Hyppää pääsisältöön

Boheemielämää Puccinin tapaan

La bohème: taiteilijat ja vuokraistäntä
La bohème: taiteilijat ja vuokraistäntä Kuva: Marty Sohl/Metropolitan Opera la bohème i act

New Yorkin Metropolitan-oopperan lauantaimatineoiden radioinneilla on hämmästyttävän pitkä historia: nyt alkava radiokausi on jo 85. Lauantaina näyttämön täyttää pariisilaisboheemien värikäs ja suloisesti romantisoitu elämä. Henri Murgerin romaanista Giacomo Puccini ja kirjailijaduo Luigi Illica - Giuseppe Giacosa saivat lähes kolmen vuoden ankaran väännön jälkeen aikaiseksi libreton, joka tyydytti säveltäjää. La Bohème onkin Puccinin, todellisen teatterimiehen taidonnäyte. METissä hauras sankaritar Mimì on sopraano Barbara Frittoli ja runoilija Rodolfona laulaa tenori Ramón Vargas. Musiikinjohto on Paolo Carignanin. Suora lähetys alkaa lauantaina 5.12.2015 Yle Radio 1:ssä klo 19.50.

Pariisin kattojen yllä, vetoisessa ullakkohuoneessa asustaa neljä ystävystä: runoilija Rodolfo, maalari Marcello, muusikko Schaunard ja filosofi Colline. Kvartetti elää taiteelle ja uskoo sitkeästi myös joskus elävänsä taiteesta. Vilu ja nälkä ovat vakiovieraita, mutta henki on vahva. Jatkuva kamppailu elannosta on tehnyt joukkiosta kekseliään, jonka mielestä päämäärä pyhittää keinot. Koska nuorukaiset ovat omasta mielestään neroja, on oikein ja kohtuullista rokottaa porvariston varoja aina kun mahdollista. ”Kun sitten heidän viimeinen kolikkonsa on ’kuollut ja haudattu’, alkavat he taas syödä vieraina sattuman pidoissa, missä heillä on aina paikkansa.”

Illallisitta vuoteeseen ja vuoteetta illalliselle

Boheemielämän kirjailija, pariisilainen Henri Murger (1822-1861) toimi ensin kirjurina ja pääsi sitten 17-vuotiaana Venäjän Pariisin lähettilään, kreivi Tolstoin palvelukseen. Pientä korvausta vastaan nuorukainen laati Pietariin selontekoja kirjallisuudesta. Äiti oli halunnut pojalleen mahdollisimman hyvän sivistyksen. Räätälinä ja portinvartijana toiminut isä piti pojan kouluttamista haihatteluna. Äidin kuoltua välit isän kanssa kiristyivät ja lopulta tämä ajoi Latinalaiskorttelin kahviloissa (mm. Café Momus) viihtyneen poikansa kotoa talvella 1841. Alkoi elämänvaihe, jolloin Murgerin omien sanojen mukaan sai ”mennä illallisitta vuoteeseen ja vuoteetta illalliselle”.

Boheemikausi on taiteilijan koeaikaa: se on alkutaival akatemiaan, vaivaistaloon tai ruumishuoneelle― Henri Murger

Elämä tuntui kevyemmältä, kun sen sai jakaa samanmielisten kanssa. Niinpä boheemeilla oli tapana lyöttäytyä puolivirallisesti yhteen. Murger tovereineen perusti yhdistyksen nimeltä Vedenjuojat, jonka vaiheita hän kuvailee romaanissaan Buveurs d’Eau. Jäsenet kokoontuivat kerran kuussa Murgerin pikkuruiseen vuokrahuoneeseen keskustelemaan taiteesta. Politiikasta puhuminen oli kielletty ja ainoa virvoke vesi – muuhun ei usein ollut rahaakaan. Monet tämän yhdistyksen jäsenistä päätyivät henkilöiksi Murgerin teoksiin.

La bohème Mimi
Mimi La bohème Mimi Kuva: Marty Sohl/Metropolitan Opera la bohème mimi
Murgerin romaani antoi sisällön koko boheemi-käsitteelle

Alun perin Henri Murger kirjoitti boheemielämän kuvauksensa jatkokertomuksena Le Corsaire -nimiseen lehteen, jossa taiteilijajoukon edesottamuksia seurattiin vuodesta 1845 alkaen neljän vuoden ajan. Näytelmäkirjailija Theodore Barrièren myötävaikutuksella kertomuksista muokattiin näytelmä ja vuonna 1851 ilmestyi romaani Scènes de la vie de bohème. Se käännettiin välittömästi monille eurooppalaisille kielille. Suomessa teos julkaistiin Eino Palolan suomennoksena 1920-luvulla.

Kahvin voimalla kaiken yötä

Boheemielämästä muodostui enimmäkseen runoja kirjoittaneen Murgerin suurin menestys. Samalla teos antoi sisällön koko boheemi-käsitteelle. Kirjan henkilöiden tavoin Murgeria onnisti ja tilapäiset asumukset vaihtuivat omaan somaan taloon Pariisin ulkopuolella. Vuosien puutteellinen ravinto ja ankarat olosuhteet olivat kuitenkin jättäneet jälkensä. Hän sairasteli usein, eikä vanha piintynyt tapa työskennellä yöaikaan pikimustan kahvin voimalla parantanut tilannetta. Vuonna 1860 hänet hyväksyttiin kunnianarvoisan Ranskan akatemian (L'académie française) jäseneksi. Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Murger kuoli yllättäen seuraavan vuoden tammikuussa ja hänet saatettiin haudan lepoon valtion kustannuksella.

La bohème Marcello
Marcello La bohème Marcello Kuva: Marty Sohl/Metropolitan Opera la bohème marcello

Vihreä jättiläinen ja muita pariisilaispersoonia

Murgerin romaanin henkilöillä oli vastineensa todellisuudessa. Alexandre Schanne, boheemien vastine renessanssi-ihmiselle, käytti mielellään pseudonyymiä Schaunard ja juuri hänen muistelmansa Souvenirs de Schaunard paljastavat henkilöhahmojen esikuvat. Murger käytti itsestään nimeä Rodolphe ja Marcelille lainasi piirteitään useampi taiteilija; heistä ilmeisin oli taidemaalari Tabar, joka yritti sinnikkäästi saattaa valmiiksi maalauksen Punaisenmeren ylitys. Murgerin romaanissa taiteilijat vitsailevat Louvren torjuneen teoksen niin useasti, että siinä oli pyörät, jotka osasivat kuljettaa taulun itsekseen Louvren ja maalarin ullakkokamarin väliä. Vanhan takkinsa hyvästelevä Colline tunnettiin kaupungilla "Vihreänä jättiläisenä", jonka väljän vihreän takin neljä suurikokoista taskua oli kukin tarkoitettu Pariisin merkittävimmille kirjastoille.

Mimin hahmoon kirjailija yhdisti useampia ystävättäriään. Heistä tunnetuin lienee Lucile Louvet, jonka kanssa Murger asui hetken. Kun heidän tiensä erosivat, Lucilen elämä oli kituliasta ajelehtimista. Kuten romaanin Mimì, Lucille sairastui tuberkuloosiin 24-vuotiaana ja kuoli sairaalassa. Musetten esikuvana toimi puolestaan taiteilija Champfleyryn rakastajatar.

Puccini ja Leoncavallo löytävät boheemit

Vuonna 1893 kantaesityksen saanut Manon Lescaut nosti Giacomo Puccinin maailmanmaineeseen. Tätä täysipainoista oopperaa olivat edeltäneet yksinäytöksinen Le Villi (kantaesitys 1884) ja koko illan ooppera Edgar (kantaesitys1889). Puccini joutui usein ponnistelemaan löytääkseen sopivan aiheen, mutta La Bohème sytytti hänet nopeasti. Hänen oma opiskeluaikansa toi mieleen monet boheemien kokemukset. Penninvenytys ja velkojien pakoilu oli arkea, ja panttasipa Puccini Collinen tavoin kerran oman takkinsa - viedäkseen erään ballerinan ulos.

Kun Puccini kertoi sanomalehdessä työskentelevänsä Murgerin aiheen parissa, hänen ystävänsä Ruggiero Leoncavallo raivostui. Leoncavallo oli omien sanojensa mukaan näyttänyt Puccinille librettoluonnostaan kuukausia aiemmin ja nyt hän vaati Puccinia luopumaan hankkeesta. Skandaali oli valmis. Säveltäjien välit rikkoontuivat ja kumpikin jatkoi tahollaan boheemien parissa. Leoncavallon La Bohème sai kantaesityksensä runsas vuosi Puccinin samannimisen teoksen jälkeen ja tämän veristisen oopperan kohtalona on ollut jäädä Puccinin runollisen mestariteoksen varjoon.

La bohème Momus
Jouluaaton juhlaa La bohème Momus Kuva: Marty Sohl/Metropolitan Opera la bohème ii act momus

”Libreton pitää olla looginen, suppea ja hyvin tasapainotettu”

Libretisteiksi valikoituivat Luigi Illica ja Giuseppe Giacosa. Heidän nimensä ikuistettiin historiaan vielä kahdella muulla oopperalla: Tosca ja Madama Butterly. Mutta La Bohèmen parissa työskentely ei sujunut lainkaan leppoisasti. Lisäksi Puccinin ajatuksissa risteili toinenkin ooppera, La lupa (Naarassusi), jonka säveltäjä päätyi hylkäämään jo varsin varhaisessa vaiheessa. Jotain La lupasta siirtyi kuitenkin boheemielämän musiikkiin.

Illica kuvaili kokoontumisia taisteluiksi, joiden jälkeen Puccinin oli turvauduttava manikyyriin

Säveltäjä tiesi tarkalleen, millaisen dramaturgian hänen musiikkinsa vaati: ”Libreton pitää olla looginen, suppea ja hyvin tasapainotettu”. Siispä väännettiin ja käännettiin, revittiin, korjattiin, muutettiin ja tehtiin uudelleen. Illica kuvailikin kokoontumisia taisteluiksi, joiden jälkeen Puccinin oli turvauduttava manikyyriin – pureskelluista kynsistä kun oli tuskin mitään jäljellä.

Hikeentyneet kirjailijat ilmoittivat vuoroin luopuvansa koko hankkeesta, mutta kustantaja Giulio Ricordin onnistui aina sovitella riidat. Vielä niinkin myöhään kuin joulukuussa 1895, jolloin liki kolmen vuoden työstämisen jälkeen kaiken piti olla jo selvää, Puccini vaati joitain muutoksia oopperan loppukohtaukseen. Tulistunut Giacosa sanoutui kokonaan irti libretosta, mutta kun Ricordi soitti kirjailijalle kohtauksia oopperasta, tälle valkeni, miksi Puccini oli ajanut hänet ja kollegansa hermoromahduksen partaalle.

Pitkällisen prosessin kuluessa Puccini hylkäsi myös kokonaisen valmiin näytöksen libreton. Tämä kolmanneksi näytökseksi alun perin tarkoitettu ”pihakohtaus”, jossa asunnostaan häädetty Musetta järjestää kutsut, muodostaa Leoncavallon oopperan toisen näytöksen.

La bohème Che gelida manina
"Che gelida manina" La bohème Che gelida manina Kuva: Marty Sohl/Metropolitan Opera la bohème che gelida manina

Miten kylmä kätönen

Amerikkalainen musikologi William Ashbrook on Puccini-kirjallisuuden perusteoksessa The Operas of Puccini todennut, että La Bohèmen näytösten yhdistävä tekijä on kylmyys. Koko ooppera alkaa kylmästä puhumisella ja kaksi ensimmäistä näytöstä tapahtuvat jouluaattona. Kolmannessa näytöksessä ollaan helmikuussa ja tuiskuaa lunta.

Rakkaus tuo elämään toivottua lämpöä. Rodolfo huomaa heti alussa Mimìn kylmät kädet ja lämmittää niitä omilla käsillään. Kun Mimì palaa sairaana lopussa, hän toteaa käsiensä lämpenevän. Niitä lämmittää Musettan antama muhvi, mutta ennen kaikkea Rodolfon rakkaus.

La bohème Rodolfo
Rodolfo La bohème Rodolfo Kuva: Marty Sohl/Metropolitan Opera la bohème rodolfo

Pienten ihmisten ooppera

La Bohème ei julista eikä alleviivaa. Se ei ole järisyttävää draamaa, vaan kertomus boheemielämästä, sen pienistä ja vähän suuremmista asioista sekä tietenkin rakkaudesta. Puccini puhuikin "pienistä ihmisistä". Heidän maailmaansa Puccini löysi tien musiikissaan, joka on vuoroin nopeaa ja humoristista, vuoroin taas hellää ja hehkuvan intohimoista. Oopperan hauras sankaritar Mimi saapuu näyttämölle viimeisenä ja jättää sen ensimmäisenä. Saatuaan valmiiksi Mimìn kuolinkohtauksen säveltäjä purskahti kyyneliin: ”Olin aivan kuin olisin kokenut oman lapseni kuoleman”. Itselleen tyypilliseen tapaan, hän rustasi kuitenkin Mimìn kuolinsoinnun kohdalle pääkallon ristikkäiseni sääriluineen ja kirjoitti alle Mimìn nimen.

Puccini käynnistää oopperan suoraan aiheella, joka koko oopperan liittyy boheemikvartettiin ja erityisesti Rodolfoon ja Marcelloon. Aihe toistuu näytöksissä erilaisissa yhteyksissä: avausnäytöksessä ja toisessa näytöksessä ote on optimistinen, kolmannessa näytöksessä se katsoo menneeseen ja viimeisessä näytöksessä aihe ilmaantuu vielä kerran koettaen palauttaa alun optimismin. Myös jokaisella päähenkilöllä on oma teemansa. Nämä johtoaiheet ja lukuisat melodia-aiheiden muistumat Puccini punoo äärimmäisen orgaanisesti mosaiikkimaiseen orkesterikudokseen ja toisiinsa.

Ihmiset kuolevat ja hallitukset vaihtuvat, mutta La Bohèmen sävelmät elävät ikuisesti― Thomas Alva Edison

Ooppera on suurenmoisten melodioiden runsaudensarvi. Näitä melodioita säveltäjä ei milloinkaan kuluta jauhamalla niitä loputtomiin. Puccinin omien sanojen mukaan hän halusi ”niin paljon laulua, niin paljon melodiaa kuin mahdollista”. Melodia virtaakin katkeamattomana ja tapahtumat etenevät sisäisen jännitteen ohjaamina. Hienovireinen orkestrointi luo kuhunkin kohtaukseen tunnistettavan atmosfäärin. La Bohème on todellisen teatterimiehen taidonnäyte - monien mielestä ylittämätön.

Ja kuinkas sitten kävikään

Henri Murgerin romaanin viimeinen luku on nimeltään ”Nuoria ollaan vain kerran”. Mimì on kuollut vuosi sitten sairaalassa, yksin. Marcel on vihdoin päässyt tauluineen Salonkiin. ”Melkein samaan aikaan olivat myös Schaunard ja Rodolphe astuneet sen yleisön eteen, joka pitää käsissään jokaisen taiteilijan mainetta ja menestystä: Schaunard eräällä laulusarjalla, jota esitettiin kaikissa konserteissa, ja Rodolphe kirjalla, joka antoi arvostelulle kuukausimääriksi työtä…Gustave Colline oli vihdoinkin saanut periä ja lisäksi tehnyt edullisen naimakaupan.”

Luvun lopussa Marcel vierailee Rodolphen luona. Maalari kertoo, kuinka Musette oli tullut viettämään viimeistä yötään boheemina hänen vierellään ennen avioitumistaan erään postimestarin kanssa. Marcel toteaa Rodolphelle rakkauden Musetteen kokonaan sammuneen: "Usko minua, näytimme molemmat siltä kuin olisimme jonkin mestariteoksen epäonnistuneita jäljennöksiä." Kun Rodolphe ehdottaa, että he voisivat nauttia vanhassa kantapaikassaan kahdentoista soun aterian, Marcel vastaa: ”Ei kiitos. Mielelläni muistelen menneitä aikoja, mutta se tapahtukoon pehmeässä nojatuolissa hyvän viinipullon ääressä. Minkä sille mahtaa? Minä olen pilaantunut. Pidän enää vain siitä, mikä on hyvää!”

Suoraan New Yorkista: Giacomo Puccinin La Bohème

Yle Radio 1
Lauantaina 5.12.2015
klo 19.50 - n. klo 23.30

Nelinäytöksinen ooppera
Libretto Giuseppe Giacosa ja Luigi Illica

Musiikinjohto Paolo Carignani
Metropolitan-oopperan kuoro ja orkesteri
Mimì - Barbara Frittoli, sopraano
Rodolfo - Ramón Vargas, tenori
Musetta - Ana María Martinez, sopraano
Marcello - Levente Molnár, baritoni
Schaunard - Alexei Lavrov, baritoni
Colline - Christian Van Horn, bassobaritoni
Benoit / Alcindoro - John Del Carlo, bassobaritoni
Parpignol - Daniel Clark Smith, tenori
Tullimies - Joseph Turi, basso

Oopperan väliajoilla n. klo 21.05 ja n. 22.05 oopperalaulajat Raili Viljakainen ja Anssi Hirvonen sekä toimittaja Outi Paananen keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

la boheme cafe momus musetta,
Musetta la boheme cafe momus musetta, la boheme cafe momus musetta

Tapahtumat sijoittuvat Pariisin 1830-luvulla.

I näytös
On jouluaaton ilta. Ullakkohuoneessa, jossa boheemit asustavat on kylmä. Marcello maalaa kohmeisilla käsillään Punaisenmeren ylitys -tauluaan ja valittaa vilua. Runoilija Rodolfo keksii, että he voivat polttaa kamiinassa hänen viimeisimmän näytelmänsä. Kirjojaan panttaamaan mennyt filosofi Colline saapuu paikalle ja manailee etteivät panttilainaamot ole auki jouluaattona, mutta pelastus on jo ovella: se saapuu sävelniekka Schaunardin hahmossa. Hän on saanut rahaa eriskummalliselta englantilaisherralta. Juuri kun juhlat ovat alkamassa, vuokraisäntä Benoit astuu sisään. Vuokra on rästissä, mutta juuri ilmestyneitä rahoja ei taatusti ”tuhlata” moiseen. Vuokraisännälle lasketaan luikuria ja suunnataan Latinalaiskortteliin: Café Momus odottaa. Rodolfon on saatava muuan lehtijuttu valmiiksi, mutta hän lupaa seurata ystäviään pikapikaa.

Ovelle koputetaan arasti. ”Anteeksi, mutta kynttilä sammui”, lausahtaa Mimì, samassa talossa asuva köyhä tyttö. Mimì ja Rodolfo kertovat aarioissaan elämästään ja toiveistaan (”Che gelida manina”, ”Mi chiamano Mimì”). Nuoret rakastuvat toisiinsa ja kuullaan suurenmoinen duetto ”O soave fanciulla”. Mimì haluaa lähteä Café Momusiin, mutta Rodolfo tahtoisi jäädä Mimìn kanssa kahden. Puolittainen lupaus myöhemmin tapahtuvasta hyvityksestä saa Rodolfon ojentamaan käsivartensa ja rakastavaiset lähtevät kohti Momusta.

II näytös
Café Momusin edessä elämä kuohuu. Kauppiaat mainostavat kilvan tuotteitaan ja Rodolfo ostaa Mimìlle pienen vaaleanpunaisen hatun. Mimì esitellään meluisalle boheemijoukolle, joka ryhtyy heti tilaamaan syötävää. Lapset iloitsevat lelukauppias Parpignolista. Paikalle purjehtii myös Musetta uusimman miesystävänsä Alcindoron kanssa. Marcelloa ärsyttääkseen Musetta virittää eroottisen laulunsa (”Quando me’n vo’ soletta per via”). Alcindoro huijataan hakemaan Musettalle uutta kenkää vanhan puristavan tilalle, jotta Marcello ja Musetta voivat jälleen syleillä toisiaan. Kun Alcindoro palaa paikalle, ystävykset ovat jättäneet hänelle maksettavaksi laskun.

La boheme tulliportti III näytös
La boheme tulliportti III näytös la boheme tulliportti iii näytös

III näytös
Helmikuinen aamu valkenee Pariisin tulliportilla. Mimì on tullut tapaamaan Marcelloa, joka asuu Musettan kanssa maineeltaan hieman kyseenalaisessa ravintolassa. Mimìn mukaan Rodolfon mustasukkaisuus on ajanut heidän eroon toisistaan. Kun myös Rodolfo saapuu paikalle, Mimì piiloutuu. Nyt puolestaan Rodolfo valittaa ystävälleen, että Mimì keimailee muille miehille. Hän on myös huolissaan Mimìn pahenevasta sairaudesta, eikä Rodolfo kykene tarjoamaan kunnollisia olosuhteitakaan. Yskänkohtaus paljastaa Mimìn.
Kun ravintolasta kuuluu Musettan naurua, mustasukkainen Marcello syöksyy sisään.

Mimì selittää Rodolfolle, että heidän täytyy erota, ilman katkeruutta (Mimìn aaria ”Donde lieta usci”). Eropäätöstä päätetään kuitenkin yhdessä siirtää kevääseen. Mimìn ja Rodolfon sijaan eroon päätyvätkin Marcello ja Musetta.

La boheme Mimin kuolema
Juuri ennen lopullista eroa La boheme Mimin kuolema Kuva: Marty Sohl/Metropolitan Opera la boheme mimin kuolema

IV näytös
Kevät on koittanut ja Mimì on jättänyt Rodolfon. Ullakkohuoneen boheemit, Rodolfo ja Marcello huvittavat toisiaan kertomalla, kuinka he ovat nähneet milloin Mimìn, milloin taas Musettan jonkun rikkaan miehen kainalossa. Schaunard ja Colline ovat saaneet hankituksi vain kivikovaa leipää ja härskiä silliä. Ankeasta tilanteesta puristetaan hurttia huumoria, jotta jaksettaisiin eteenpäin.

Kesken aterioinnin kapuavat ullakolle Musetta ja Mimì. Musetta kertoo Mimìn jättäneen varakkaan rakastajansa ja että Mimì on hyvin sairas. Mimì haluaa kuolla Rodolfon luona. Musetta lähtee Marcellon kanssa myymään korvakorujaan ja Colline päättää luopua vanhasta takistaan (”Vecchia zimarra”). Näin saadaan rahaa ruokaan, lääkäriin ja lääkkeisiin. Mimìn ja Rodolfon jäädessä kahden he muistelevat ensikohtaamistaan. Marcello on kutsunut lääkärin, mutta apu tulee liian myöhään.

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.