Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jean Sibelius -viulukilpailu pääkuva

Konserttoja neljällä kielellä – syvintä ajattelua englanniksi

Nancy Zhou viilettää lavalle soittamaan Tshaikovskin viulukonserton ensimmäisessä finaali-illassa 1.12.2015.
Nancy Zhou viilettää lavalle soittamaan Tshaikovskin viulukonserton ensimmäisessä finaali-illassa 1.12.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas nancy zhou

Yksi japanilainen ja yksi yhdysvaltalainen on antanut kaikki näyttönsä Musiikkitalon yleisölle ja tuomareille. Tero Latvala kertoo, miten he suoriutuivat. Kisan amerikkalaisfinalistit vastasivat kysymyksiin kulttuurisesta identiteetistä. Otimme myös selvää, ketkä pitävät artisteja ajan tasalla koko tapahtuman ajan.

Nancy Zhoun mukaan klassinen musiikki on Yhdysvalloissa sittenkin aika suuressa suosiossa, vaikka sinfoniakonserttien keskivertokävijat ovatkin entistä vanhempia. Laadukas korkeakoulutus tähtiopettajineen ja talentteineen pitää osaltaan pelkoa alan kuolemasta poissa: "Maassa on paljon omistautuneesti klassiseen musiikkiin suhtautuvia nuoria opiskelijoita."

"Monet kulttuuriperintönsä puolesta aasialaiset nuoret haluavat jossain määrin unohtaa taustansa. Itse en tähän pyri, vaan olen sydämeltäni kiinalainen", hän kertoo. "Se on yhdistelmä vanhempieni perinnön muistamista ja länsimaisten mallien sisällyttämistä kulttuuriini."

Nancy Zhou lämmittelee ennen Sibeliuksen viulukonserttoa.
Lukeminen on Nancy Zhoun toinen päälaji: "Pitää muistaa, ettei Harvard ole niin uniikki yliopisto kuin mitä yleensä luullaan." Nancy Zhou lämmittelee ennen Sibeliuksen viulukonserttoa. Kuva: Sandra Saulo/YLE nancy zhou

Zhou näkee yliopistonsa arjessa niitäkin, jotka ovat vastaavien kysymysten suhteen epävarmempia. Kisakokemusta roimasta kerännyt viulisti opiskelee myös Harvardissa, jossa hänen pääaineensa on kirjallisuus. Lähimmissä ystävissä on muitakin, jotka eivät unohda kulttuurillisia juuriaan.

"Musiikki on ennen kaikkea tunnetta. Kansallinen tausta voi ehkä vaikuttaa tunteiden havaitsemiseen, mutta musiikkiteoksen tulkinta ei määrity soittajan taustasta käsin."

Mayumi Kanagawa on syntynyt Saksassa, ja hänen vanhempansa ovat japanilaisia. Siinä missä kiina on Nancy Zhoulle "rakkauden kieli", japani on Kanagawan käytössä natiivin ruuanlaiton sanastona. Hänen mielestään Yhdysvaltojen klassisen musiikin kulttuurissa avautuu oiva näkökulma paikallisuuden ja universaaliuden kysymyksiin. Eurooppalaisuus vaikuttaa Yhdysvaltojen taiteilijapiireissä vahvana, koska toiseen maailmansotaan ja sitä edeltäneeseen aikaan liittyi paljon maahanmuuttoa.

Nancy Zhou lepuuttaa jalkojaan ennen ensimmäistä esiintymistä finaalin ensimmäisenä päivänä.
Nancy Zhou. Nancy Zhou lepuuttaa jalkojaan ennen ensimmäistä esiintymistä finaalin ensimmäisenä päivänä. Kuva: Sandra Saulo/YLE nancy zhou
Mayumi Kanagawa aloitti toisen finaalipäivän Sibeliuksen viulukonsertolla.
Mayumi Kanagawa. Mayumi Kanagawa aloitti toisen finaalipäivän Sibeliuksen viulukonsertolla. Kuva: Sandra Saulo/YLE mayumi kanagawa

"Jos onkin ajatusta, että musiikkiperinteen ymmärtämiseksi pitää olla kotoisin sen sydänalueelta, tällainen puhe tulee aina ammattilaisten ulkopuolelta", Kanagawa kertoo.

Kuitenkin sekä Kanagawa että hänen maannaisensa Christel Lee linjaavat, kuinka luontevalta tuntui hakeutua opiskelemaan Saksaan.

"Olin utelias näkemään, millaista Euroopassa on asua sekä opiskella musiikkiperinnettä, joka on tietystä maanosasta kotoisin", Kanagawa sanoo. "Luulen, että kansalliset identiteetit nousevat tiettyinä aaltoina. Kaksi sukupolvea sitten oli paljon huipputason juutalaismuusikoita, nyt on valtava määrä Aasiasta tavalla tai toisella tulevia nuoria."

Christel Lee Bartokin viulukonserton jälkeen.
Christel Lee. Christel Lee Bartokin viulukonserton jälkeen. Kuva: Sandra Saulo/YLE christel lee

Lee kokee juuri nyt vaikeaksi liittää itsensä johonkin tiettyyn kulttuuri-identiteettiin. Hänen korealaiset vanhempansa asuvat Kanadassa, jossa hänkin asui kahden eri USA-jakson välissä. Christel Lee oli vasta kymmenvuotias muuttaessaan pois kotoa New Yorkiin.

"Nyt kun olen asunut neljättä vuotta Saksassa, tästä on tullut aikamoinen sekoitus eri paikkoja ja asioita. En tavallaan tiedä, kuka olen", Lee kommentoi naurahtaen. Hänen mukaansa musiikki on väistämättä jotakin enemmän kuin vain kulttuurisesti tyhjä taulu.

"Perinteen kehitys on paljon kiinni paikallisessa kielessä, ja tässä on ihan aito yhteys musiikilliseenkin kieleen. Tähtään aina koko olemisellani rehellisyyteen – niin myös tässäkin aiheessa."

"On suuri onni saada jakaa ja laajentaa näkemyksiään läheisten muusikkoystävien kanssa. Arvostan hyvin paljon myös heidän tarjoamaansa rohkaisua."

Asiantuntija Tero Latvalan poiminnat

viulutaiteilija Tero Latvala
Tero Latvala. viulutaiteilija Tero Latvala Kuva: Yle/Johanna Kannasmaa tero latvala

Viulistit Tero Latvala ja Antti Tikkanen kävivät keskiviikkona Kantapöydän vieraina puhumassa kilpailusta. Tikkanen paljasti lähetyksessä toimineensa esikarsintaraadissa, vaikka kisan seuraaminen oli kiireiden takia vähäistä ennen tv-asiantuntijan tehtävien aloittamista. Latvalalle oli luontevaa palata vielä kerran finalistien valintaan:

"Totta kai tässä pitikin tulla mielipide-eroja. Fedor Rudin, Kerson Leong, Diana Tishchenko olivat erittäin kovia semifinalisteja. Tiedän kyllä ulos jäämisten tärkeimmät syyt, mutta en olisi rokottanut niistä seikoista aivan ratkaisevalla tavalla." Latvalan mukaan Leongilla oli hölmöt maneerit, Tishchenkolla ajoittaista virheherkkyyttä ja Rudinilla "ylivirtuoosisuuteen" johtanutta pelisilmän puutetta.

Katso Kantapöytä (toimittajina Vesa Kytöoja ja Inari Tilli) ja Riikan vlogi, jossa Kerson Leong oli aiheena.

Kuultuaan tähän mennessä kaksi tuplaurakointia Tero Latvala arvioi:

Minami Yoshida: ”Tshaikovskissa ilmaisu olisi kaivannut balettimaista otetta, sillä yksitotinen ote rupesi puuduttamaan. Se turboahdettu linja sopi edes jotenkin Sibeliukseen. Ensimmäisen osan kohdalla keveyden puuttuminen oli selkeintä. Oppilasmainen ”pitää soittaa kovaa” -linja jäi liikaa päälle. Toisessa osassa hän jätti turhan prässin pois, ja musiikki otti syleilyynsä. Yoshida soitti huippukohdat upeasti, mutta huiput pitäisi saada muuhun soittoon suhteutettuna tuntumaan joltakin."

Nancy Zhou: ”Oli vähän vaikeaa kuunneltavaa. Hän lähti juuri sen tumman maailman kautta, jota hän lupaili. Ensiosassa Zhou painoi shamanistiselle klangilla intonaation alas. Harmin paikka, sillä alavireisyys meni överiksi. Toki voi sanoa, että hän tarjosi kahden konserttonsa välillä hienon kontrastin (tiistaina Tshaikovski). Toisessa osassa Zhou laulatteli soitintaan omalla perustyylillään. Ottiko hän sangen paljon paineita Sibeliuksestaan?”

HKOn konserttimestari Jan Söderblom onnitteli Christel Leetä hienosta esityksestä.
HKO:n konserttimestari Jan Söderblomia miellytti Leen solistisoitto. HKOn konserttimestari Jan Söderblom onnitteli Christel Leetä hienosta esityksestä. Kuva: Sandra Saulo/YLE christel lee

"Christel Leen osakkeet nousivat merkittävästi. Tämän voin myöntää, vaikka osa on esiintynyt kerran, osa kahdesti."

"Musiikkitalon saliakustiikkaa leimaa yksivärisyys. Solistina oleminen ei ole siellä mitään kovin kiitollista hommaa, kun sävyjä pitää kiskomalla kiskoa irti."

Toiveikas arvio Leen menestysmahdollisuuksista oli linjassa sen kanssa, miten vaikuttuneita monet Helsingin kaupunginorkesterin muusikot olivat yhdysvaltalaisen Bartók-vedosta. Lavan takatiloissa he kiittelivät Leetä valtoimenaan tämän monivivahteisesta tulkinnasta ja varmaotteisuudesta.

Katso kaikki toisen finaali-illan suoritukset

Artistioppaat Tia-Maria Virtanen ja Lotta Ylä-Mella.
Tia-Maria Virtanen ja Lotta Ylä-Mella osaavat jo ennustaa toistensa ajatuksenkulkuja. Artistioppaat Tia-Maria Virtanen ja Lotta Ylä-Mella. Kuva: Sandra Saulo/YLE lotta ylä-mella

Valppaat raatajat lymyävät ovien takana

Hulppea 12 päivän työputki painaa jo Tia-Maria Virtasen ja Lotta Ylä-Mellan muodostaman tehoduon harteilla, mutta keskiviikkona kaikki näytti edelleen virheettömältä. Ovet avautuivat, ja kellotaulu oli tarkkojen silmien vartioinnissa. Tapahtuman artistioppaat aloittivat työnsä alku- ja välierävaiheen tapahtumapaikalta Helsingin konservatoriosta ja jatkoivat Musiikkitaloon.

Ylä-Mella kertoo, että viulistien kulkemisten ohjaaminen on finaaleissa mutkattomampaa: "Saamme nyt etukäteistietona tarkemmat aikataulut emmekä hoida salijärjestäjän työtä, kuten oli pienemmällä lavalla. Tiettyinä hetkinä nuottitelinettä kiikuttaessa pystyi olemaan varma, että kaikki paikallaolijat tuijottavat nyt minua", hän toteaa tästä tiheästä ravaamisesta.

Virtaselle erityinen hetki koitti tiistain finaali-iltana, kun Minami Yoshida määräsi kunniatehtäväksi läimäyttää itseään kunnolla selkään ennen tämän Sibelius-tulkintaa. "Näiden tyyppien joukossa on sekä rauhallisempia että vähän jännittyneempiä tapauksia", Virtanen kuvailee.

Minami Yoshida pyysi, että häntä läimästäisiin ennen esitystä.
Tia-Maria Virtasen (oik.) turvallinen läimäisy oli Yoshidalle tärkeä asia. Minami Yoshida pyysi, että häntä läimästäisiin ennen esitystä. Kuva: Sandra Saulo/YLE minami yoshida

Kaksikko tuntee toisensa Espoon Mainingin koulun musiikkipainotteiselta peruskoululuokalta. He kävivät myös keskenään samaa lukiota. Tällä hetkellä kumpikin opiskelee Helsingin yliopistossa, Ylä-Mella fysiikkaa ja Virtanen ympäristömuutosta ja -politiikkaa.

Molemmat tuumivat, että saliharjoitusten sisältämien musiikkien kuuleminen alusta asti oli mahtava kokemus. "Nykymusiikkiteoksissa jäi silti pieni arvailun vara, milloin kappale on ohi. Siinä oltiin aina vuorojaan odottavien pianistien kanssa ymmällään", Ylä-Mella kertoo. "Lisäksi Emmanuel Tjeknavorian haluaa valokuvat otettavan aina jonkun paikalle osuvan henkilön kanssa, ei yksin. Tällaistakin poseeraustyötä on saanut tehdä."

Päivän kommentti

"Nancy on hieno ja ilmeisen sympaattinen taiteilija, mutta kun tämän pitäisi olla hänen omintaan, jotenkin tuntuu, että sen sibeliaanisen metsän kokonaisuus usein peittyy hänen merkkaamiltaan puilta." (Nimimerkki "Biber" lähetysikkunassa)

Katso ja kuuntele keskiviikon lähetysten Areena-tallenteet. Sibelius-viulukilpailu päättyy torstaina neljään viimeiseen konserttoesitykseen. Voittaja selviää klo 21.30 alkavassa suorassa lähetyksessä.

  • Musiikkiteknologian opiskelija Kaj Mäki-Ullakko: "Tein ensimmäisiä midi-sävellyksiä isäni MikroMikko-tietokoneella."

    Tutustu Sibelius-Akatemian opiskelijaan.

    Kokkolan Estarditaiteen koulu saa pisteet Kaj Mäki-Ullakolta: "Rehtori Alf Mylläri otti minut siviilipalvelukseen ja teorianopettaja Tommi Peltola sai minut kiinnostumaan musiikin teoriasta toden teolla!" Kaj tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalossa 22.11.2017. Kuka? Olen Kaj Mäki-Ullakko, syntynyt Vantaalla 21.12.1987. Aloitin kitaransoiton isäni kitarall

  • EBU:n musiikkivaihto 50 vuotta - ei pelkkää Euroviisua

    Ei pelkkää Euroviisua

    EBU:n eli Euroopan yleisradioliiton musiikkivaihto täyttää tänä syksynä 50 vuotta. Pyöreitä vuosia juhlitaan maanantaina 27. marraskuuta suoralla konsertilla Lontoosta. Mitä tämä musiikkivaihto tarkalleen tarkoittaa? EBU-yhteistyö on paljon muutakin kuin Euroviisuja. Marraskuun 27.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.