Hyppää pääsisältöön

Maailman suurin ja kaunein soitin?

modulaarisen syntesoijan kytkentäpaneeli
modulaarisen syntesoijan kytkentäpaneeli Kuva: Wikimedia Creative Commons modulaarisen syntesoijan kytkentäpaneeli

1960-luvun lopulla New Yorkin kaduilla kuljeskelee toiveikas nuori mies. Aikaisemmin jazzia soitellut ja elektroniikasta kiinnostunut Malcolm Cecil suunnittelee rakentavansa maailman suurimman syntesoijan.

Hänen mielestään tarjolla on paljon hyviä laitteita, mutta ne ovat kaikki eri valmistajien ja eri tarkoituksiin tekemiä – ja liian rajoittuneita. Hän haluaa tehdä soittimen, jolla voi soittaa kaikki maailman äänet.

Hän ryhtyy puuhaan yhdessä tuottajakollegansa Robert Margouleffin kanssa. Ajatuksena on koota saatavilla olevista elektronisista instrumenteista ennen näkemätön ja toiminnaltaan ylivertainen kokonaisuus. Yhdessä he luonnostelevat laitteen rakenteen kiinalaisen ravintolan paperiseen pöytäliinaan.

He keräävät kaikki laitteet, jotka onnistuivat hankkimaan, liittävät ne yhteen. Siitä tulee maailman suurin syntesoija: yhdeksän yli kahden metrin korkuista tornia, jotka ovat täynnä elektroniikkaa, mutkikkain tavoin yhteen kytkettyjä sähköisiä laitteita. Ja kun mukana vielä on kaksi täysimittaista koskettimistoa ja kaksi suurta ohjausyksikköä, laite täyttää koko huoneen.

Laitteen osat on kytketty toisiinsa kymmenillä metreillä sähkökaapelia, joka on jäänyt yli Apollo 11-aluksen rakennustyömaalta.

Laite saa nimekseen Tonto (The Original New Timbral Orchestra), ja se muistuttaa lähinnä Salvador Dalin maalaamaa puhelinkeskusta: massiiviset kytkentäpaneelit kaartuvat soittajan ylle, ja lukemattomat johdot risteilevät paneeleissa kuin Jackson Pollockin maalaamina. Tuollaista soitinta ei ollut nähty koskaan, ja se teki musiikkia, jollaista kukaan ei ollut vielä kuullut.

Malcolm Cecil ja Robert Margouleff tekevät vuonna 1971 albumin Zero Time nimellä Tonto’s Expanding Head Band. Psykedeelinen ja outo instrumentaalilevy herättää kiinnostusta lähinnä Yhdysvaltain länsirannikon hippikommuuneissa ja elektronisen musiikin marginaaliryhmissä. Hittilevyksi siitä ei ole. Albumin uraauurtavuus ja historiallinen merkitys ymmärretään vasta 2000-luvulla

1970-luvun alkuvuosina Malcolm Cecil asuu työpaikkansa yläkerrassa. Työpaikka on tietenkin studio. Eräänä iltana ovikello soi. Malcolm ei ryntää alakertaan avaamaan ovea, vaan työntää päänsä ikkunasta nähdäkseen kuka on tulossa. Pihalla seisoskelee kaksi erikoisesti pukeutunutta miestä, joista toinen heiluttelee kädessään Tonto’s Expanding Head Bandin levyä. ”Täällä olisi yksi kaveri, joka haluaa nähdä Tonton”, huutaa toinen miehistä, jonka Malcolm tunnistaa erääksi kollegakseen.

Hän avaa oven miehille. Levyä heilutteleva mies kysyy Malcolmilta epäuskoisesti: ”Sinäkö olet tehnyt tämän levyn? Ja tämä koko juttu on tehty yhdellä kosketinsoittimella? ”

"Jep, se on sellainen aika iso soitin, paljon nappuloita ja johtoja”, sanoo Malcolm Cecil. ”Näytä se minulle”, pyytää vieras.

Miehet lähtevät kohti studiota. Malcolm Cecil ohjaa vierastaan kädestä pitäen, sillä tämä on sokea.

Vieras istahtaa soittimen ääreen. Vihdoin Malcolm Cecilin kollega muistaa esitellä vieraan: ”Niin, tämä tässä on Stevie Wonder.

21-vuotias Stevie Wonder ihastuu Tontoon, hän haluaa heti käyttää sitä levyllään. Seuraavien vuosien aikana Stevie Wonder levyttää yli 150 laulua Malcolm Cecilin, Rogbert Margouleffin ja Tonton kanssa. Materiaalista kootaan neljä albumia: Music of My Mind, Talking Book, Innervisions ja Fulfillingness’ First Finale. Suuri osa materiaalista on edelleen julkaisematta.

Tonto nähdään myös elokuvakankaalla. Vuonna 1974 se esiintyy Brian de Palman elokuvassa Phantom of the Paradise.

Malcolm Cecil on kiireinen mies. Monet muutkin muusikot tahtovat käyttää hänen soitintaan. Vuosikymmenet kuluvat, levyjä tehdään ja ehkä siksi Tonto säilyy soittokuntoisena. 2000-luvun alkupuolella se listataan maailman kalleimmaksi syntesoijaksi, puhutaan kuusinumeroisesta luvusta.

Malcolm Cecil päättää siirtyä eläkkeelle ja luopuu Tontosta. Onneksi se saa hyvän kodin. Vuonna 2013 Tonto lennätetään Kanadaan, Galgaryyn. National Music Centre on ostanut Tonton ja asettaa sen nähtäville. Eikä siitä tehdä museoesinettä, vaan se on tarkoitus pitää kunnossa, niin että muusikot eri puolilta maailmaa voivat tulla Kanadaan soittamaan sitä.

Netissä on video, jossa Malcolm Cecil jättää jäähyväisiä Tontolle, kun sitä pakataan rekka-autoon. ”Minun vaimoni ei koskaan kutsunut sitä nimellä Tonto”, muistelee Malcolm Cecil. ”Hän sanoi sitä toiseksi naiseksi”.

Tonto’s Expanding Head Bandin Cybernaut (albumilta Zero Time, 1971) on Avaruusromun kuukauden elektronisen musiikin valinta joulukuussa 2015.

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua