Hyppää pääsisältöön

Mikko Niskanen kuvasi sota-ajan tuntoja kahdessa menestyselokuvassa 1963

Mikko Niskaselta valmistui vuonna 1963 ennätykselliset kaksi kiitettyä sota-aikaan sijoittunutta elokuvaa. Molemmissa liikutaan itärajan tuolla puolen: toisessa komennuksella, toisessa omin luvin. Sissit sukelsi syvälle sotilaan sieluun, Hopeaa rajan takaa kertoi tositapahtumiin pohjaavan seikkailun.

Paavo Rintalan kirjaan perustunut Niskasen esikoisohjaus Pojat (1962) oli ollut suuri menestys. Yhteistyö Rintalan kanssa jatkui heti seuraavana vuonna, jolloin Niskanen ohjasi hänen romaanikäsikirjoituksensa pohjalta elokuvan Sissit. Poikien tavoin elokuva sijoittui ajallisesti jatkosotaan, nyt aivan sodan viimeisiin päiviin.

Niskanen (1929–1990) muokkasi käsikirjoitusta yhdessä Matti Kassilan ja teologi Jouni Apajalahden kanssa. Romaanista poiketen he lisäsivät tarinan alkuun ja loppuun nykyhetkeen sijoittuneen kehyskertomuksen. Pääosa elokuvasta nähdään Vienan Karjalaan sijoittuvana takaumana. Elokuvan teemaksi nousee sodan mielettömyyksien vaikutus yksilöön: tarkastelun kohteena ovat sotilaiden mielenterveys, sukupuolimoraali ja hengelliset ristiriidat.

Mikko Niskanen vuonna 1963.
Mikko Niskanen (1963). Mikko Niskanen vuonna 1963. Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. mikko niskanen

"Minua kiinnosti se vaaranalaisuus, se seikkailuhenkisyys, se uhanalaisuus, minkä alaisuudessa nämä miehet selustassa tehtäväänsä suorittivat. Myöskin sen tehtävän tuoma jännitys, sekä se rasitus, mikä näiden miesten sieluissa oli – mua kiinnosti siinä se ikuisuus, mikä näiden ihmisten välille syntyy sellaisessa tilanteessa. Se lahjomattomuus, armottomuus", kertoi Niskanen myöhemmin itse.

Elokuva kuvattiin enimmiltä osiltaan Pahkajärven harjoitusalueella Valkealassa ja Mäntyharjulla. Sotilasasiantuntijana toimi Mannerheim-ristin ritari, majuri Eino Penttilä, ja hänet myös nähdään elokuvassa.

Paavo Rintala julkaisi romaanin kirjana vasta elokuvan jälkeen. Hän kertoi myöhemmin pyrkineensä tietoisesti kärjistämään asetelmia "särmikkäämmiksi, kriittisemmiksi ja kylmemmiksi", kuin mitä elokuvassa oli nähty. Teos sai nimen Sissiluutnantti – proosaa rinta- ja kurkkuäänille ja se herätti ilmestyessään suurta kohua, suoranaisen kirjasodan. Romaani on sävyltään "sivilisaatiokriittinen": Rintala pohtii, miten ihmisyys sodassa katoaa ja muuttuu tappamiseksi ja paritteluksi. Osansa paheksunnasta sai myös kirjan kustantaja. Keskeiseksi kysymykseksi nousi, millä taholla on oikeus määritellä isänmaallisuuden sisältö. Kohun ansiosta romaanista tuli myyntimenestys.

Mikko Niskanen ohjaa elokuvaa Sissit (1963).
Mikko Niskanen ohjaa Sissejä (1963). Mikko Niskanen ohjaa elokuvaa Sissit (1963). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. sissit

Niskanen kertoo Sissien kuvauksesta

Sissien tarina sijoittui kesään, mutta kuvaukset olivat syksyllä ja maa oli jo osittain lumen peitossa. Lumipälvet sulatettiin kulloiseltakin kuvauspaikalta nuotioilla. "Niin väistyi talven valta linssin näköpiiristä ja lähikuvat voitiin ottaa."

Elokuvassa on kohtaus, missä seitsemän miestä ylittää vuolaana virtaavan joen puurungon varassa. Koska kukaan näyttelijöistä ei suostunut ylitykseen, Niskanen päätti ylittää sen itse. Mukaansa hän puhui filmiryhmän apulaisäänittäjän sekä elokuvan sotilasasiantuntijan, majuri Eino Penttilän. Kesken ylityksen Niskanen lipesi rungolta hyiseen veteen.

"Hukkumis- ja kylmettymisvaara oli tässäkin, mutta se ero oli, että kun sissit oikeassa sodassa ylittivät joen, ei ollut vastarannalla palavaa nuotiota ja konjakkipulloa odottamassa niin kuin meillä. Leikkauksella saatiin aikaan vaikutelma, että joen ylittäneitä miehiä oli kaksinkertainen määrä. Kohtauksesta tulikin yksi elokuvan parhaita."

Sitaatit ovat Mikko Niskanen kirjasta Vaikea rooli (1971).

Katsotuin ja kiitetyin elokuva 1963

Elokuvan aikalaisarviot olivat pääosin kiittävät. ”Niin hyökkäyksessä kuin partioretkillä rintaman takana on uskottavaa tilanteen tuntua, mikä antaa vakuuttavan kuvan Mikko Niskasen ohjaajan lahjoista." Erityisesti kiitettiin Niskasen kykyä ohjata joukkokohtauksia. "Jo Pojat osoitti hänen pystyvän käsittelemään jäntevästi joukkoja ja sama on leimaa-antavana myös Sisseissä.”(Leo Stålhammar, Maakansa)

Yhden näkemän perusteella asettaisin Sissit filminä aivan nykyelokuvamme kärkisijoille. Se on jopa ulkomaillekin vietäväksi ansiokasta sotafilmiä, jäntevää, jännittävää ja voimassa hurjaa.― Paula Talaskivi (1963)

Osa kriitikoista piti kerrontaa liian katkelmallisena ja sittenkin liian vanhanaikaisena. "Ohjaajana Mikko Niskanen on kieltämättä kunnianhimoinen ja ammattitaitoinen. (…) Hän ei tee varsinaisia erehdyksiä, ja hänen työssään on myös paljon kiintoisuutta, mutta kokonaisuutena Sissien ohjaustyö kuitenkin pitäytyy vanhoihin keinoihin.” (Erkka Lehtola, Aamulehti)

Ankarin kritiikki tarttui elokuvan moraaliin. ”Katsoja saa sen vaikutelman, että filmintekijöitä olisi kauhistuttanut erään kaukopartiota johtaneen luutnantin seksuaaliset kokemukset yhtä paljon kuin ihmisten tappaminen. Tapahtumien esittely on suoritettu alatyylillä. Tuloksena on liehakoivaa yksinkertaisuutta, sileäksi kulutettuja ajatuksia ja häh-häh -juttuja." (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti)

Näyttelijöistä kiitettiin etenkin pääosan esittäjää Matti Oravistoa. "Oravistohan on jo kauan tunnettu erityisen filmillisenä näyttelijänä, mutta näin intensiivisenä häntä ei ole ennen nähty. Erkki Siltola on toinen, joka jää mieleen – hänessä on sellaista jämerää luontevuutta, jota elokuvassamme arvatenkin myös vastedes tarvitaan." (Heikki Eteläpää, Uusi Suomi)

Erityistä huomiota kiinnitettiin Esko Nevalaisen komeaan kuvausjälkeen. Kameratyöskentelylle annettiin elokuvassa suuri paino: esimerkiksi alkujakson kamera-ajo ravintolan eteisestä kabinettiin ja siellä muutaman kerran pöydän ympäri on yksi suomalaisen elokuvan pisimpiä.

Sissit oli Fennada-Filmin 50. elokuva ja siihenastisista kaikkein kallein. Se oli vuoden 1963 menestynein elokuva kaikin mittarein: suurin yleisömäärä, valtion elokuvapalkinto ja neljä Jussia (paras ohjaus, kuvaus, miespääosa ja leikkaus). Tästäkin huolimatta elokuva tuotti tappiota.

Elokuva edusti Suomea Melbournen filmifestivaalilla 1964. Se myytiin Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan.

Peter von Bagh haastatteli Niskasta hänen Fennada-ohjauksistaan syyskuussa 1990, vain kahta kuukautta ennen hänen kuolemaansa. Niskasen kerronta Sisseistä on katsottavissa Fennadan tarinan (1993) kolmannessa osassa Kukoistus ja sen jälkeinen elämä.

Mikko Niskanen (1990-luvun alku).
Mikko Niskanen (1990). Mikko Niskanen (1990-luvun alku). Kuva: Yle kuvanauha. mikko niskanen

Kun Sissit oli helmikuussa 1963 saatu esitykseen, aloitti Niskanen toukokuussa seuraavan elokuvansa kuvaukset. Aihepiiri pysyi samana, mutta kuvattava ajanjakso aikaistui välirauhan aikaan kesäkuuhun 1941, aivan jatkosodan syttymisen kynnykselle. Lähtökohtana elokuvalle oli kirjailija Esa Anttalan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva romaani Hopeaa rajan takaa vuodelta 1961.

Tarina lähtee liikkeelle tilanteesta, missä talvisodan käyneet karjalaisnuorukaiset Wist ja Anttala päättävät hakea Wistin kotitalon alle haudatut hopeaesineet rajan takaa Uudeltakirkolta. Hanke epäonnistuu alkuunsa, mutta miehet päättävät yrittää uudestaan paremmin kartoin ja kolmannen kaverin, Paavilaisen eli Paukun kanssa. Rämäpäisen ja iloluontoisen Paukun myötä yhteiseen tehtävään tulee vauhtia jos kohta vastuksiakin. Rajanylitys onnistuu, ja liikkuminen Neuvostoliiton puolella on piinaavan jännittävää.

Sekä kirjassa että elokuvassa liioitellaan Paavilaisen huonoa kuntoa, mutta muutoin tarinan vaiheet kerrotaan niin kuin ne ovat tapahtuneet. Niskanen laati käsikirjoituksen yhdessä Martti Saarikiven kanssa. Käsikirjoitus eli pitkin matkaa ja leikkausvaiheessa tarinasta poistettiin pitkiäkin pätkiä. Elokuvaa lyhennettiin myös Elokuvatarkastamon vaatimuksesta. Elokuvassa nähdään myös arkistomateriaalia talvi- ja jatkosodan taistelutoimista ja pommitusten tuhoista.

Meneillään olleen näyttelijälakon vuoksi Niskanen roolitti elokuvan Näyttelijäliittoon kuulumattomilla esiintyjillä. Heistä nimekkäin oli Pertti ”Spede” Pasanen, tv- ja radiokoomikkona jo hyvinkin tuttu mies. Toiset kaksi pääroolia Niskanen antoi Ylioppilasteatterin johtajalle Jaakko Pakkasvirralle sekä MTV-teatterin ohjaajalle, valkokankaalla ensi kertaa esiintyneelle Veikko Kerttulalle.

Näin Niskanen kirjoitti Spedestä

”Speden omaa puheilmaisua haittaa valitettavasti liika kiirehtiväisyys, huolimaton lutrauksen maku. Tämä Speden, voipa sanoa ainoa, vika korjautuisi kyllin vahvalla ohjauksella, vaikkapa hänen omallaan, mikäli hän paneutuisi siihen riittävästi. Se on lähinnä tekninen hermokysymys. Minä jouduin tiukanlaisesti puuttumaan tähän piirteeseen Speden ilmaisussa vuonna 1962."

"Hänen tapansa suhtautua työhön oli hyvin tunnollinen, suorastaan esimerkillinen. Hänellä on elokuvassa vakava osa, ja hän osoittautui lahjakkaaksi ja ammattitaitoiseksi näyttelijäksi. Speden, vai onko sanottava Pertti Pasasen, roolisuoritus elokuvassa Hopeaa rajan takaa, kuuluu vaikuttavimpiin, joita olen nähnyt ja ohjannut.”

Sitaatit ovat Mikko Niskasen kirjasta Vaikea rooli (1971).

Tosielämän seikkailu taipui luontevaksi elokuvaksi

Aikalaisarvioissa ohjausta ja elokuvan teknistä laatua kiitettiin. Ihmeteltiin, miten "kovin ohuesta filmijuonesta" oli saatu aikaiseksi jännittävä elokuva. Niskasta kiitettiin hyväksi henkilöohjaajaksi, jonka "omien voimien oikein arvioinnista on sukeutunut pieni sopusuhtainen seikkailufilmi".

”Niskanen ja hänen etevä kameramiehensä Esko Töyri eivät ole antaneet helpolla periksi, eivät ole jättäneet yrittämättä, vaan ovat koettaneet luoda kuvallista vaihtelua harvapuiseen historiaan, niinpä Hopeaa rajan takaa onkin kotimaiseksi elokuvaksi harvinaisen läpikotaisin työskennelty ja kuvateknillisesti korkeatasoinen. Mutta monotoninen, monotoninen… Loppuvaiheen takaa-ajossa on sentään rytmillistä iskevyyttä ja eloa harvinaisessa määrin, se muodostaa napakan loppuhuipennuksen tarinalle." (Heikki Eteläpää, Uusi Suomi)

Ankarimman kritiikin mukaan elokuva oli epäonnistunut jännitystehtävässään pahemman kerran. Osansa sivalluksesta saa myös elokuvan musiikki.

"Jännitystä filmiin ei kuitenkaan synny tarpeeksi edes ulkonaista tietä, hopeaa etsivät miehet juoksentelevat pitkin metsiä, ja Niskanen käyttää ristikuvia niin tiuhaan, että filmiin tulee päättömän juoksemisen vaikutelma. Lisäksi Niskanen ei ole pystynyt ristikuvissaan jatkamaan liikkeen vaikutelmaa, vaan filmin miehet tuntuvat rytistelevän tiheiköissä täysin päämäärättömästi. Ja Erkki Ertaman musiikki on niin selvää sirkussäestystä, että se vie loputkin jännityksestä taivaan tuuliin: hiljaisesta kuminasta kasvaa valtava pauhu juuri silloin, kun jotakin ratkaisevaa tapahtuu." (Erkka Lehtola Aamulehti)

Näyttelijätyötä kehuttiin luontevaksi, ja siitä kiitos annettiin Niskaselle. Näyttelijöistä eniten yksittäistä huomiota sai osakseen Pasanen. "Spede Pasanen tekee hulivililuonteisesta nuorukaisestaan rennosti hauskan tyypin huomattavasti luontevammin kuin joissakin tv-ohjelmissaan."(Leo Stålhammar, Maakansa)

Tähän mennessä ylittämätön suomalainen toimintaelokuva― Pekka Eronen (1991)

Kun elokuva vuonna 1991 esitettiin televisiossa, olivat arviot erittäin myönteisiä. "Jos tämä "välirauhaseikkailu" oli ohjaajalleen ns. välityö, sen parempi – ainakin minua kiehtoi sen kaikkinainen mutkattomuus. Niskanen ja kumppanit osoittavat, että Itä-Suomen kesäisissä metsissä osataan mennä aivan yhtä lujaa kuin Hollywoodin maastossa. Kuin kaupan päällisiksi Hopeaa rajan takaa on myös oodi suomalaiselle metsämaisemalle." (Harri Moilanen, Kansan Uutiset)

Elokuva kuvattiin Kirkkonummen Masalassa ja Porkkalassa, Joutsenon kirkossa, Lappeenrannan asemalla, Helsinki–Turku-rataosuudella, Lohjanjärvellä sekä Helsingin Kulosaaressa kaupunkimaisemassa ja Fennadan studiossa.

Vaikka elokuvan yleisömenestys oli vuoden keskitasoa selvästi parempi, se jäi tappiolliseksi. Seuraaviin kolmeen vuoteen Niskanen ei saanut elokuva-aiheitaan läpi missään tuotantoyhtiössä. Television tulon myötä ajat olivat muutoinkin huonot kotimaiselle elokuvalle. Niskasen seuraava ohjaus, Käpy selän alla (1966) sijoittui aiemmista poiketen tiukasti nykyaikaan ja oli jälleen suuri menestys.

Fennada-Filmin logo.
Fennada-Filmin logo. Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. fennada-filmi

Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.

Klikkaamalla kuvaa voit ladata Hopeaa rajan takaa -elokuvan julisteen itsellesi.

Hopeaa rajan takaa -elokuvan juliste.
Hopeaa rajan takaa -elokuvan juliste. Kuva: Yle (2015). fennada-filmi. elävä arkisto

Kirjoituksessa käytetyt lähteet:
Suomen kansallisfilmografia 7 (vuodet 1962–1970).
Mikko Niskanen: Vaikea rooli. Kirjayhtymä 1971.
Sakari Toiviainen: Tuska ja hurmio: Mikko Niskanen ja hänen elokuvansa. SKS 1999.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.

  • Vieraita Transilvaniasta ja aikojen takaa – tieteis- ja kauhukuunnelmia syksyä synkistämään

    Dracula, Frankenstein ja toivottuja scifikuunnelmia.

    Tieteiskertomuksissa matkustetaan esihistoriaan ampumaan dinosauruksia ja herätellään henkiin horroksessa virunut tieteilijä. Vieraalla planeetalla kasveillakin on tietoisuus ja kyky hallita vieraiden mieliä. Poikien viljelyharrastus uhkaa avata ovet ulkoavaruuden valloittajille. Dracula nousee maihin Lontoossa ja tohtori Frankensteinin luoma hirviö etsii rakkautta ja hyväksyntää syrjäisellä saarella.