Hyppää pääsisältöön

Lihansyönti koettelee maapalloa – mutta maailman johtajat eivät uskalla koskea pihviisi

Lihansyönti on tabu, josta ei puhuta Pariisin ilmastokokouksessa, vaikka pitäisi.

Nautoja Baijerissa Saksassa. // Kuva: EPA / Peter Kneffel

Paha teollisuus! Pahat lentokoneet! Pahat hiilivoimalat!

Syyttävä sormi hakeutuu helposti perinteisen savupiipputeollisuuden ja liikenteen suuntaan, kun metsästetään ilmastonmuutoksen syyllisiä.

Mutta entäpä pahat ruokailijat?

Brittiläinen Chatham House -ajatuspaja julkaisi Pariisin ilmastokokouksen kynnyksellä lihansyöntiä ja ilmastonmuutosta käsittelevän raportin. Sen mukaan ilmastokokoukseen osallistuvista maista yksikään ei tavoittele lihankulutuksen vähentämistä.

Ajatuspajan mukaan lihankulutuksen vähentäminen olisi kuitenkin yksi tärkeä keino taistelussa ilmastonmuutosta vastaan: lihantuotannon arvioidaan tuottavan yhtä paljon kasvihuonepäästöjä kuin kaikkien maailman liikennevälineiden yhteensä.

Pariisin ilmastokokouksessa pitäisi pelastaa planeetta. Ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää kahteen asteeseen ja kasvihuonepäästöt saada kuriin. Miksi Pariisin asialistalla ei ole liha?

- Maatalous ja ruokavalinnat tulevat varmasti lähitulevaisuudessa olemaan yhä enemmän ja enemmän suurennuslasin alla, sanoo Jussi Nikula. Hän on luonnonsuojelujärjestö WWF Suomen ohjelmapäällikkö, joka on erikoistunut muun muassa ympäristön kannalta kestäviin ruokavalintoihin.

Nikula kuitenkin ymmärtää, miksi Pariisissa ruoka ei ole pääpuheenaihe. Suurin osa kasvihuonekaasuista tulee energiatuotannosta ja liikenteestä, ja siksi niistä neuvotellaan painokkaammin. Lisäksi näillä aloilla on jo olemassa teknologiaa, jonka avulla voidaan päästä hiilineutraaleihin tai huomattavasti vähähiilisempiin vaihtoehtoihin nopeasti.

Ruuantuotannossa ei voida samalla tavalla vaihtaa teknologiaa. Jos haluaa kasvattaa viljaa, täytyy muokata ja lannoittaa peltoa, mistä syntyy päästöjä. Jos haluaa tuottaa lihaa, tuotantoeläimille täytyy ensin kasvattaa ruokaa, minkä lisäksi märehtijät tuottavat ilmakehään metaania.

- Potentiaali vähentää ilmastonmuutosta tuotantoteknisillä parannuksilla on huomattavan rajallinen verrattuna energiaan ja liikenteeseen.

Toisin sanoen tälle ei voi juuri minkään: jos lautasella on pihvi, on jossain syntynyt kasvihuonepäästöjä enemmän kuin siinä tapauksessa, jos lautasella olisi härkäpapuja. Nikulan mukaan lihapullat ja muusi -annoksen hiilijalanjälki on yli kaksinkertainen härkäpapupihvi ja muusi -annokseen verrattuna.

Chatham Housen raportin mukaan poliitikot eivät kuitenkaan uskalla puuttua siihen, mitä ihmiset syövät. Päättäjät pelkäävät äänestäjien reaktioita, jos lihansyöntiä pyrittäisiin rajoittamaan.

Onko liha sellainen tabu, jota maailman johtajat eivät uskalla sohaista? Ehkä. WWF työskentelee monien eri aihepiirien kuten ilmasto- ja metsäpolitiikan kanssa, ja Nikula sanoo, että toki niihin kaikkiin liittyy intohimoja.

Mutta mitä tulee ruokaan, maailmassa on seitsemän miljardia asiantuntijaa. Kysymys siitä, mitä syödään, on hyvin henkilökohtainen.

"Kun tämä viesti tulee yksittäiselle ihmiselle, se muuttuu henkilökohtaiseksi, koska ruoka on kaikkein akuutein perustarve."― Jussi Nikula

- Väestötasolla voidaan helposti näyttää se, että eläinperäisten tuotteiden vähentäminen on hyväksi ilmastolle, luonnon monimuotoisuudelle ja globaalien vesivarantojen oikeudenmukaiselle jakaantumiselle. Mutta kun tämä viesti tulee yksittäiselle ihmiselle, se muuttuu henkilökohtaiseksi, koska ruoka on kaikkein akuutein perustarve.

On olemassa mekanismeja, joilla yhteiskunta voi ohjailla sitä, mitä ihmiset syövät. Kaupat voivat vaikuttaa siihen, missä järjestyksessä ja millä tavalla tuotteet ovat esillä kuluttajille, lounasravintolat ja koulujen ruokalat taas ruokien lihapitoisuuksilla ja linjastojen järjestyksillä pystyvät vaikuttamaan siihen, kuinka paljon ihmiset ottavat lihaa lautasilleen.

Poliitikkojen työkalupakista löytyy voimakkaita keinoja: hiilijalanjäljiltään suuria ruoka-aineita (joihin punaisen lihan lisäksi kuuluu esimerkiksi kova juusto) voidaan esimerkiksi verottaa kovemmin tai äärimmillään jopa säännöstellä.

Mutta uskaltaisivatko poliitikot Suomessa tai muissa maissa tehdä niin?

- Eihän politiikka ole vaikeita asioita vierastanut ennenkään. Aika hyvin tupakointia on saatu kitkettyä pois tästä maasta. Se ei varmasti olisi suosittua alusta asti. Mutta hyvällä ohjauksella sitä pystytään tekemään.

"On täysin suomalaisen ruokakulttuurin mukaista syödä vähemmän lihaa."― Jussi Nikula

Nikula ei usko, että lihansyömisestä tullaan luopumaan kokonaan. Nykyistä vähemmän sitä kuitenkin syödään tulevaisuudessa, mutta muutosten ei tarvitse olla mullistavia.

Jos suomalaiset söisivät punaista lihaa ravitsemussuositusten mukaisesti 500 grammaa viikossa, oltaisiin jo melko hyvissä lukemissa. Lihatiedotuksen mukaan suomalaisten nykyinen keskiarvo on 650 grammaa viikossa.

- 1960- ja 70-luvuilla syötiin puolet vähemmän lihaa kuin nyt. On täysin suomalaisen ruokakulttuurin mukaista syödä vähemmän lihaa.