Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: "Olen saanut ihania teemoja viulukonserttiin"

Sibeliuksen viulukonserton teema
Sibeliuksen viulukonserton teema Kuva: Lotta Emanuelsson 150 sibeliusta

Elettiin 1900-luvun ensimmäisiä vuosia. Järvenpäähän rakennettiin kaunista Ainolaa, jonne Sibelius perheineen pääsisi rauhaan Helsingin humusta ja häiriötekijöistä. Samaan aikaan Sibelius rakensi toistakin monumenttia, viulukonserttoa d-molli.

Ensimmäinen maininta konserttosuunnitelmasta on jo syksyltä 1899. Luonnoksia ensimmäiseen osaan syntyi Italian Rapallossa keväällä 1901, samaan aikaan toisen sinfonian ensiaiheiden kanssa. Seuraavana syksynä Sibelius kirjoitti Ainolle: ”Olen saanut ihania teemoja viulukonserttiin”. Varsinainen sävellystyö tapahtui kuitenkin suhteellisen lyhyessä ajassa, Ainolan valmistumisen ohessa, sillä kantaesitys häämötti jo lähitulevaisuudessa.

Viulu oli Sibeliuksen oma instrumentti ja sille kirjoitettu konsertto hänelle erityisen tärkeä. Taiturilliseen mutta samaan aikaan sinfoniseen konserttoonsa hän valoi omia kariutuneita virtuoosin haaveitaankin. Aino Sibelius kertoi kirjeessään Axel Carpelanille, miten Janne kiivaan sävellystyön tiimellyksessä soitti ihania aiheitaan yötä päivää:

"Janne on ollut tulessa koko ajan (ja minä myös!). Hänellä on semmoinen paljous aiheita käymässä päälle, että hän on ollut kirjaimellisesti pyörällä päästään. Yöt läpeensä hän valvoo, soittaa ihmeen kauniisti, ei voi tempautua irti ihastuttavista sävelistä - hänellä on ideoita niin että sitä ei uskoisi. Ja kaikki aiheet niin kehityskelpoisia, täynnä elämää. Mutta jos olen tästä kaikesta nauttinut, niin olen minä kärsinytkin, ymmärtäkäähän Axel, naisen aivot eivät jaksa kestää taitelijan - luovan sellaisen - aaltoja, jotka toisinaan käyvät niin hurjina - niin hurjina että sitä pelkää."

Erinäisten epäonnisten vaiheiden jälkeen konserton kantaesitys oli kuitenkin antikliimaksi. Sen soitti keväällä 1904 lyhyellä varoitusajalla ja aivan liian vähällä valmistautumisella Helsingin musiikkiopiston viulunsoitonopettaja Viktor Novacek. Epäonnistuneen kantaesityksen ja muutaman myrkyllisen kritiikin jälkeen Sibelius veti konserton takaisin ja muokkasi sitä linjakkaampaan suuntaan. Tässä muodossa se on saavuttanut asemansa 1900-luvun levytetyimpänä ja mitä luultavimmin myös esitetyimpänä viulukonserttona.

(Lopuksi vielä pieni sivuhuomautus niille, joiden sisäinen punakynä tuntee levottomuutta otsikon sitaatin johdosta. Sata vuotta sitten suomen kieleen lainatut musiikkitermit eivät olleet vielä vakiintuneet: ’konsertti’-sanaa käytettiin sekä nykyisessä merkityksessään musiikkitapahtumasta että soolosoittimelle ja orkesterille sävelletystä teoksesta, josta nykyään tietenkin käytetään sanaa ’konsertto’. Sama koskee vielä nykyäänkin ongelmallisia teos- ja kokoonpanotermejä kvartetto/kvartetti, kvintetto/kvintetti ja niin edespäin. Vanhemmassa suomenkielisessä musiikkikirjallisuudessa esiintyy vielä sellaistakin viehättävää sanaa kuin jouhikvartetti (=jousikvartetto tai -kvartetti). Sanan taustalla lienee jonkinlainen sekaannus, joka johtuu siitä, että suomen kielessä sanat jousi ja jouhi ovat niin lähellä toisiaan; voi olla että perinnesoitin jouhikollakin on osuutta asiaan.)

Radion sinfoniaorkesteri soittaa Hannu Linnun johdolla Sibeliuksen viulukonserton d-molli Sibeliuksen 150-vuotisjuhlakonsertissa Hämeenlinnan Verkatehtaalla tänään 8.12. klo 19, solistina kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun viime viikolla voittanut yhdysvaltalainen Christel Lee. Konsertti kuultavana YLERadio1:ssä suorana lähetyksenä.

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan neljäskymmenes osa.

Kommentit
  • Traumatisoitunut kuoronjohtaja Heikki Klemetti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 14. helmikuuta.

    Kuoronjohtaja Heikki Klemetillä oli tapana ärjyä laulajilleen tukka pörrössä ja silmät kiiluen. Ääri-isänmaallinen Klemetti innostui 1930-luvulla lapuanliikkeestä ja IKL:stä. Hän julkaisi monet muistelmat, mutta vaikeni visusti nuoruutensa traumaattisista tapahtumista, jotka selittävät hänen hillitöntä käytöstään ja poliittisia mielipiteitään.

  • Sopraano Soile Isokosken Tuhkimo-tarina – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 14. helmikuuta!

    Helmikuun 14. päivänä syntyneelle sopraano Soile Isokoskelle laulajaksi ryhtyminen ei ollut mitenkään itsestään selvää. Soile haaveili tuomarin urasta, valmistui merkonomiksi ja sai töitä postista. Laulunopettaja toisensa perään kannusti häntä kuitenkin lauluopintoihin. Lappeenrannan laulukilpailuissa 1987 laulajatar singahti täydestä tuntemattomuudesta kirkkaaksi tähdeksi laulutaivaalle - ja loppu onkin historiaa.

  • Laulajatar Betty Boijen liian lyhyt elämä – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 14. helmikuuta.

    Ruotsista Suomeen muuttanut Boijen aatelisperhe oli musikaalinen. Perheen nuorin tytär Betty alkoi luoda laulajan uraa Suomessa, siirtyi Ruotsiin ja lähti valloittamaan Amerikkaa ruotsalaisen opettaja-aviomiehensä kanssa. Sairaus kuitenkin keskeytti Bettyn matkan ja Pohjolaan palattuaan hän kuoli Tukholmassa vain 32-vuotiaana.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua