Lapsen menettäminen koskee ikuisesti

Lokakuussa 2015 tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä kun Emma ja Pekko Koiviston kaksivuotias Olavi-poika kuoli. Täyden kympin lapsena syntyneen lapsen kohdalla terveydellisiä ongelmia alettiin epäillä vasta puolivuotiaana, kun kasvu ei ollutkaan normaalia. Surussaan Emma ja Pekko ovat kannatelleet toisiaan yli pahimpien aikojen.

Emma ja Pekko Koiviston perheessä oli 3- ja 4-vuotiaat lapset Ilmari ja Eerika, kun Olavi-poika syntyi. Lapsi syntyi terveenä, mutta pikkuhiljaa vanhempia alkoi ihmetyttää, ettei hän ollut juurikaan kasvanut kuudessa kuukaudessa.

– Joulukuussa 2007 Olavi nukkui paljon, oli hieman itkuinen ja valvoi yöt. Ajattelin valvomisen ja itkuisuuden johtuvan vatsavaivoista. Olimme juuri alkaneet maistella ruoka-aineita, ja isoveljelläkin oli laajat ruoka-aineallergiat ensimmäiset kolme vuotta, kertaa Emma.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa huomattiin, että Olavi oli kellastunut.

– Aamulla meillä oli vielä terve puolivuotias poika, mutta illalla olimmekin vakavasti sairaan lapsen kanssa sairaalassa. Kukaan ei tiennyt, mikä Olavilla on, sanoo Emma.

Akuutti maksan vajaatoiminta ja maksansiirto

Laboratoriotestit paljastivat totuuden – Olavilla diagnosoitiin akuutti maksan vajaatoiminta. Sen joulun perhe vietti sairaalassa. Olavi pääsi hätälistalle maksansiirtoa varten. Listalle laitetaan, jos elinaikaa arvioidaan olevan jäljellä enää 72 tuntia.

– Onneksi mieheni oli paikalla tukemassa minua ja pitämässä huolta. Ehkä hän myös pystyi sisäistämään uudet asiat jotenkin paremmin kuin minä. Maailmani tuntui olevan sirpaleina, kertoo Emma.

Olavin isommat sisarukset olivat mummolassa hoidossa.

– Onneksi mummo ja vaari pystyivät auttamaan ja tukemaan tavalla joka oli korvaamatonta siinä tilanteessa.

Maksa siirrettiin, Olavi toipui nopeasti ja pääsi kotiin neljä viikkoa maksansiirron jälkeen.

– Meillä alkoi jälleen uusi elämä: sopeutuminen kotielämään. Minä hoidin Olavin asiat ja mies oman yrityksen. Isommat lapset olivat päivät päiväkodissa, illat olimme kaikki yhdessä – mikä oli luksusta melkein vuoden sairaalakotielämän jälkeen. Elämä oli niin normaalia kuin on mahdollista lääkkeiden, kontrollikäyntien ja muiden hoitotoimenpiteiden kanssa, kertoo Emma.

Iloa ja onnea ei kestänyt kauaa, koska uuden maksan toiminta heikkeni neljässä viikossa. Olavi tarvitsi taas uuden maksan.

Lisää sairaalaelämää

Toinen maksansiirto tehtiin lokakuussa 2008. Leikkaus onnistui, mutta Olavin keho alkoi hylkiä uutta maksaa jo parin viikon päästä. Lääkityksen avulla Olavi pärjäsi niin, että joulun hän sai viettää perheensä kanssa kotosalla.

Asiat alkoivat näyttää paremmalta seuraavana kesänä ja Olavin piti aloittaa päiväkoti syksyllä 2009. Kuitenkin heinäkuussa Olavi oli jälleen maksansiirtolistalla. Olavi dairastui vesirokkoon ja myöhemmin vielä virukseen. Elinsiirto ei ole mahdollista, jos peruskunto on kovin huono.

– Jotenkin sitä vaan piti pienestäkin toivosta kiinni. En osannut antaa tilaa pelolle enkä huolelle. Uskoin ja luotin, että kaikki menee hyvin ja Olavi saa kolmannen maksansiirron myöhemmin. Ja sitten vihdoin meidän normaali elämämme alkaa, kertaa Emma.

Olavin kunto ei kuitenkaan parantunut.

– 14. lokakuuta 2009 oli yksi elämäni kauheimmista päivistä. Aamulla menin tavalliseen tapaan Lastenklinikalle katsomaan Olavia. Hän oli itkuinen ja selvästi kipeä. Soitin mieheni heti paikalle – matkaa kodin ja Lastenklinikan välillä on 123 kilometriä. Hän ehti perille ennen kuin Olavi vietiin leikkaussaliin. Siinä heräämön ovella hyvästelimme jo pojan; luulin, ettei hän tulisi elossa enää takaisin, kertoo Emma.

Olavi ei menehtynyt leikkaukseen. Lääkäri tuli kuitenkin kertomaan Koivistoille asian, jota yksikään vanhempi ei halua kuulla. Mitään ei ollut enää tehtävissä.

Seuraavana päivänä Olavia kävivät katsomassa monet läheiset.

– Olavi oli koko ajan minun tai mieheni sylissä. Odotimme hetkeä, milloin hän antaisi periksi; olimme antaneet luvan lähteä. Kun Olavi oli sylissäni viimeistä kertaa, vatsassani oleva pikkusisarus potkaisi ensimmäisen kerran niin että tunsin potkun. Pikkusisko toivotti isoveljelleen hyvää matkaa, jonka jälkeen ei mennyt enää kauaa siihen, että Olavi kuoli isän syliin. Isän syliin Olavi pääsi ensimmäisenä kun hän syntyi ja isän sylistä hän lähti, ajattelee Emma.

Miten oman lapsen kuolemasta selviää?

Emma ja Pekko sekä Olavin sisarukset ajattelevat, että Olavi on osa perhettä, vaikka hän onkin fyysisesti poissa.

– Olavi on puheissamme melkein päivittäin. Isot sisarukset ja pienet sisarukset puhuvat veljestään ja varsinkin pienet juttelevat "taivaan veljelleen". Olavi katsoo meitä olohuoneen seinällä olevasta kuvasta. Tämän kuvan turvin pienet sisarukset ovat oppineet tuntemaan enkeliveljensä. Olavi kulkee aina mukanamme siellä, missä mekin kuljemme, kuvailee Emma.

Pekon mielestä lapsen kuolemasta ei pääse yli, mutta sen kanssa oppii elämään.

– Eihän siitä selviä kun elämällä. Jokainen käsittelee sen itselleen sopivalla tyylillä. Toinen haluaa olla isossa vertaisryhmässä, joku toinen ottaa sen toisella tavalla. Pari kertaa minulla on ollut hyvä keskustelu vertaistukiryhmässä. Kerran lapsikuolemaperheiden viikonlopulla istuttiin saunassa. Se oli iso sauna, paikalla oli varmaan 30 miestä. Se oli yksi parhaimpia hetkiä käsitellä asiaa. Sitä, mitä on lapsen kuolema, miettii Pekko.

Emma on kiitollinen miehelleen tuesta, jota sai vaikeimpina hetkinään.

– Olavin kuoleman jälkeen tuli tyhjyys ja väsymys. Ei tarvinnut enää ajaa päivittäin Helsinkiin. Odotin Olavin pikkusiskoa silloin, onneksi. Oli syy miksi elää. Martta syntyi neljä kuukautta Olavin kuoleman jälkeen ja Liisa kaksi vuotta Olavin kuoleman jälkeen.

– Pekko ja minä käsittelemme suruamme ihan eri tavoin. Pääasia Olavin sairastumisen aikana ja hänen kuoltuaan on ollut yhteen hiileen puhaltaminen. Kokemukset ovat lujittaneet meidän suhdettamme. Olemme vuorotellen vaikeina hetkinä tukeneet toisiamme ja pitäneet toisiamme pinnalla, sanoo Emma.

On aika kiittää tuesta

Emma halusi ilmoittaa miehensä Pekon Marja Hintikka Liven yllätyspäivään juuri kiitoksena tuesta vaikeina aikoina.

– Pekko on lasten isänä ollut täydellinen, sanoo Emma.

Oheisessa videossa nähdään, millaisen päivän Emma Pekolle järjesti yhdessä Marja Hintikka Liven Jenny Lehtisen kanssa.