Hyppää pääsisältöön

Järven pohjassa lojuu ikuinen arkisto

Kari Mielikäinen nostaa puuta järvestä
Emeritusprofessori Kari Mielikäinen nostaa puuta järven pohjasta Kari Mielikäinen nostaa puuta järvestä Kuva: Yle/Pirjo Koskinen kari mielikäiknen

Monen metsälammen pohjassa näkyy lähes aavemaisia puunrunkoja, hakopuita. Ne ovat kaatuneet rantapenkereeltä veteen tuhansien vuosien aikana ja hajoavat Lapin kylmissä vesissä hyvin hitaasti. Nyt ne ovat ilmastotutkijoiden aarre.

Puita on sukellettu metsäjärvistä ja –lammista jo niin paljon, että niistä voidaan muodostaa yhtenäiset aineistot kahdeksantuhannen vuoden päähän. Tämä tehdään tarkastelemalla kerättyjen puiden vuosirenkaita eli vuosilustoja ja vertaamalla niitä toisiinsa.

Hakopuu Harrijärven pohjassa
Hakopuu Harrijärven pohjassa Hakopuu Harrijärven pohjassa Kuva: Yle/Pirjo Koskinen urho kekkkosen kansallispuisto

Pohjassa lojuvat puut ovat lahjomaton aineisto ilmaston tutkijoille. Puut säilyvät Lapin järvissä vuosituhansia, koska niitä hajottavat eliöt eivät viihdy kylmässä vedessä ja lähes hapettomassa mudassa. Oksat vain kuluvat pikku hiljaa veden ja jään voimasta jättäen pelkät kyhmyt runkoon.

Puuaines on mutaisesta ulkomuodosta huolimatta tiivistä ja hakopuista sahatuista näytteistä voidaan helposti lukea vuosilustot.

Pirjo Koskinen haastattelee Hannu Hervaa, taustalla Jari Hietanen
Metsäteknikko Hannu Herva sahaa näytettä hakopuusta, apuna Jari Hietanen Pirjo Koskinen haastattelee Hannu Hervaa, taustalla Jari Hietanen Kuva: Kari Mielikäinen hakopuu

Vuosilustojen paksuudesta voidaan päätellä paitsi yksittäisten kesien myös pidemmän aikavälin ilmaston vaihtelut. Kylmänä kesänä puu kasvaa hitaammiin, lämpimänä nopeammin. Esimerkiksi pikku jääkausi 1450–1850-lukujen välillä näkyy lustoaineistossa pitkänä hitaan kasvun kautena.

Metsäteknikko Hannu Herva Luonnonvarakeskuksesta vei näytteen Rovaniemen tutkimusyksikön laboratorioon Metsäradion haastattelun jälkeen ja määritti sen iän.

Puun ikä on määritetty sen vuosilustojen perusteella
Vuodet asettuvat paikoilleen lustojen perusteella Puun ikä on määritetty sen vuosilustojen perusteella Kuva: Hannu Herva, Luonnonvarakeskus vuosilustot

Vuosirenkaat paljastivat, että puu on kasvanut Harrijärven rannalla vuosien 1492 – 1560 välisen ajan pikku jääkaudella. Se on lojunut järven pohjassa siis viitisensataa vuotta, ja kasvanut koko elämänsä hitaasti tuottaen ohuita vuosirenkaita.

Puun syntyvuosi on ajoituksen perusteella sama, jona Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Todellinen syntyvuosi on oikeasti muutamaa vuosikymmentä aiemmin, koska näytettä ei uskallettu ottaa aivan puun tyveltä. Pinnastakin on todennäköisesti kulunut joitain vuosilustoja pois, eli puu on oletettavasti hieman vanhempi.

Kari Mielikäinen näyttää, mihin puu kaatuu joskus
Tämäkin puu tulee kaatumaan aikanaan Harrijärveen Kari Mielikäinen näyttää, mihin puu kaatuu joskus Kuva: Yle/Pirjo Koskinen urho kekkkosen kansallispuisto

Samassa ilmastotutkimuksessa selvitetään myös, miten ilmaston muuttuminen vaikuttaa Golf-virtaan. Geologit ovat löytäneet Englannin edustalta alueen, josta merenpohjan sedimenttikerrokset voidaan laskea tarkasti. Kun niitä verrataan kahdeksantuhannen vuoden pituiseen vuosilustoaineistoon, pystytään päättelemään, miten kylmät ja lämpimät ajanjaksot vaikuttavat Golf-virtaan.

Kun Golf-virta on ollut voimakas, sedimentissä näkyy karkeaa hiekkaa. Kun virta on vähäisempi, hiekkakerrostuma on hienompi.

Puun lustoista voidaan päätellä jopa auringon aktiivisuutta ja selvittää sen roolia ilmastomuutoksessa. Kun aurinko on aktiivinen, syntyy kosmista säteilyä vähemmän, mikä näkyy hiilen isotooppisuhteissa. Kun puu kasvaa, se sitoo hiiltä ilmakehän hiilidioksidista ja sitoo sen puuainekseensa. Tarkoissa laboratoritutkimuksissa nähdään, millaista hiilen isotooppia on kulloinkin puuainekseen sitoutunut.

Kuuntele Metsäradion juttu hakopuista

  • Suloisiin metsäpeuran vasoihin kohdistuu suuret odotukset

    Korkeasaaressa syntyi kolme suloista metsäpeuran vasaa.

    Juuri Korkeasaaressa syntyneet suloiset vasat Joiku, Jäkälä ja Juolukka vahvistavat Suomen metsäpeurakantaa. Ne siirretään puolentoista vuoden ikäisinä Seitsemisen tai Lauhavuoren kansallispuistoon suuriin tarhoihin tottumaan luonnossa elämiseen. Odotukset ovat korkealla, että niiden jälkeläiset pystytään vapauttamaan luontoon.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Numero tussilla siipeen ja naaraan etsintään - harjusinisiiven suojelu on tarkkaa työtä

    Harjusinisiipeä siirrettiin uudelle elinalueelle

    Harjusinisiipi on yksi Suomen uhanalaisimmista perhosista. Tähän asti sen ainut esiintymisalue on ollut Säkylänharjulla. Viime kesänä sieltä siirrettiin aikuisia naaraita ja koiraita uudelle esiintymisalueelle reilun sadan kilometrin päähän Hämeeseen. Ainakin ensimmäisen vuoden jälkeen näyttää hyvältä, perhosia löytyi Hämeestä tänäkin vuonna. Ensimmäiset Hämeessä kuoriutuneet harjusinisiipikoiraat lentelevät auringossa innokkaasti naaraita etsien.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Kesäaamun laulajia: Sinirinta

    Sinirinta on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoisella, solakalla sinirinnalla on pitkät ohuet koivet, leveä valkoinen silmäkulmanjuova ja oranssi pyrstöntyvi. Selkäpuoli on ruskea, vatsapuoli vaalea. Koiraan sinisen kurkun keskellä on oranssinpunainen laikku. Naaraan kurkku on vaalea ja rinnan yläosa suttuinen. Laulu on hyvin monimuotoista ja vaihtelevaa visertelyä, joka koostuu särisevistä ja sirisevistä, näppäilevistä ja helisevistä äänistä; laulussa on paljon matkintoja muilta lajilta. Varoitusääni on maiskahtava ”sthrak”.

  • Kesäaamun laulajia: Viitakerttunen

    Viitakerttunen on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoisella, solakalla viitakerttusella on melko pitkä nokka (vaikutelmaa vahvistaa luisu otsa). Yläpuoli on harmahtavanruskea, alapuoli likaisenvalkoinen. Silmäkulmanjuova on leveimmillään silmän edessä ja hyvin heikko silmän takana. Jalat ovat tummat. Laulu koostuu muilta lintulajeilta matkituista viheltävistä, särisevistä, säksättävistä ja rätisevistä äänistä, joita koiras toistaa rauhalliseen tahtiin muutaman kerran ennen kuin vaihtaa seuraavaan ääneen.

  • Kesäaamun laulajia: Rytikerttunen

    Rytikerttusen nokka on melko pitkä ja ohut ja otsa on luisu.

    Talitiaisen kokoisen, solakan rytikerttusen nokka on melko pitkä ja ohut ja otsa luisu. Lintu on päältä yksivärisen punertavanruskea, alta kellanvaalea. Kupeilla on rusehtavaa sävyä. Vaalea ja epäselvä silmäkulmanjuova rajoittuu silmän etupuolelle. Koiras laulaa yksitoikkoisen tasaista, särisevää lavertelua ”trett trett trett töttöttötöt tritritritritri törrtörrtörr…”. Varoitusääni on kuivasti rätisevä ”drr, drr-rt”.

  • Kesäaamun laulajia: Punavarpunen

    Punavarpuskoiraalla on karmiininpunainen yläväritys.

    Talitiaisen kokoinen punavarpunen on pitkäpyrstöinen, etupäästä rintava ja peräpäästä hoikka peipon sukulainen, jolla on lyhyt kolmiomainen nokka. Koiraan rinta, posket ja päälaki ovat räikeän karmiininpunaiset, samoin selän takaosa (näkyy takaapäin linnun lähtiessä lentoon). Selkä, siivet ja pyrstö ovat ruskeankirjavat. Naaras ja yksivuotias koiras ovat viiruisen harmaanruskeita. Laulu on kirkas, ponteva vihellys ”vi-viyti-viy”, kutsuääni samea ”dsyii”.

  • Kesäaamun laulajia: Pohjansirkku

    Pohjansirkku on solakka ja pitkäpyrstöinen.

    Pohjansirkku on talitiaisen kokoinen, solakka ja pitkäpyrstöinen. Yläpuoli on mustajuovaisen punaruskea, alapuoli valkoinen. Rinnassa ja kupeilla on punaruskeaa kirjailua. Koiraan pää on musta ja niska punaruskea, ja silmäkulmassa ja kurkunsivulla on leveä valkoinen juova. Naaraan päälaki ja poski ovat mustankirjavan tummanruskeat. Laulu on kolmisekuntinen, rytmikäs ja iloisesti viheltävä säe, kutsuääni terävä ”tsik”.

  • Kesäaamun laulajia: Pikkusieppo

    Pikkusieppo on palleromainen, tumma ja lyhyt.

    Talitiaista pienemmällä, palleromaisella pikkusiepolla on muiden sieppojen tapaan tumma ja lyhyt, matala mutta tyvestä leveä nokka. Laji on yläpuolelta harmaanruskea, alta valkoinen. Mustan pyrstön reunat ovat tyveltä valkoiset. Koiraalla kurkku ja rinnan yläosa ovat punaruskeat (1-vuotiaalla vain kurkku), pää siniharmaa. Naaraalta oranssi puuttuu, ja pää on ruskea. Pajulintumainen laulu alkaa näppäilevillä ”tsip”-aiheilla ja päättyy vienoihin ”fyy”-vihellyksiin. Varoitusääni on soinnitonta rätinää ”drrt, tserrt”.

  • Kesäaamun laulajia: Pensassirkkalintu

    Pensassirkkalintu on tummatäpläinen ja likaisenvalkoinen.

    Talitiaista hieman pienemmän, solakan pensassirkkalinnun pää on melko iso ja kaula paksu. Pyrstö on pitkähkö ja pyöreäkärkinen. Yläpuoli on tummatäpläisen kellanruskea, alapuoli likaisenvalkoinen, rinta aavistuksen tummempi tai viiruinen. Laulu muistuttaa suuresti heinäsirkan sirinää: ”sirrrrrrrrrrr…”. Siritys voi jatkua lyhyin katkoin läpi pimeimmän yöajan.

  • Kesäaamun laulajia: Luhtakerttunen

    Luhtakerttunen on talitiaisen kokoinen.

    Talitiaisen kokoinen, solakka luhtakerttunen muistuttaa suuresti lähisukulaisiaan viita- ja rytikerttusta. Otsa on pyöreä ja nokka näyttää lyhyehköltä. Selkäpuoli on vihertävän harmaanruskea, vatsapuoli kellertävänvaalea. Tummien siipisulkien kärjet ovat hyvin kapealti vaaleat. Laulu koostuu muilta lajeilta niin Afrikassa kuin Euroopassakin matkituista särisevistä, säksättävistä, visertävistä ja viheltävistä äänistä, joita koiras toistaa kiihkeästi ryöpsähtävä laverteluna jopa tuntitolkulla.

  • Kesäaamun laulajia: Kuhankeittäjä

    Kuhankeittäjä on räikeänkeltainen ja räkättirastaan kokoinen

    Kuhankeittäjä on räkättirastaan kokoinen. Räikeänkeltaisella vanhalla koiraalla on mustat siivet ja silmänympärys. Naaras ja yksivuotias koiras ovat päältä kellertävänvihreitä ja alta harmahtavia hennoin pitkittäisviiruin. Niilläkin on mustat siivet sekä vatsassa ja kupeilla kellertävää sävyä. Latvustoissa piileskelevä kuhankeittäjä paljastuu lähes aina koiraan huilumaisesta reviirivihellyksestä ”hii-hyy-dliu” tai närhimäisesti rääkyvästä varoitusäänestä ”krääh, krää-ääh”.

  • Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Kerrostalopihakin voi olla hurmaava hyötypuutarha

    Kaikki lähtee asukkaiden omasta tahdosta

    Viihtyisä olohuoneen jatke. Lasten leikkitanner. Oma kasvimaa, josta poimia tuoretta lähiruokaa aterian jatkeeksi. Tätä kaikkea voi parhaimmillaan olla kerrostalopiha.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.