Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jean Sibelius -viulukilpailu pääkuva

Voittaja on Christel Lee

Christel Lee voitti Sibelius-viulukilpailun 2015.
Christel Lee voitti Sibelius-viulukilpailun 2015. Kuva: Sandra Saulo/YLE sibelius-viulukilpailun voittaja 2015

Yhdysvaltain Christel Lee, 25, on voittanut Jean Sibelius -viulukilpailun vuonna 2015. Miksi hän voitti? Viimeisenä kisapäivänä asiantuntija Tero Latvala summasi loppuratkaisun. Seurasimme myös Tjeknavorianin perheen isän ja pojan liikuttavaa kohtaamista.

Lee soitti finaaleissa keskiviikkona Bela Bartókin toisen viulukonserton valinnaisena teoksenaan. Hän esittää 8. joulukuuta Sibeliuksen konserton Hämeenlinnassa Radion sinfoniaorkesterin kanssa ja lähtee heti perään Birminghamiin ja Dubliniin Helsingin kaupunginorkesterin mukaan. Voittaja sai kilvasta rahapalkintona 25 000 euroa.

Christel Lee Sibelius-viulukilpailussa 2015
Christel Lee alkuerissä. Christel Lee Sibelius-viulukilpailussa 2015 Kuva: Heikki Tuuli christel lee

Itävaltalainen Emmanuel Tjeknavorian palkittiin toisena. Hän sai myös palkinnon parhaasta Sibeliuksen viulukonserton tulkinnasta. Saksalainen Friederike Starkloff oli kolmas. Hän vastaanotti palkinnon parhaasta nykymusiikkiteoksen tulkinnasta. Starkloffin teosvalinta oli Francisco del Pinon Járdin de lágrimas.

"Tuntuu, että on kunnon loman aika. Kun joulu koittaa, lähden vanhempieni luo Kanadaan", Christel Lee kertoi.

Katso Christel Leen kaikki soittosuoritukset ja esittelyt


Asiantuntija Tero Latvalan poiminnat

viulutaiteilija Tero Latvala
viulutaiteilija Tero Latvala Kuva: Yle/Johanna Kannasmaa tero latvala

"Nyt korostettiin monipuolisuutta. Christel Leen soittama Janáčekin sonaatti oli hieno, kuten myös Bartókin konsertto, joka oli kokonaisvaltaisen elämyksellinen. Tekniikka on vallankin riittävällä tasolla, mutta hän ei antanut niin sanotun multivirtuoosin vaikutelmaa. Lee oli luonnollisen solistinen ja voitti kilpailun Bartók-näytöllään."

"Tuli mieleen, että hän oli kuunnellut Nancy Zhoun kanssa samaa Sibeliuksen konserton levytystä. Lee otti omituisia vapauksia vongahtelevalla tyylillä, josta tuli jotenkin foneettista. Sinfoninen linja katosi."

Latvalan mukaan Tjeknavorian jäi Brahmsin konserton ja siinä havaitun olemuksen ylivirittymisen takia toiseksi. Starkloffia hän piti monipuolisena soittajana, joka jäi kaikkein suurimmissa tehoissa kärkikaksikon taakse.

"Jotkut soittivat peräkkäisinä päivinä, ja itse huomasin, että Tjeknavorian oli selvästi virkistynyt välipäivän ansiosta. Leellä taas oli päin vastoin paikat jumissa. Kun on näin kova taso, voisi harkita kahdeksaa finalistia ja sitä kautta välipäivien fiksumpaa sijoittamista."

Leen ja Tjeknavorianin nimet pyörivät tiheimmin Ylen lähetysikkunan kommentoinneissa siinä vaiheessa, kun voittajaa vielä arvailtiin.

Kosmopoliitti palasi pikaisesti Töölönlahdelle

Yksi erittäin hyvän kategorian paikka salissa oli torstaina tyhjä. Kapellimestari Loris Tjeknavorian matkusti Dubaista seuraamaan ratkaisevaa konserttia. Poika ei tiennyt aikeesta mitään etukäteen. Isä kuitenkin jännitti iltaa niin paljon, että päätti seurata ensimmäisen puoliskon ja samalla Emmanuelin soiton Ylen tv-tuotantomonitorin kautta. Istumapaikka olisi ollut sittenkin liian edessä ja mahdollisesti pojan näkökentässä.

Emmanuel Tjeknavorian.
Loris Tjeknavorian tuli Helsinkiin kertomatta pojalleen. Emmanuel Tjeknavorian. Kuva: Sandra Saulo/YLE lorin tjeknavorian

Loris Tjeknavorian oli työtehtävien puolesta Suomessa viimeksi vuonna 1981, kun hän johti Helsingin kaupunginorkesteria Finlandia-talossa. Ohjelmassa oli tuolloin Sibeliusta ja kapellimestarin sinfonia nro 2, lisänimeltään Credo. Musiikintutkija ja kriitikko Erik Tawaststjerna kehui Helsingin Sanomien arviossaan miestä tuolloin "suureksi sibeliaaniksi".

Tjeknavorian sävelsi armenialaisista kansanmelodioista ammentavan viulukonserttonsa Wienin-opintojensa aikoihin 1950-luvun lopulla. "Toivottavasti Emmanuel esittää kappaleen vielä joskus. Mielestäni hän suoriutui tänään upeasti."

Katso ja kuuntele viimeinen finaalilähetys. Palkintojenjaon tallenteen löydät tästä.

Yleisöäänestyksen ehdoton ykkönen oli Minami Yoshida. Selkeänä kakkosena oli Emmanuel Tjeknavorian ja kolmanneksi tuli Friederike Starkloff.

Tarkista Ylen erikoisohjelmisto Sibeliuksen syntymäpäivänä tiistaina 8. joulukuuta

Artikkelia muokattu 4.12.: Lisätty yleisöäänestyksen tulos.

  • Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

    Levyarvio

    Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

  • Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

    Levyarvio

    Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

  • Lempeän karhumaista kuiskintaa

    Levyarvio

    Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

  • Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

    Levyarvio

    Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.