Hyppää pääsisältöön

Epätäydellisyydestä huolimatta Eevan ja Annin elämä on täydellistä

Tämä on tarina siitä, miten rakkaus toisia ja yhteistä lastaan kohtaan voittaa vaikeudet. Eevan ja Annin Altti-pojan vaikea silmäsairaus ei vienyt pois perheen onnea, vaikka onkin aiheuttanut suurta huolta. Hänelle omistettiin Anna Puun kappale Mestaripiirros.

Miten rakkaan lapsen vakava sairaus vaikuttaa vanhempien väliseen suhteeseen? Oululaisten Eevan ja Annin suhdetta lapsen terveydelliset ongelmat ja suhteen ulkopuoliset paineet ovat lopulta vain vahvistaneet. Helppoa ei se tietenkään ole ollut.

Ihan alkujaan heille ei edes pitänyt tulla lasta. Eeva ja Anni päättivät seurustelun alettua, että he eläisivät kahden itsenäisen aikuisen suhdetta, ilman lapsia.

- En ollut koskaan edes ajatellut hankkivani lapsia, mutta jotain kuitenkin tapahtui. Kun täytin 35 vuotta, biologinen kello kajautti takaraivoon oikein kunnolla, Eeva kertoo.

- Kipuilin asian kanssa ainakin vuoden verran, ennen kuin pystyin ottamaan asian esille Annin kanssa. Viimein istuimme alas ja juttelimme avoimesti toiveestani tulla raskaaksi, Eeva muistelee.

Kun Altti nostettiin ensimmäistä kertaa rinnalle, niin yhä oli epäusko siitä, että jotain niin pientä ja täydellistä voi olla yhtäkkiä olemassa.

Anni kuunteli Eevan puhetta yllättyneenä. Hän oli kokenut kipeän lasten menetyksen edellisen liiton kariuduttua. Annia ei oltu koskaan virallisesti nimetty lasten toiseksi vanhemmaksi, ja siksi hän joutui luopumaan oikeuksistaan heihin eron myötä. Se oli ollut Annille äärimmäisen vaikea paikka.

Pariskunta kuitenkin selätti vaikealta tuntuvan aiheen, ja pikku hiljaa molemmat alkoivat lämmetä ajatuksella yhteisestä jälkikasvusta. Päätöksen jälkeen asiat alkoivat rullata nopeasti eteenpäin. Molemmat yllättyivät, kun lapsi ilmoitti tulostaan hyvin pian ja Eeva huomasi olevansa raskaana. Pieni poika parkaisi ensimmäistä kertaa noin 1,5 vuotta sitten.
- Kun Altti nostettiin ensimmäistä kertaa rinnalle, niin yhä oli epäusko siitä, että jotain niin pientä ja täydellistä voi olla yhtäkkiä olemassa. Ja kyllähän me sitten itkettiin, Eeva muistelee sitä taianomaista hetkeä, jonka jokainen synnytyksessä mukana ollut muistaa loppuikänsä.

Minkä ilon lapsi toikaan mukanaan! Pariskunta ei olisi voinut onnellisempi olla. Viimein he olivat selättäneet suhteen ulkopuoliset paineet.

- Vaikka itse oli koko ajan ajatellut, että me olemme perhe, muiden silmissä emme sitä olleet, ennen kuin lapsi syntyi. Silloin meistä tuli se perhe, jota meissä ei nähty aikaisemmin., Eeva sanoo eikä voi pidätellä kyyneliään.

Eeva Anna Puun tarinasta SuomiLOVEssa.
Eeva Anna Puun tarinasta SuomiLOVEssa. suomilove

Pienten lasten vanhemmat tietävät, että huoli omasta vauvasta on suuri, vaikka kaikki menisikin täysin normaalisti. Pian Altin syntymän jälkeen Eevakin huomasi, että valtaisaan onnen tunteeseen sekoittui myös huolta. Ja se huoli kasvoi kasvamistaan.

- Altti ei ottanut katsekontaktia tai reagoinut asioihin, kuten hänen ikäisensä normaalisti tekevät. Pidin ajatukset alussa ominani, pelkäsin lapsemme olevan autistinen. Toinen pelkoni taas oli, että hän olisi sokea, Eeva kertaa epätietoisuuden hetkiään.

Kun oireet eivät helpottaneet, Eeva kertoi peloistaan puolisolleen. Pojan terveydentilaa alettiin tutkia ja syytä omituiselle käyttäytymiselle ryhdyttiin etsimään. Yhtäkkiä vauvaperheen elämä kääntyi päälaelleen, ja epätietoisuus ja huoli ottivat vallan. Jaksaminen oli todellisella koetuksella.

- Ristiäisten jälkeen olimme jo todella hätääntyneitä ja varasimme ajan silmälääkärille. Hän lähetti meidät kiireellisenä tapauksena yliopistollisen sairaalan silmäpoliklinikalle. Siitä alkoi elämäni kamalin ajanjakso.

- Vaimoni oli sairauslomalla asian takia ja minäkin vain itkin, itkin ja itkin.

Eeva ja Anni pelkäsivät, että heidän poikansa on sokea. Pelko on katala vieras, sillä siihen eivät auta järkipuheet.

Lapset ovat ihmeellisiä, he oppivat olemaan vajavaisuuksiensa kanssa, korjaamaan ja korvaamaan niitä muilla keinoilla.
- Vaikka meille vakuuteltiin, emme uskoneet, että Altti voisi pelkäämästämme sokeudesta huolimatta elää normaalin elämän. Ajatus oli kauhea ja vaati totuttelua. Edelleenkin kyyneleet kohoavat silmiini, kun mietin, kuinka ahdistavaa tuo kaikki epätietoisuus meille silloin oli, Eeva sanoo.

Altille tehtiin kaikki mahdolliset silmätutkimukset, ja pää magneettikuvattiin. Silloin selvisi, että silmissä on rakenteellisesti kaikki kunnossa. Altilla todettiin perinnöllinen nystagmus, eli silmävärve. Se vaikuttaa näkökykyyn koko elämän ajan. Silmävärve tarkoittaa silmien tahdotonta liikettä. Silmät liikkuvat nopeasti sivuille ja palautuvat sitten hitaasti taas takaisin perusasentoon. Oire voi kestää tunteja tai jopa päiviä. Parhaimmillaan oireesta kärsivät voivat ajaa autoa, pahimmillaan näkö luokitellaan niin huonoksi, että puhutaan sokeudesta.

”Vajavaisuus voi olla vahvuus”

Eevan ja Annin rakkauden voimasta kertoo paljon se, että he ovat yhdessä kääntäneet vaikeudet vahvuudeksi. Suhtautuminen Altin sairauteen on taistelumielellä muuttunut lamaannuttavasta pelosta mahdollisuuksien näkemiseen.

- Opimme elämään asian kanssa. Vaikka Altilla onkin kyseinen oire, ei se ole maailmanloppu. Altti osaa jo nyt löytää oikeat pään asennot, jotka auttavat näkemisessä. Hänen näkönsä voi kehittyä ajan myötä yllättävän hyväksi, Eeva sanoo.

Eeva kehuu ylpeänä, kuinka hienosti Altti kehittyy.

- Altti jaksaa todella hyvin tällä hetkellä, ja näkö on kehittynyt hurjasti.

- Onneksi näkövika ei vaikuta muuhun kehitykseen. Päinvastoin! Muut aistit kehittyvät sitäkin tarkemmiksi. Olen kuullut, että monille samaa tautia sairastaville on kehittynyt tarkka kuulo ja heistä on tullut lahjakkaita muusikoita tai muita äänialalla työskenteleviä ammattilaisia, Eeva kertoo.

Eeva ja Anni ovat myös oivaltaneet, että vaikka he ovat surreet Altin kohdalle osunutta sairautta, ei se ole niin iso asia pojalle itselleen.

- Altilla ei ole tietoa muusta, hänellä on ollut tämä sairaus alusta alkaen. Lapset ovat ihmeellisiä, he oppivat olemaan vajavaisuuksiensa kanssa, korjaamaan ja korvaamaan niitä muilla keinoilla. Mekin olemme oppineet, että vajavaisuus voi olla vahvuus, Eeva sanoo.

- Vaikka kaikki ei aina ole niin täydellistä, Altti kuitenkin on täydellinen.

Rakkaudentäyteinen SuomiLOVE-yllätys

Eeva ja Anni Anna Puun tarinasta SuomiLOVEssa.
Eeva ja Anni Anna Puun tarinasta SuomiLOVEssa. suomilove

Eeva halusi SuomiLOVEssa kiittää puolisoaan kaikesta siitä, mitä he ovat yhdessä kokeneet. Hän jekutti Annin SuomiLOVEn kuvauksiin, missä yllätykseen liittyi mukaan Anna Puu. Eeva omisti Anna Puun Mestaripiirros-kappaleen Annille. Kauniin Mestaripiirroksen voi kuulla niin, että se kertoo vanhempien rakkaudesta lastaan kohtaan.

- Silloin kun aloin odottaa Alttia, tämä laulu soi radiossa aika usein. Siitä tuli minulle ja Annille yhteinen laulu. Se korostui, kun silmien kanssa ilmeni ongelmia.

Eevan ääni värisee, kun hän kertoo, miksi halusi kiittää Annia.
- Ilman sinua ei olisi meitä ja ilman meitä ei olisi Alttia. Rakastan sinua, Eeva sanoo.

Noin puhuu kiitollinen ja onnellinen ihminen, jolla on tukenaan ihana perhe.

Kuuntele Anna Puun Mestaripiirros-laulu Spotifysta:

Kaikki SuomiLOVE-tarinat