Hyppää pääsisältöön

Ville Salmisen Evakko kertoi pienin elein suuren tragedian

Tuntemattoman sotilaan menestyksen myötä sodasta etsittiin uusia elokuva-aiheita. Yksi valkokankaalla käsittelemätön teema oli siirtoväen näkökulma sotaan. Ville Salminen ohjasi Fennadalle vuonna 1956 aiheesta kunnianhimoisen ja kiitetyn elokuvan, jota hän itsekin piti parhaimpanaan.

Elokuva pohjautuu Unto Seppäsen kesken jääneeseen romaaniin Evakko (1954). Ville Salminen (1908–1992) hankki elokuvaoikeudet kirjaan heti sen ilmestyttyä, vain muutama viikko ennen kirjailijan kuolemaa. Salminen luki kirjan vasta kaupanteon jälkeen ja esitteli sitten asian Fennada-Filmin tuotantopäällikölle Mauno Mäkelälle. Tämä ei aiheesta innostunut.

”Mä sanoin että ota se laskutikkus esiin sieltä liivilaskusta ja laske, montako evakkoa meillä nyt on Suomessa? Kerro se viidellä niin tiedät, montako lippua menee, kun koko perhe tulee katsomaan. Se laski ja rauhottu”, hykerteli Salminen itse myöhemmin.

Salminen valmisteli käsikirjoitusta poikkeuksellisen pitkään, liki vuoden. Tärkein syy "viivytykseen" oli kiire muissa töissä: ennen Evakkoa hän filmasi kaksi Kannakselle sijoittuvaa elokuvaa, Säkkijärven polkan ja Anun ja Mikon. Salminen oli syntyjään ahvenanmaalainen, mutta kiinnostui karjalaisten vaiheista Salmista kotoisin olleen vaimonsa kautta.

Evakon tarina alkaa kesästä 1939 ja päättyy talvisodan viimeisiin päiviin. Tarinan keskiössä on kannakselaisen Kuultavaisen (Kanneljärven) kylän asukkaiden evakkomatka. Yhdeksi elokuvan pääteemaksi nousee käsite suomalaisesta vieraanvaraisuudesta."Minkälaista lie muualla, kun jo Karjalassa on tällaista", pohtivat evakot alakuloisina Kouvolassa saatuaan osakseen epäystävällisen vastaanoton.

Elokuvan päärooleihin Salminen kiinnitti kaksi syntyperäistä viipurilaista: Santeri Karilon ja Kaarlo Wilskan. Karismaattiseksi näyttelijäksi tiedetty Karilo oli roolin saadessaan päätynyt työskentelemään Fennadassa puuseppänä. Kiesin perheen lapsina nähdään ohjaajan lapset Jaana, Timo ja Juha Salminen, ja heidän äitiään näyttelee ohjaajan puoliso Mirjam Salminen.

Ville Salminen ohjaa Evakkoa (1956).
Ville Salminen ohjaa Evakkoa (1956). Ville Salminen ohjaa Evakkoa (1956). Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. ville salminen

”Hallittu kokonaisuus, kerrankin ei näpertelyä ja pikkupiirteisyyttä”

Aikalaisarviot olivat kiittävät. Usein toistuvan näkemyksen mukaan elokuva oli kirjaa parempi ja Salmisen tekemät oikaisut olivat onnistuneita. ”Vaikka elokuva nyt onkin tapahtumiltaan vain typistelmä itse romaanista, se sisältää tragedian ytimen, evakon katkeran kohtalon ammottavan syvyyden.” (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti)

Elokuvan pitkän valmisteluajan katsottiin koituneen sille hyödylliseksi. Myös rakenteellisesti se erosi monista verrokeistaan siksi, että siitä puuttui toiminnallinen loppunousu. Ohjauksessa oli kuitenkin kohtia, jotka pidettiin tarpeettoman paatoksellisina. ”Muutamat katsojalle läheisiksi aiotut henkilöt ovat läkähdyttävän omahyväisiä.” Myöhemmin kerronta muuttuu koruttomaksi, mitä pidettiin ansiona.

Erityisen hyvänä pidettiin sitä, ettei aihetta ollut pureskeltu katsojalle valmiiksi. ”Poliiitisessa mielessä ei filmi anna mitään – päinvastoin kuin romaani – selostuksia tapahtumien syistä ja syy-yhteyksistä. Se keskittyy vain kannakselaisten kohtaloihin. Näin filmi onnistuneesti välttää tulkinnanvaraisia pulmia ja muodostuu realistiseksi, objektiiviseksi ja sodanvastaiseksi ihmiskohtalokuvaukseksi.” (Martti Savo, Työkansan Sanomat)

Taidemaalarin kädenjälki näkyi lopputuloksessa

Salmisen ohjaustyön tunnusmerkeiksi lueteltiin sisällöllisesti tiivistetyt kuvat, älykkäät ja iskuvoimaiset leikkaukset sekä rytmisesti punnitut johdannot. Erityisesti kiitettiin tapaa, millä hän loi ”väkeviä tunnelmia pelkän hiljaisuuden ja odotuksen avulla”. Tämä selittyy Salmisen kuvataiteellisella lahjakkuudella: hän oli piirtänyt käsikirjoituksen yhteyteen hyvin tarkasti kulloisenkin kohtauksen visuaalisen ilmeen.

Näyttelijätyötä kiitettiin. Aivan erityisin kiitoksin huomioitiin pääosan Santeri Karilo, joka teki ”suomalaisen elokuvan muistettavimpia tulkintoja”, ja hänet palkittiinkin vuoden 1956 parhaan miesnäyttelijän Jussilla. Ainoastaan joidenkin näyttelijöiden käyttämästä Karjalan murteesta löytyi pientä huomautettavaa, sen ei aina kuultu soljuvan aivan oikealla ääntämyksellä.

Myös Unto Kumpulaisen konstailematon kuvausjälki miellytti arvostelijoita, vain kuvakokoon kaivattiin välillä vaihtelua. ”Avarammat kameranäkymät olisivat antaneet monumentaaliselle aiheelle lisätehoa, sillä paikoin syntyy jonkinlainen ahtauden vaikutelma.”(Risto Hannula, Ylioppilaslehti)

Kehuja sai osakseen myös Harry Bergströmin säveltämä musiikki. Muiden muassa kuorolaulun ja kantelesoolon kiitettiin rikkovan rohkeasti ”filmimusiikin tavanomaista rutiinia”.

Jos joku vuonna 2000 on kiinnostunut vuoden 1939–1940 tapahtumista ja tunnelmista, saa hän ne Evakosta. Enempää voi elokuvalta tuskin vaatiakaan― Kullervo Kukkasjärvi

Peter von Bagh haastatteli Salmista hänen Fennada-ohjauksistaan 1980–1990-lukujen taitteessa. Salmisen kerronta Evakosta on katsottavissa Fennadan tarina -dokumentin (1993) toisessa osassa Farssia ja klassista.

Ville Salminen kertoo Fennada-ohjauksistaan (1990-luvun alku).
Ville Salminen Peter von Baghin haastattelussa. Ville Salminen kertoo Fennada-ohjauksistaan (1990-luvun alku). Kuva: Yle kuvanauha. ville salminen

Evakko-elokuvaa kuvattiin syksyllä 1955 ja keväällä 1956. Kuvauksia tehtiin Miehikkälässä Virolahdella, Karjalohjalla, Tölmässä, Tormon suolla Tammelassa, Ilolan rautatieasemalla Porvoossa, Nikkilän rautatieasemalla Sipoossa ja Kouvolan rautatieasemalla. Elokuvaa kuvattiin myös Hauholla ja monissa eri paikoissa Helsinkiä, mm. Kulosaaressa ja Herttoniemessä, mutta myös Vantaalla Keimolassa ja Korson työväentalolla.

Fennada-Filmin logo.
Fennada-Filmin logo. Kuva: Fennada-Filmi Oy / Yle. fennada-filmi

Fennada-Filmi

Fennada-Filmi syntyi vuonna 1950, kun Fenno-Filmin ja Adams Filmin elokuvatuotannot yhdistyivät. Fennada-Filmi oli alansa suurimpia yhtiöitä Suomessa 1950–1970-luvuilla ja sitä johti koko toimintansa ajan kauppaneuvos Mauno Mäkelä. Kaikkiaan 64 pitkän teatterielokuvan lisäksi yhtiö tuotti satoja lyhytfilmejä. Vuonna 1982 Yleisradio osti Fennada-Filmin ja on siitä lähtien esittänyt Fennada-elokuvia kanavillaan.

Klikkaamalla kuvaa voit ladata itsellesi Evakko-elokuvan julisteen.

Evakko-elokuvan juliste.
Evakko-elokuvan juliste. Kuva: Yle (2015). evakko

Kirjoituksessa käytetyt lähteet:
Suomen kansallisfilmografia 5 (vuodet 1954–1956).
Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Otava 2005.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.