Peili
Kuten Kati minulle kesällä sanoi, peili on hammaslääkärin tuki ja turva. Peiliä tulee pyöriteltyä käsissä silloinkin, kun sitä ei varsinaisesti tarvi, mutta tärkeintä siinä on monikäyttöisyys: paitsi että peilillä on helppo kurkkia vaikeisiin paikkoihin, sitä voi käyttää suojakilpenä pehmytkudoksen edessä, sillä voi pitää kielen pois toimenpidealueelta ja sillä voi heijastaa valoa esimerkiksi hampaiden taakse. En tulisi toimeen ilman.
Ientaskumittari ja sondi
Tällä instrumentilla on kaksi toisistaan poikkeavaa käyttötarkoitusta, vaikka päät näyttävätkin samanlaisilta. Oikeanpuoleinen terävä pää on tarkoitettu kovakudoksen, kuten hampaan pinnan, tai paikan sauman kokeiluun. Tuo toinen pää on kuitenkin se, jota monet sanovat piikiksi, vaikka siinä on pallonmuotoinen pää:
Kuten kuvasta näkyy, ientaskumittarissa on asteikko, jossa pykälät ovat kahden millimetrin välein. Ientaskumittaria käytetään hampaan kiinnityskudosten tulehduksen diagnosointiin mittaamalla, kuinka syvä tasku hampaan ja ikenen välissä on. Mitä syvempi tasku, sitä pidemmälle edennyt tulehdus. Valitettavasti tulehduksen aste korreloi yleensä myös tuntoherkkyyden kanssa, joten ientaskumittaus voi olla epämiellyttävä toimenpide. Lohdutuksena kerrottakoon, että kun tauti on kerran saatu hallintaan, hoito on jatkossa paljon helpompaa ja vähemmän epämiellyttävää.
Ilma-vesiruisku
...eli hammaslääkärien kesken puusti. Tästä kapistuksesta tulee ulos ilmaa, vettä tai molempia yhtäaikaa, ja tärkein käyttökohde on hampaiden pintojen kuivaus.
Lisäksi puustilla voi huuhdella pois esimerkiksi pesuaineita, joilla hammas käsitellään ennen paikan tekoa.
Atulat
Suussa on usein vähän tilaa, joten sormien jatke tulee usein tarpeeseen. Atuloilla on kätevä tarttua milloin mihinkin, ja lisäbonuksena näkee mitä on tekemässä. Erityisesti pienikokoiset puukiilat (ks. oikealla) on helppo ujuttaa paikalleen atuloilla.
Porat
Näistä kai se hammaslääkäri tunnetaan, vaikka poraaminen ei nykyään olekaan se ensisijainen hoitomuoto reikiintymiseen. Alkuvaiheessa olevat reiät pysäytetään tehostamalla kotihoitoa, ja poraan tartutaan vasta kun kuoppaa ei pysty kotona puhdistamaan.
Kuvassa ylimpänä on turbiinipora, joka toimii paineilmalla ja pyörii jopa 400 000 kierrosta minuutissa. Siihen kiinnittyy tavallisimmin timanttiterä (käsikappaleen vieressä), jolla pystyy muotoilemaan hampaan kiillettä. Turbiinipora on se korkean, vinkuvan äänen aiheuttaja, jolle ei vieläkään ole olemassa yhtä käyttökelpoista vaihtoehtoa. Kiille on pahuksen kovaa.
Alempana on puolestaan mikromoottorin käsikappale, jonka kierrosluvut ovat huomattavasti maltillisempia. Kariesta poistettaessa siihen kiinnitetään ruusu (vasemmalla), jolla pehmentynyt kudos on helppo irrottaa kuopan pohjalta. Sitten, kun hampaaseen on laitettu muovitäyte, se hiotaan lopulliseen muotoonsa erimallisilla hiontaterillä ja kiillotetaan sileäksi oikealla näkyvällä kiillotuskumilla. Noita hiontateriä on noin miljoona erilaista, mutta käsittääkseni nuo käyttämäni ovat sieltä tyypillisimmästä päästä.
Ekskavaattori
Ekskavaattori on lapiomainen, halkaisijaltaan parimillinen kauha, jolla voi esimerkiksi kuopia hampaaseen poratun kaviteetin pohjan puhtaaksi. Reuna on juuri sen verran terävä, että ekskavaattorilla saa irrotettua esimerkiksi paikkaa tehdessä levinneitä sidosaineen jäämiä hampaan pinnasta.
Ienrajantasaajat
Näitä kahta käytetään viimeistelemään poralla tehdyn kaviteetin reunoja. Nimi tulee siitä, että hammasvälissä olevaa reikää paikatessa tehdään laatikkomainen kaviteetti, jonka pohja on usein lähes ikenen tasalla. Ienrajantasaajaa käytetään reunan siistimiseen, jotta paikasta tulee tiivis. Oranssia käytetään silloin, kun siistitään hampaan etureunaa, sinistä takareunaan.
Matriisit
Koska paikkamateriaali viedään kaviteettiin juoksevana, tarvitaan hampaan ympärille muotti, joka estää paikka-ainetta valumasta kaviteetin ulkopuolelle. Vasemmalla näkyvät ohuet metallinauhat eli matriisit. Oikealla puolestaan ovat kiristimet, joilla matriisinauha viedään ja kiristetään hampaan ympärille. Alavasemmalla näkyviä puukiiloja käytetään viereisen hampaan ja matriisin välissä, jotta hammastikku menee hampaiden väliin paikkauksen jälkeenkin.
Muovinviejä
Paikkamuovi tulee kaupasta pienissä kapseleissa, joista se puristetaan ulos muovinviejällä. Muovi on sen verran juoksevaa, että sen voi painella kaviteettiin...
Punssari
...punssarilla, jossa on kaksi erikokoista, pyöreähköä päätä...
Täppäin
...tai täppäimellä, joka on sirompi ja yltää ahtaampiin koloihin. Lapamaisella päällä voi tasoittaa pintaa...
Karveri
...kuten karverillakin. Karverin päät ovat 90 asteen kulmassa toisiinsa, jotta joka tilanteeseen löytyy sopivasti taivutettu instrumenttipää.
Valokovettaja
Kun muovi on taputeltu tiiviiksi, se kovetetaan sinisellä valolla paikalleen. Jotta kaikki muovi saadaan kovettumaan, kaviteetti täytetään enintään 4 millimetrin kerroksina. Valokovettaja on sen verran tehokas, että sitä käytettäessä on tarpeen käyttää oranssia näkösuojaa silmävaurioiden välttämiseksi.
Hammaslanka ja purentapaperi
Kun kaviteetti on täytetty ja sitä aletaan hioa muotoonsa, hammaslanka ja purentapaperi ovat korvaamattomia. Hammaslangalla tarkistetaan, että hammasväli ei riko lankaa kotonakaan, ja purentapaperilla etsitään liian korkeita kohtia paikasta. Paperista jää hampaan pintaan jälki, ja jäljen perusteella hammaslääkäri tietää mistä kohtaa paikkaa pitää hioa matalammaksi.
