Hyppää pääsisältöön

Kun Salvesta saatiin Satu

marko niemi, tätä mieltä
marko niemi, tätä mieltä Kuva: Yle, Mot niemi

Törmäsin Salveen viime keväänä kun kuulin, että keskusrikospoliisilla oli tutkinnassa ulkoministeriön (UM) salainen viestintähanke. Julkisista lähteistä Salvesta löytyi vain pari mainintaa. Hankkeelle myönnetyistä määrärahoista ei mainittu mitään. Juuri kukaan ei hiiskahtanutkaan hankkeesta ja UM:ssä oltiin tyytyväisiä, ettei tietoa ollut tihkunut. Mutta vähitellen palapeli valmistui.

KRP:n tutkinta ei johtanut mihinkään, mutta esiin nousivat muun muassa esteellisyyskysymykset, entisten sotilaiden hyvä veli -verkostot ja yhteisten vero-eurojen käytön kustannustehokkuus.

Perusasetelma Salve-hankkeessa (= salaviestintä edustustoihin) oli erikoinen. Hanketta valmistelemaan palkattiin 2011 kaksi ulkopuolista konsulttia, jotka tulivat tietoliikennejäteistä Elisa ja Fujitsu. Elisa ja Fujitsun tytäryhtiö myivät palveluita UM:lle tässä hankkeessa. Alkuvuodesta 2012 samaiset konsultit palkattiin myyjäfirmoista ostajapuolelle, UM:n virkamiehiksi ja hankkeen johtajiksi.

Molemmat konsulteista ovat puolustusvoimista tuttuja. Hankejohtajaksi valikoitui kenraalitason konsultti Elisan yritysturvallisuusyksiköstä. Hän toi mukanaan hankepäälliköksi everstitason konsultin Fujitsulta. Puolustusvoimista eläkkeelle jääneitä konsultteja oli palkkaamassa UM:n tietoturvapäällikkö, jolla itsellään on opistoupseerin tausta. Hän tunsi hyvin kyseiset upseerikonsultit pitkältä ajalta.

Sotkuinen salaviestihanke-ohjelman teon yhteydessä törmäsin jatkuvasti puolustusvoimista lähteneisiin tai eläköityneisiin upseereihin. Heitä on sijoittunut korkeille paikoille yksityisten firmojen ja julkishallinnon tietoturvatehtäviin. Esimerkiksi Elisan yritysturvallisuusyksikkö on aktiivisesti palkannut väkeä armeijan harmaista.

Olen itse käynyt viestipuolen reserviupseerikoulun, mutta en ymmärtänyt, miksi armeijassa äkseeraus avaisi automaattisesti ovet tietoturvaguruksi. Asiaa selvitettiin minulle Maanpuolustuskorkeakoulussa. Puolustusvoimat on tehnyt jo 1980-luvulta asti tiivistä yhteistyötä teknologiayritysten kanssa. Hyvänä esimerkkinä yhteistyö Nokian kanssa SanLa-sanomalaitteen kehittämisessä. Nyt jo museoitu SanLa M83/90 oli aikansa huippua salakielisessä sotilasviestinnässä.

Kansalliseen turvallisuuteen liittyvien salaisten hankkeiden ei tarvitse noudattaa tavallista hankintalakia. Niille on oma laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista. Pu-Tu-hankinnoissa palveluntoimittajafirmoja ei tarvitse kilpailuttaa, mikäli ehdot täyttyvät. Suorarekrytoinnit ovat mahdollisia, kuten Salvessa tehtiin..

Rekrytoinnit eivät olleet Salve-hankkeen suurimpia ongelmia. Suurin ongelma oli, että hanke ei pysynyt raameissaan. UM tavoitteli Salvessa suojaustasoa kaksi, jossa voi viestiä turvallisesti salaista tietoa. Salve on päässyt toistaiseksi suojaustasolle kolme, jossa voi viestiä luottamuksellista tietoa. Kolmostasollekin päästiin aikataulusta myöhässä.

Jos kerran juuri nämä konsultit, herrat upseerit, piti saada hankkeen johtoon, miksi hanke ei pysynyt aikataulussa heidän johdossaan? Mitä UM Elisalta alun perin tilasi Salve-hankkeessa? Miksi kryptaaminen ei onnistunut? Näihin kysymyksiin ei vielä ole vastauksia, koska hanke on salainen.

Salve-hanke siirrettiin ulkoministeriöltä keskeneräisenä valtiovarainministeriön syliin kesällä 2014. Silloin oli jo 13 miljoonaa veroeuroa palanut. Salve yhdistettiin julkisen hallinnon yleiseen turvallisuusverkko Tu-Veen. Salvesta ja Tu-Vesta on syntynyt uusi hanke Sa-Tu.
Tietohallintojohtaja Ari Uusikartano kertoi haastattelussa, että suojaustasolle kaksi päästään marraskuun 2015 aikana. Myöhemmin hän viestitti, että käyttöönotto on vasta itsenäisyyspäivän jälkeen 7.12.

Kommentit