Hyppää pääsisältöön

Vaippa jääkaapissa, rillit roskiksessa - näin väsymys vaikuttaa vanhempiin

väsynyt koira ja tekstiä
Kannoin tänään roskapussin töihin asti. Taas. väsynyt koira ja tekstiä Kuva: freeimages.com/francesca antichi marja hintikka live

Autoa ei uskalla ajaa ja keittokirjan lukeminen on ylivoimainen älykkyyskoe. Marja Hintikka Liven suuri unikysely tuotti tukun tarinoita eri mustan sävyissä. Pahimpien vaiheiden väistyttyä kokemuksille voi (ehkä) jo nauraa.

Puhuessani puhelimessa, piti välillä tarkistaa näytöltä, kenen kanssa oikein juttelee.

Väsymys on niitä asioita vanhemmuudessa, joihin ei voi täysin valmistautua. Vaikka kuinka kuulisi kokeneempien varoituksia etukäteen, yöheräämisten raskauden ymmärtää vasta livenä. Saimme kyselyymme satoja vastauksia, joista tymäkimmät seisauttavat veren.

Ei tässä ole mitään järkeä enää. Iltaisin vituttaa mennä edes "nukkumaan" kun kuitenkin nukkuu huonosti ja herää hetken päästä taas. Aamuisin vituttaa herätä ja päivisin vituttaa kun ei saa nukkua. Iltapäivisin väsyttää niin paljon että esikoisen ääni sattuu aivoihin.

Ostokset unohtuvat kaupan kassalle ja ulko-ovi apposen auki. Muisti ei pelaa, kavereita ei jaksa tavata, koska ei kykene pysymään keskusteluissa mukana.

En ymmärtänyt ympärillä puhuttuja asioita, vaikka keskustelun aiheena olisi ollut maidon litrahinnan vertailu siwan ja salen kesken.

Vanhemmat kertovat kyenneensä aikaisemmin keskittymään ympärillä tapahtuviin asioihin ja ihmisiin. Väsymyksen myötä he kertovat muuttuneensa poissaoleviksi ja ärtyisiksi - jopa huonoiksi puolisoiksi ja ystäviksi.

Yhtä skarppi kuin viherkasvi

Muisti ja huomiokyky kärsivät huomattavasti. Aikuiset ihmiset, jotka normaalisti kykenevät suoriutumaan monimutkaisista vastuista, taantuvat väsyneinä viherkasvin tasolle.

Oli todella vaikeaa muistaa asioita. Pitkään työelämässä hyvin järjestelmälliseksi oppineena yhtäkkiä tuntui, etten hallitse yhtään mitään ja iäkäs äitinikin muisti asiat paremmin kuin minä. Tuntui, että jatkuvasti sai pyydellä anteeksi muilta ihmisiltä jos mitäkin unohduksia. Joskus sain kirjoitettua asian almanakkaan, usein se jäi vain ajatuksen asteelle "no imetän nyt ensin ja laitan sitten tämän ylös"... Jepjep.

Esikoisen syntymän jälkeen menin ottamaan hänelle vakuutusta ja ihan pokkana ilmoitin vauvan syntymäpäiväksi sen päivän jolloin kotiuduimme sairaalasta. Eihän se kone sitä tietenkään hyväksynyt. Itku silmässä soitin lapsen isälle, että siis milloin tämä meidän rakas lapsemme oikein syntyikään.

Lähetin itselleni vahingossa paketin. Unohdin kirjoittaa pakettiin vastaanottajan tiedot.

Menin kauppaan ostamaan munia. Unohdin 5 min. automatkan aikana, että pitikö ostaa banaania vai munia. Ovat lähikaupassa vierekkäin hyllyssä. Soitin isännälle, että mitä piti tuoda ja kävelin hyllylle, otin ne banaanit, maksoin ja menin kotio. Sain sit mennä uusiks kauppaan koska edelleen ne munat oli loppu.

Parin päivän sisällä hukkasin/unohdin kotiavaimet ostoskärryyn, kantoliinan aseman vessaan ja lapsen suosikkinallen lentokoneen matkatavarahyllylle.

Musta aukko imaisee

Vanhemmat ovat avanneet kodin ulko-ovea television kaukosäätimellä, yrittäneet maksaa bussissa kirjastokortilla, unohtaneet avaimet lukkoon roikkumaan ja kanniskelleet roskapussia pitkin kaupunkia.

Lapsen ikä ei pysy mielessä, se tieto on samassa mustassa aukossa tunnuslukujen ja kotiosoitteen kanssa. Lapsen vaatekoko on mahdoton muistaa ja aamuisin täytyy tarkistaa Facebookista, mikä oma nimi olikaan. Pyykit tulee laitettua pyykkikorin sijaan roskiin ja kätevä emäntä yrittää keittää kahvia vehnäjauhoista.

En muista että muutettiin puoli vuotta sitten vaan ajan vanhaan kotiin toistuvasti.

Monesti tuli lähdettyä ulos paita väärin päin tai vain toinen silmä meikattuna.

Yhden lapsen "hukkasin" yöllä, kun vauva oli nukahtanut eri paikkaan kuin yleensä. Heräsi noin 2 h välein huutamaan, tällä kertaa ei herännyt, vain minä heräsin, enkä kyennyt millään muistamaan missä vauva on. Mylläsin koko sängyn ja olin jo soittamassa miehelle töihin, että olenkohan lähtenyt autolla nukuttamaan vauvaa. Siinä sängyn laidalla istuessani huomasin olohuoneessa vaunut, joissa vauva nukkui.

Todellinenkin vaara vaanii

Unohdin vauvan kaupan eteiseen vaunuihin nukkumaan, ehdin kävellä kotiinpäin vajaan kilometrin verran ennen kuin tajusin että jotain puuttuu. Onneksi asutaan pienellä paikkakunnalla ja kaupan kaikki työntekijät ovat tuttuja. Silloin tuntui kamalalta, mutta nyt jo hiukan naurattaa.

Monet kertovat jättäneensä auton suosiolla talliin. Osa tunnustaa sählänneensä liikenteessä:

Väsyneenä olen ajanut autoni liikenteenjakajan päälle ja tehnyt yllättäviä tarpeettomia jarrutuksia, kun olen yhtäkkiä havahtunut olevani auton ratissa, mutta pää ei ole yhtään mukana menossa.

Välillä en muista työmatkoista mitään, vaikka olen ne ajanut autolla (matka noin 25km). Kerran en löytänyt autoa kaupan parkkipaikalta, koska ei ollut mitään käsitystä mihin sen olin väsyneenä parkkeeraannut.

Vaaranpaikkoja on muitakin. Useat vastaajista kertoivat unohtaneensa hellan levyn päälle. Väsymyksen syvyyttä ja lamauttavuutta ei aina ymmärretä, edes perheneuvolassa.

Tunsin vihaa lasta kohtaan, kun tämä ei anna nukkua. Kamala tilanne. Neuvolastakin ehdotettiin vain unikoulua, vaikkei sellaiseen ollut voimia tai halua, enemmänkin jotain apua arkiaskareisiin olisin toivonut, olisi voinut arjesta selviäminen olla helpompaa kun olisi tiennyt että edes joskus joku auttaisi.

Näkökenttä hämärtyi niin, että näin vain puolet kaikesta. En enää uskaltanut kantaa vauvaa vaan työnsin häntä sitterissä eteenpäin itse kontaten perässä. Mies nukahti lääkärin vastaanotolle. Olimme silloin todella väsyneitä 2kk vanhan vauvan vanhempia.

Esikoisen vauva-aikana unohtelin asioita, tasapaino heikkeni, kuulo huononi, näkö heikkeni. Koin aivosumua ja hengenahdistusta. Lääkäristä hain apua ja hän laittoikin minut jatkotutkimuksiin. Kävin aivojen magneettikuvauksissa ja neuropsykologisissa testeissä, luuydinnäytteitä ja verikokeita otettiin, kuulo ja näkö testattiin. Mitään vikaa ei mistään löytynyt. Lääkäri sanoi, että kaikki johtuu pitkäkestoisesta väsymyksestä. Korvissa ja silmissä ei ollut vikaa, todettiin etteivät aivot ei enää vastaanota näitä aistimuksia kunnolla.

Tämä on laiha lohtu pahimmassa kiirastulessa eläville vanhemmille, mutta yöheräilyt eivät jatku loputtomasti. Rääkistä jää myös meheviä kauhutarinoita kerrottavaksi myöhemmin. Niillä peittoaa kevyesti rajutkin inttimuistot ja heruttaa sympatiaoluen, ehkä jopa kaksi.

Huomasin myöhemmin, että väsymyksen kadottua kykenin taas näkemään värit ja huomaamaan asioita, kuten nauttimaan luonnosta. Jaksoin myös olla sosiaalisempi ja aktiivisempi univelan loputtua.

Kursivoidut tekstiosiot ovat lainauksia kyselyymme tulleista vastauksista.

Rämmitkö ruuhkavuosissa? Armollinen ja syyllistämätön Marja Hintikka Liven Facebook-ryhmä rientää avuksesi - liity meihin!

Lisää ohjelmasta

Jenny valvomisurakan jälkeen
Jenny valvomisurakan jälkeen Kuva: Marja Hintikka/YleMHL jenny lehtinen
nukkuva nainen matkalaukussa
nukkuva nainen matkalaukussa Kuva: freeimages.com/Bob Knight kuolema korjaa univelat
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.