Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Minna Leinosen puheenvuoro

Säveltäjä Minna Leinonen.
Säveltäjä Minna Leinonen. Kuva: Yle/Laila Kangas minna leinonen

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 2.12.2015 Musiikkitalon kahvilassa vuorossa oli säveltäjä Minna Leinonen.

Säveltäminen ei ole mystiikkaa

Säveltäminen on leikkiä, fantasiointia, innostusta, epävarmuuden sietämistä, pitkäjänteisyyttä, oman äänen kuuntelemista, kokeilua, valintoja, onnistumista ja epäonnistumista, omana esimiehenään toimimista, jatkuvaa itsekritiikkiä ja omien maneerien tunnistamista, tutkimista, uteliaisuutta, uusiutumista ja riskien ottamista.

Tämän yksin tehtävän työn lisäksi säveltäjän työ on sarja kohtaamisia.

Nykysäveltäjänä kohtaan ammatissani lukuisia muusikoita, opiskelijoita, työryhmiä ja monenlaisia yleisöjä. Tässä puheenvuorossani avaan näitä kohtaamisia hiukan enemmän.

Säveltäjän työ on sarja kohtaamisia

Tyoskentelylleni on ollut ominaista konsultoida muusikkoja sävellystyon eri vaiheissa. Ideat jalostuvat, täsmentyvät ja yksityiskohtaistuvat, kun niitä saa keskeneräisinä kokeilla muusikon kanssa. Teos on vielä vapaa liikkumaan, kun kaikkia parametrejä ei ole lukittu. Sävellän teoksen ajatellen muusikoiden tai orkestereiden yksilöllisiä ominaisuuksia, vahvuuksia ja ilmaisuvoimaa. Muusikoiden kohtaaminen sävellysvaiheessa on parasta mitä säveltäjä voi toivoa.

Säveltäjänä kohtaan nuoria opiskelijoita. Yhä useammat nuoret kiinnostuvat säveltämisestä ja toivovat sävellystunteja musiikkiopistoista tai yksityisesti. Toivon, että lähitulevaisuudessa sävellysopetus voisi olla yhtä vastaava osa nuoren muusikkoutta kuin instrumenttiopinnot ja että koulujen musiikkitunneilla tehtävät sävellysprojektit yleistyisivät.

Minna Leinonen pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 2.12.2015.
Säveltäjä Minna Leinone pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 2.12.2015. Minna Leinonen pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 2.12.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas minna leinonen

Säveltäminen ei ole mystiikkaa. Ei tarvitse syntyä sinfonikoksi voidakseen säveltää. Säveltäjä työllistyy entistä useammin osana monitaiteellista työryhmää. Erilaiset visualisoinnit, tanssi, akrobatia, jonglööraus, dokumentit kohtaavat nykymusiikkiteoksen ja virkistävät muuten jokseenkin yksipuolista säveltäjän toimenkuvaa. Työryhmän osana työskenteleminen antaa säveltäjälle uutta perspektiiviä ja oma sisäinen koherenssi saa mahdollisuuden murtaa rajojaan. Lopuksi on kohtaaminen yleisön kanssa.

Usein tässä keskustelussa nousee esiin nykymusiikin estetiikan kompleksisuus. Mielestäni kuulijat vaativat itseltään kohtuuttomia, jos he pyrkivät ymmärtämään nykymusiikkia kertakuulemalla. Kuinka kaiken voisi välittömästi ymmärtää, onhan säveltäjä usein työskennellyt materiaalin parissa kuukausia, joskus vuosia? Nykymusiikista voi nauttia ymmärtämättä yhtään mistä siinä on kyse, kun pitää mielensä auki. Syväanalyysille on paikkansa, mutta se ei ole konserttisalissa. Musiikkimaku kehittyy, sävelkorva muuttuu ja oppii, jos sille antaa mahdollisuuden.

Monet teokseni ovat ammentaneet materiaalia arkiympäristöstä. Vaikka toisinaan olen avannut näitä teoksen lähtökohtia myös yleisölle, en tarkoita, että juuri nämä asiat tulisi kuulla, vaan toivon kuulijan luovan omia merkityksiä. Jos säveltäjän avaamat lähtöideat voivat hälventää abstraktisuutta ja salamyhkäisyyttä nykymusiikkiteoksen ympäriltä ja auttaa kuulijaa lähestymään teosta, mielestäni se on pelkästään hyvä asia.

Kompleksisuus tai pinnallisuus tuskin on kenenkään säveltäjän tavoite. Mutta itselleen tulee olla rehellinen, ei tätä työtä voi muuten tehdä.

Minna Leinonen

#sibelius150 #ajassasoi

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua