, niin sehän on vaimoani puoltatoista päätä pidempi. Mutta kyllä se silti vaimoani tottelee.
Toimittaja: Samuli Sainio
Lisää ohjelmasta
