Hyppää pääsisältöön

Lapsen menettäminen koskee ikuisesti

Lapsen menettäminen koskee ikuisesti. Marja Hintikka Live.
Lapsen menettäminen koskee ikuisesti. Marja Hintikka Live. Kuva: Koivistojen kotialbumi. lapsen menettäminen

Lokakuussa 2015 tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä kun Emma ja Pekko Koiviston kaksivuotias Olavi-poika kuoli. Täyden kympin lapsena syntyneen lapsen kohdalla terveydellisiä ongelmia alettiin epäillä vasta puolivuotiaana, kun kasvu ei ollutkaan normaalia. Surussaan Emma ja Pekko ovat kannatelleet toisiaan yli pahimpien aikojen.

Emma ja Pekko Koiviston perheessä oli 3- ja 4-vuotiaat lapset Ilmari ja Eerika, kun Olavi-poika syntyi. Lapsi syntyi terveenä, mutta pikkuhiljaa vanhempia alkoi ihmetyttää, ettei hän ollut juurikaan kasvanut kuudessa kuukaudessa.

– Joulukuussa 2007 Olavi nukkui paljon, oli hieman itkuinen ja valvoi yöt. Ajattelin valvomisen ja itkuisuuden johtuvan vatsavaivoista. Olimme juuri alkaneet maistella ruoka-aineita, ja isoveljelläkin oli laajat ruoka-aineallergiat ensimmäiset kolme vuotta, kertaa Emma.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa huomattiin, että Olavi oli kellastunut.

– Aamulla meillä oli vielä terve puolivuotias poika, mutta illalla olimmekin vakavasti sairaan lapsen kanssa sairaalassa. Kukaan ei tiennyt, mikä Olavilla on, sanoo Emma.

Akuutti maksan vajaatoiminta ja maksansiirto

Laboratoriotestit paljastivat totuuden – Olavilla diagnosoitiin akuutti maksan vajaatoiminta. Sen joulun perhe vietti sairaalassa. Olavi pääsi hätälistalle maksansiirtoa varten. Listalle laitetaan, jos elinaikaa arvioidaan olevan jäljellä enää 72 tuntia.

– Onneksi mieheni oli paikalla tukemassa minua ja pitämässä huolta. Ehkä hän myös pystyi sisäistämään uudet asiat jotenkin paremmin kuin minä. Maailmani tuntui olevan sirpaleina, kertoo Emma.

Olavin isommat sisarukset olivat mummolassa hoidossa.

– Onneksi mummo ja vaari pystyivät auttamaan ja tukemaan tavalla joka oli korvaamatonta siinä tilanteessa.

Maksa siirrettiin, Olavi toipui nopeasti ja pääsi kotiin neljä viikkoa maksansiirron jälkeen.

– Meillä alkoi jälleen uusi elämä: sopeutuminen kotielämään. Minä hoidin Olavin asiat ja mies oman yrityksen. Isommat lapset olivat päivät päiväkodissa, illat olimme kaikki yhdessä – mikä oli luksusta melkein vuoden sairaalakotielämän jälkeen. Elämä oli niin normaalia kuin on mahdollista lääkkeiden, kontrollikäyntien ja muiden hoitotoimenpiteiden kanssa, kertoo Emma.

Iloa ja onnea ei kestänyt kauaa, koska uuden maksan toiminta heikkeni neljässä viikossa. Olavi tarvitsi taas uuden maksan.

Lisää sairaalaelämää

Toinen maksansiirto tehtiin lokakuussa 2008. Leikkaus onnistui, mutta Olavin keho alkoi hylkiä uutta maksaa jo parin viikon päästä. Lääkityksen avulla Olavi pärjäsi niin, että joulun hän sai viettää perheensä kanssa kotosalla.

Asiat alkoivat näyttää paremmalta seuraavana kesänä ja Olavin piti aloittaa päiväkoti syksyllä 2009. Kuitenkin heinäkuussa Olavi oli jälleen maksansiirtolistalla. Olavi dairastui vesirokkoon ja myöhemmin vielä virukseen. Elinsiirto ei ole mahdollista, jos peruskunto on kovin huono.

– Jotenkin sitä vaan piti pienestäkin toivosta kiinni. En osannut antaa tilaa pelolle enkä huolelle. Uskoin ja luotin, että kaikki menee hyvin ja Olavi saa kolmannen maksansiirron myöhemmin. Ja sitten vihdoin meidän normaali elämämme alkaa, kertaa Emma.

Olavin kunto ei kuitenkaan parantunut.

– 14. lokakuuta 2009 oli yksi elämäni kauheimmista päivistä. Aamulla menin tavalliseen tapaan Lastenklinikalle katsomaan Olavia. Hän oli itkuinen ja selvästi kipeä. Soitin mieheni heti paikalle – matkaa kodin ja Lastenklinikan välillä on 123 kilometriä. Hän ehti perille ennen kuin Olavi vietiin leikkaussaliin. Siinä heräämön ovella hyvästelimme jo pojan; luulin, ettei hän tulisi elossa enää takaisin, kertoo Emma.

Olavi ei menehtynyt leikkaukseen. Lääkäri tuli kuitenkin kertomaan Koivistoille asian, jota yksikään vanhempi ei halua kuulla. Mitään ei ollut enää tehtävissä.

Seuraavana päivänä Olavia kävivät katsomassa monet läheiset.

– Olavi oli koko ajan minun tai mieheni sylissä. Odotimme hetkeä, milloin hän antaisi periksi; olimme antaneet luvan lähteä. Kun Olavi oli sylissäni viimeistä kertaa, vatsassani oleva pikkusisarus potkaisi ensimmäisen kerran niin että tunsin potkun. Pikkusisko toivotti isoveljelleen hyvää matkaa, jonka jälkeen ei mennyt enää kauaa siihen, että Olavi kuoli isän syliin. Isän syliin Olavi pääsi ensimmäisenä kun hän syntyi ja isän sylistä hän lähti, ajattelee Emma.

Miten oman lapsen kuolemasta selviää?

Emma ja Pekko sekä Olavin sisarukset ajattelevat, että Olavi on osa perhettä, vaikka hän onkin fyysisesti poissa.

– Olavi on puheissamme melkein päivittäin. Isot sisarukset ja pienet sisarukset puhuvat veljestään ja varsinkin pienet juttelevat "taivaan veljelleen". Olavi katsoo meitä olohuoneen seinällä olevasta kuvasta. Tämän kuvan turvin pienet sisarukset ovat oppineet tuntemaan enkeliveljensä. Olavi kulkee aina mukanamme siellä, missä mekin kuljemme, kuvailee Emma.

Pekon mielestä lapsen kuolemasta ei pääse yli, mutta sen kanssa oppii elämään.

– Eihän siitä selviä kun elämällä. Jokainen käsittelee sen itselleen sopivalla tyylillä. Toinen haluaa olla isossa vertaisryhmässä, joku toinen ottaa sen toisella tavalla. Pari kertaa minulla on ollut hyvä keskustelu vertaistukiryhmässä. Kerran lapsikuolemaperheiden viikonlopulla istuttiin saunassa. Se oli iso sauna, paikalla oli varmaan 30 miestä. Se oli yksi parhaimpia hetkiä käsitellä asiaa. Sitä, mitä on lapsen kuolema, miettii Pekko.

Emma on kiitollinen miehelleen tuesta, jota sai vaikeimpina hetkinään.

– Olavin kuoleman jälkeen tuli tyhjyys ja väsymys. Ei tarvinnut enää ajaa päivittäin Helsinkiin. Odotin Olavin pikkusiskoa silloin, onneksi. Oli syy miksi elää. Martta syntyi neljä kuukautta Olavin kuoleman jälkeen ja Liisa kaksi vuotta Olavin kuoleman jälkeen.

– Pekko ja minä käsittelemme suruamme ihan eri tavoin. Pääasia Olavin sairastumisen aikana ja hänen kuoltuaan on ollut yhteen hiileen puhaltaminen. Kokemukset ovat lujittaneet meidän suhdettamme. Olemme vuorotellen vaikeina hetkinä tukeneet toisiamme ja pitäneet toisiamme pinnalla, sanoo Emma.

On aika kiittää tuesta

Emma halusi ilmoittaa miehensä Pekon Marja Hintikka Liven yllätyspäivään juuri kiitoksena tuesta vaikeina aikoina.

– Pekko on lasten isänä ollut täydellinen, sanoo Emma.

Oheisessa videossa nähdään, millaisen päivän Emma Pekolle järjesti yhdessä Marja Hintikka Liven Jenny Lehtisen kanssa.

MHL yllättää

Lisää ohjelmasta

Jenny valvomisurakan jälkeen
Jenny valvomisurakan jälkeen Kuva: Marja Hintikka/YleMHL jenny lehtinen
nukkuva nainen matkalaukussa
nukkuva nainen matkalaukussa Kuva: freeimages.com/Bob Knight kuolema korjaa univelat
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.