Jenni Stammeier
Yle
KulttuuriCocktail laati listan tulevaisuuden nykytaiteilijoista. Näissä nuorissa on potentiaalia.
Soitimme taiteen korkeakouluihin ja taidemuseoihin ja laadimme vihjeiden perusteella oman subjektiivisen Nuoret 15 -listan. Kimmokkeena toimi Taidehallin Nuoret 2015 -näyttely, jossa on esillä reilu parikymmentä alle 35-vuotiasta kuvataiteilijaa, ja kaksi taiteilijaryhmää. Nuoria lupauksia on Suomessa kuitenkin vielä paljon enemmän.
Taidehallin taiteilijat löytyvät täältä - KulttuuriCocktailin 15 nuoren taiteilijan tai taiteilijaryhmän lista alta:
Jenna Sutela, s. 1983
TaiKin medialaboratoriosta vuonna 2008 valmistunut Sutela tutkii äänen, tekstin ja installaation keinoin suhdettamme teknologiaan, aikaan ja kehoon.
Marraskuussa Galleria Sinnessä esillä ollut evoc.al vei ajatukset Neanderthalilaisten kielestä tulevaisuuden ihmisen ääntelyihin. Miltä ihminen on joskus kuulostanut? Miltä tulevaisuudessa tulemme kuulostamaan?
Sutela toteutti teoksen yhdessä norjalaisen taiteilijan Lars TFC Holdhusin kanssa.
Johanna Heikkilä, s. 1986 ja Ulla Kokki, s. 1992
Turun taideakatemian lopputyö-yhteisnäyttelyssä Yritys kuvailla horisontti, Kokki ja Heikkilä luovat runollisen pohdiskelevan maailman, joka yhdistää muistot runolliseen havainnointiin. Sekä Heikkilä että Kokki osoittavat töillään filosofisen ja kirjallisen lahjakkuutensa. Ajattelu on taitavaa.
Yhtenä lähtökohtana näyttelyn teoksille on ollut Italo Calvinon romaani Herra Palomar. Kirjan ensimmäisessä luvussa Herra Palomar seisoo meren rannalla ja yrittää lukea aaltoa: ”Mutta totta on myös että jokainen aalto on samanlainen kuin toinen vaikkei juuri seuraava tai edeltäjänsä. Näin ollen jotkut sarjat ja muodot toistuvat vaikkakin epämääräisesti aikaan ja tilaan hajautuneina.”
Rebekka Muntola, s. 1991
Muntolan Turun taideakatemian lopputyönäyttely "Hetkittä" oli käsitteellinen videoteos Aboa vetus Ars novassa, joka välkehti pimeässä ja yllätti katsojan. Teos konkretisoi jokaisen hetken ainutlaatuisuutta, välittämällä katsojalle ainoastaan hetkiä. Tunnelman intensiivisyyttä korostaa teokseen liittyvä äänitaide hienolla tavalla toteutettuna. Yhdistelevä ja kokeileva Muntola tekee yhteistyötä myös esittävän taiteen opiskelijoiden kanssa. Muntolassa on tekemisen paloa, joka saattaa yllättää tulevaisuudessa.
– Vuosia sitten kuulin afrikkalaisen aforismin: ”Jos istuu koko päivän puun alla, aika ei kulu” . Pohdittuani aforismia ja kysyttyäni, mitä on aika, selvisi, että omassa aikakulttuurissamme vallitsee ajallisesti jatkuva kiire ja aikapula, niin työelämässä kuin vapaallakin. ”Aika on rahaa”, Muntola avaa teoksen syntyperää.
Timo Tähkänen, s. 1983
Kuvataideakatemiasta vuonna 2014 valmistunut Tähkänen rinnastaa palvelukeskuksessa työskentelyn taiteilijaresidenssissä työskentelyyn. Hänellä on hoitajan koulutus ja hän kehittää tietoisesti suhdettaan muistisairaisiin vanhuksiin. Tähkänen tekee maalausten ja installaatioiden ohessa hauskoja ja oivaltavia yhteisötaiteellisia performansseja, jotka myös aktivoivat vanhuksia.
Toisinaan humoristisen kantaaottavat installaatiot saavat laajemmankin yleisön. Kuten palvelukodin lakanoista tehty pitkä "pakoköysi", joka laskeutui Tähkäpää-sadun lailla alas ikkunasta. Laitokseen suljetun vanhuksen kapinaa vai vanhan ihmisen vapaudenkaipuun runollinen ja sadunomainen ilmaus?
Meri Linna, s. 1982
Meri Linnan Kuvataideakatamian lopputyö vuonna 2014 oli Retreat- pimeä tila. Tilassa järjestettiin myös tapahtumia, joissa heräteltiin ja tutkittiin eri aisteja.
Meditatiivisuus ja henkisyys oli työssä keskeisenä osana, joka kumpusi taiteilijan omista kokemuksista kuukauden mittaisesta hiljaisuusretriitistä. Teoksella Linna osoitti tekevänsä kansainvälistä taidetta, jonka tapaista Suomessa ei vielä ole paljoa tehty.
Linnan ajattelun rikkautta osoittaa liveart-painotteinen yhteistyö Saija Kassisen kanssa. Yhdessä he muodostavat ”kolmannen persoonan” nimeltään Harrie Liveart.
Odd birds -teoksessa on esimerkiksi ripaus reipasta pieruhuumoria.
Bita Razavi, s. 1983
Teheranissa syntynyt ja vuonna 2013 Kuvataideakatemiasta valmistuneen Razavin töissä yhdistyy omaelämäkerrallisuus, tarinallisuus ja yhteiskunnallisuus. Rankoistakin aiheista huolimatta teoksista löytyy huumoria ja ennakkoluulottomuutta.
Bosphorus: a trilogy -videoteokseen vuodelta 2012 liittyy erityisen koskettava tarina.
Istanbulissa kuvattu ja Teheranissa esikoostettu video muuttui tahattomasti sananvapausongelmien symboliksi. Teheranissa pidätetty Razavi soitti poliiseilta salaa suomalaiselle kollegalleen ja pyysi editoimaan videon raakamateriaalista, joka löytyisi hänen kotitietokoneeltaan Suomesta. Näin teos valmistui ajoissa sovittuun näyttelyyn. Monimerkityksellisempänä kuin oli aikomus.
Salon taidemuseossa on 17.1.2016 asti esillä Razavin Palautetta vanhemmiltamme -videoteos.
Emma Jääskeläinen, s. 1988
Kuvataideakatemiassa kuvanveistoa opiskeleva Jääskeläinen leikkii ruumiillisilla tabuilla humoristisella tavalla.
Hyvinkään taidemuseossa nähty Läps! on takapuolen muotoinen hyllyvä teos, jota saa koskea. Veistokseen sekoittuu performanssi ja videotaide. Jääskeläinen kuvasi teoksen esilläolon, jonka myötä ihmisten eri tavat "kommunikoida" takapuolen kanssa nostavat teoksen vielä uudelle tasolle.
Flow-festivaalilla pehmeä takapuoli-teos hytkyi bassorummun tahdissa. Tuolloin Jääskeläinen sanoi Taideyliopiston IssueX -lehdelle: ”Minulla on ollut pitkään unelma pyllymerestä, jossa sata samanlaista veistosta liikkuisi musiikin eri taajuuksien mukaan. Teen myös itse musiikkia ja olen miettinyt, miltä äänet näyttävät.”
Inma Herrera, s. 1986
Madridilaissyntyinen, Kuvataideakatemiassa opiskeleva ja assistenttina työskentelevä Herrera yhdistää taidegrafiikkaa, valokuvia, paikallisuutta ja tarinoita visuaalisesti vaikuttavalla tavalla.
Yhteisötaiteellinen projekti So many things I want to say toteutettiin yhdessä Helsingin Vallilan asukkaiden kanssa. Puistossa iso vanha valokuva yksinäisestä miehestä, Arto Mellerin runo Haluaisin sanoa niin paljon ja värikynät herättivät ohikulkijat kirjoittamaan tuntemuksiaan kuvapintaan.
Myös Myymälä2 –galleriassa ollut näyttely laajensi sekä ajan että grafiikan käsitettä hyvin vaikuttavalla tavalla.
Arja kärkkäinen, s. 1986
Kuvataideakatemiassa opiskeleva Kärkkäinen toteuttaa suuritöisiä taideprojekteja, joissa hän tutkii sosiaalisia ilmiöitä ja eriarvoisuutta. Viimeksi globaaleja vaatemarkkinoiden arvoketjuja ja niiden poliittista merkitystä.
Made in always somewhere else -projektia varten Kärkkäinen matkusti dokumentoimaan Kolumbian farkkutehtaita ja Beninin vaatekierrätyskeskuksia. Hän halusi nähdä, missä oloissa länsifarkut ommellaan ja missä niihin käytetty puuvilla kasvaa. Ja mihin lännessä muodista poistuneet vaatteet päätyvät. Tuotteliaalla taiteilijalla on kansainvälisen tason asenne tekemiseen.
Viimeistä vaille oleva massiivinen teos tulee olemaan noin 20 näytöltä esitettävä installaatio, ja siitä on vimeossa nähtävillä vain osia. Klikkaa kuvaa, niin pääset näkemään videoita.
Roma Auskalnyte, s. 1988
Liettualaissyntyinen, Kuvataideakatemiasta 2015 valmistunut Auskalnyte yhdistää luovalla tavalla taidegrafiikkaa, videotaidetta ja performanssia koskettavaksi kokonaisuudeksi.
Esteettinen tyylikkyys yhdistyneenä järisyttävän keholliseen tapaan työskennellä ahdistaa ja kiehtoo. Muistoista ammentava ja muistoesineilllä leikkivä Auskalnyte käyttää kehoaan tunteidensa kirjoitus- ja printtialustana.
Töiden nimet Turhautuminen ja Rangaistus puhuvat puolestaan.
Jaakko Pallasvuo, s. 1987
Kuvataideakatemiasta vuonna 2011 valmistunut Pallasvuo on todella hulvaton piirtäjä ja videontekijä. Hän käyttää myös muita medioita ennakkoluulottomasti ja toteuttaa teoksensa usein tilallisesti ja oivaltavasti. Videoteokset toimivat hyvin myös netissä.
Janne Nabb, s. 1984 ja Maria Teeri, s. 1985
Kuvataideakatemiasta jo neljä vuotta sitten valmistunut työpari yhdistää monipuolisesti kierrätysmateriaaleja ja esittävää taidetta. Tarinallisuus yhdistyy käsitteellisyyteen, kantaaottavuus yllättäviin ideoihin.
Monipuolisuus aiheissa ja työtavoissa osoittavat erilaisen käden jäljen hallintaa, mutta myös avoimuutta. He eivät edusta vain yhtä ideologiaa.
Taiteilijaparin töitä on esillä Salon taidemuseossa Taiteen uudet tarinat -näyttelyssä 16.1.2016 asti.
Henri Ijäs, s. 1983
Kankaanpään taidekoulussa kuvanveistoa opiskeleva Ijäs käyttää ennakkoluulottomasti kierrätysmateriaaleja ja muuttaa arkiset asiat oudoiksi. Kantaaottavuus on oivaltavaa.
Hiiltyneen puun katkaistuilla juurilla on sideharsot. Lauri Tyrväsen kanssa toteutetussa Poks! -teoksessa puolestaan lauma ilmapalloja maassa ja jalustalla korkeuksissa yksinäinen neula.
Salla Valle ja Anna Matveinen
Kankaanpään taidekoulussa opiskelevat kuvataiteillijat kehittävät performanssitaiteessaan pseudonyymejä performanssitaiteilja Irma Optimistin tapaan. He luovat teoksissaan ryhmiä, joissa yksilöllisyys myös häivytetään - tarkoituksellisesti.
Anna Matveinen:
Salla Valle, s. 1990:
Anne Järvi, s. 1988
Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvanveiston laitokselta tänä vuonna valmistunut Järvi yhdistelee luovasti kuvataidetta, kuvanveistoa, käsityötaidetta ja animaatiota.
"Salaseura" -teoksessa groteskit nuket roikkuvat puiden oksilla ja hätkähdyttävät omaan maailmaansa keskittyneen ohikulkijan. Puussa onkin meneillään raaka kohtaus sitomisineen ja hirttämisineen. Järven teokset vetoavat katsojan omaantuntoon: Kuinka paljon rankkoja todellisuuksia ohitammekaan koko ajan?
”Kauhea nainen” oli yhtä myös aikaa sekä tekstiiliveistos että animaatio.
Lisätty taiteilijoiden omakuvia, lisätty Lauri Tyrväsen nimi Poks! -teoksen tekijöihin, muutettu Kärkkäisen video ajankohtaiseksi, Herreran kuva teosta vastaavaksi, Tähkäsen valmistumisvuosi, TTVO Tampereen ammattikorkeakouluksi, lisätty Muntolan syntymävuosi 14.12. klo 16.10
