Kalevalan 180-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Linnan jatkoilla kuultiin harvemmin kuultua kalevalaista kansanperinnettä – nimittäin hitusen rivoja runoja. Näyttelijä Pinja Hahtola, säveltäjä-muusikko Petra Lampinen ja näyttelijä Eero Enqvist tarjosivat katselijoille sellaisen esityksen, että se ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi. Kyseessä oli Lemmennostatus -loitsu.
Hei kyrpä, heräjä kyrpä
Nouse nokko, seiso seipo,
mamman makkara ylene,
jos et nouse, niin mie noijun,
jos et kiihy, niin mie kirruun.
Linnat liikkuu, järvet läikky,
tule jo kyrpäjen kuningas.
Kitee tai Ilomantsi
Elias Lönnrot 1828
Pinja Hahtolan, Petra Lampisen ja Eero Enqvistin työryhmä on koonnut vanhoista arkistoista löytyneistä seksuaalisista runoista esityksen, jota he ovat esittäneet Suomessa kiertueella. Esityksen materiaaleista koottiin kirja Tupa ryskyi, parret paukkui – Suomen kansan rivot runot (WSOY). Kalevalaisten Naisten Liitto myönsi Elsa Heporauta -palkinnon työryhmälle suomalaisen kulttuuriperinnön kehittämisestä.
Nykyään törkysanoina tunnettujen vittu ja kulli alkuperä menee kauas historiaan. Kulli tulee Virosta, ja on tarkoittanut penistä sekä lintua. Sitä on käytetty myös puhuttaessa tyrästä - napatyrä onkin ollut suolikulli.
Vittu -sanaa käytettiin alunperin molempiin käyttötarkoituksiin: niin siunauksiin kuin kirouksiin. Se yleistyi kirosanana vasta 1960-luvulla Sieppari ruispellolla -teoksen (J.D. Salinger) Pentti Saarikosken suomennoksen myötä. Terska tulee alunperin tylsistyneestä työkalusta, kuten puukosta.
Runoissa vilahtelee vanhoja sanoja, joiden kaikkien merkitystä ei aina ymmärrä tai alkuperää tunneta. Kysyimme työryhmältä muutamien muinaisten sanojen taustatarinoita, joten olkaa hyvä:
Lyhyen oppimäärän rivous-suomi-rivous -sanakirja:
rinta/penis/nänni -- tiiti
penis -- jortti, punapää, kalu, kyrvin, kultainen orava, mamman makkara
vagina -- koinin, jortinsoppi, peräjortti, räkäreikä, räpälesuu
rakastella -- koinata, hässiä, sökäistä, serttää
takapuoli - puo (tarkoittanut ennen myös vaginaa), karvalampi
naistenmies -- koinuri, koinoneuvos, vittuharava
Kyrväll’ on kymmenen nimeä:
yks on nilkki, toin nalkki,
kolmas on koinu neuo,
neljäs neien turva,
viides vitun vasara,
kuudes kullan nuppu,
seihtemäs seisottaja,
kaheksas on kannattaja,
yheksäs on yllyttäjä,
ite kyrpä on kymmenes,
lerskapää pääpunanen.
Sihen liiat liitetään.
Juuka
Elias Lönnrot 1838
