Hyppää pääsisältöön

Otteita Heikin päiväkirjasta

Jarkko kuvaa Heikkiä ja Katia
Jarkko kuvaa Heikkiä ja Katia Kuva: Yle/Piia Ketopaikka kandit 3

7.6.15

Tässä sitä nyt ollaan. Huomenna istun satulatuoliin, lähetän hoitajan (jollaista opetuspuolella ei ole koko ajan apuna) hakemaan potilaan aulasta ja alan tutkia, onko hoidon tarvetta. Huomioon pitää ottaa perussairaudet, lääkitykset, allergiat, kotihoito, myöntyvyys hoitoihin, budjetti, käytettävissä oleva aika ja monta muuta asiaa, että asiakas saa oikean, hammaslääketieteellisesti perustellun, eettisesti kestävän ja rahatilanteeseensa sopivan hoidon. Onneksi tätä ei tarvi tehdä yksin, vaan tukena on hoitajan lisäksi konsultaatiomahdollisuus, eli kokeneempi hammaslääkäri naapurihuoneessa. Turha silti yrittää väittää, etteikö jännittäisi.

Tämähän on kuin ensimmäistä päivää kouluun lähtisi. Reppu on pakattu, eväät jääkaapissa, visio ja missio kirkkaana mielessä sekä puhtaat kalsarit viikattu odottamaan hovimestarin tuotavaksi. Treffit toimittajan kanssa on sovittu puoli ysiksi, eli photobombaajat mestoille vähän sen jälkeen :D

Töttöröö, uliuliuli, saapa nähä. En kyllä tainnu mennä eka päiväksi kouluun moottoripyörällä.

8.6.15

Jaha, sitten kohti työmaata. Jänskättää, sano mummo kun kahvimerkkiä vaihto.

(8 tuntia myöhemmin)

Soittelinpa aamulla Valvirallekin ja sain ihka oman SV-numeron. Kyllä nyt kelepaa!

Nyt on diagnosoitu oikein urakalla. Eka työpäivä käsitti neljä tarkastusta, mikä oli jälkeenpäin ajatellen oikein hyvä määrä (täysi päivä olisi 8). Kerkesin siinä välissä tulostella erinäisiä lunttilappuja ja tutustumaan potilastietojärjestelmän saloihin edes pintapuolisesti.

Jänskättää, sano mummo kun kahvimerkkiä vaihto.

Huomisen aamupäivän sain täyteen pelkästään tarkastuksien perusteella, eikä iltapäiväkään enää tyhjyyttään huuda. Aikataulut venyivät ja paukkuivat vähän siellä sun täällä, mutta siihenkin oli kirjoilla riittävästi varaa. Potilaat ovat hengissä ja hoitava henkilökunta samoin, joten mitään katastrofaalista ei tullut mokailtua.

Pahinta tuossa hommassa on se, ettei voi koskaan olla 100% varma että on tehnyt oikein. Toki voisi kinuta konsultaatiota joka välissä, mutta ei sekään oikein vetele. Kysyin tänään sentään useamman kerran apua, kun en ollut asioista varma, ja se oli joka kerta hiton hyvä päätös. Asiakkaillekin vaikutti tulevan sellainen olo, että saavat hyvää hoitoa kun toinenkin hammaslääkäri käy tsekkaamassa.

No, työkaverit ovat mukavia, Ylen tyypit ovat mukavia, hoitaja on mukava ja itse työkin on mukavaa. Puitteet ovat ainakin kunnossa.

Huomenna uudestaan.

9.6.15

Ja siitäkin päivästä selvittiin kunnialla. Päivän saldoksi kertyi vissiin 6 paikkaa, yksi tarkastus ja yksi poistettu alaviisaudenhammas. Viimeisin oli selkeästi mielenkiintoisin, kun piti ilman ennakkotietoja ottaa samaan syssyyn esitiedot, tutkia potilas, napata röntgenkuva ja sitten vielä saada se viisurikin irti (ja toki unohdin laskuttaa päivystysluontoisesta käynnistä, mutta se on pientä). Puudutetta meni 4 ampullia tavallisen kahden sijaan ja viimeistä laittamaan pyysin kirurgin konsultaatioavuksi. Sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmaa ja hammas lupsahti kokonaisena kuopastaan pienen houkuttelun jälkeen.

Jarkko kuvaa Heikkiä
Jarkko kuvaa Heikkiä Kuva: Yle/Piia Ketopaikka kandit 3

Meni jotenkin paljon helpommin kuin eilinen. Vähemmän tietotulvaa, vähemmän epävarmuutta kun oli muutakin kuin pelkkiä tarkastuksia ja hoitosuunnitelmien laatimista. Tajusin paljon enemmän asioita, joita kysyä pomolta ja ohjaavilta hammaslääkäreiltä.

Kaikista huvittavinta oli se, että kun aamupäivälle sattui kaksi potilasta joita ei saanut kuvata, tuli hoitohuoneessa jotenkin orpo olo. Siinä sitten istuttiin hoitajan kanssa kaksin tekemässä ienrajaan muovitäytettä ja mietittiin, että onpa täällä hiljaista.

Kai sitä ehti tottua ympärillä pyöriviin kameroihin jo ensimmäisen päivän aikana. Tälläkin kertaa aikataulu oli väljä ja hyvin kerettiin pitää lounas- ja kahvitaukoja. Lisää haastatteluja kameralle, paikkojen esittelyä ja sellaista.

TV-sarjan kuvaaminen on yllättävän hauskaa näin, kun saa paljon tehdä omilla ehdoillaan ja kertoilla sellaista mikä itseä kiinnostaa. Toivotaan sitten, että katsojiakin kiinnostaa.

10.6.15

Tänään sain kiitosta hoidosta kahteenkin otteeseen. Ensin paikkauspotilas kertoi, että mun ja hoitajan juttuja oli hauska kuunnella. Se meni jotenkin näin:

Minä: "Jaha, kokeillaanpa tuliko tuosta paikasta liian korkea, koska ei semmosta velhoa ookaan joka suoraan tekee tuohon sopivan"
*kokeilee*
Hoitaja: "No kyllä se nyt näyttää siltä ettei siinä oo liikaa"
Minä: "Jaa, no sano mua tästä eteenpäin Gandalfiksi."

Aamupäivällä jäi sen verran vapaata aikaa, että käytiin sitten kuvaamassa työmatkan ajoa ennen lounasta. GoPro oli taas elementissään, kun kuvaaja roikkuu auton kattoluukusta ja heiluttaa kameraa kepin nokassa. Samaan aikaan onnistutaan tukkimaan Hatanpään valtatie, koska liian kovassa nopeudessa kamera tärisee liikaa eikä kuvaaminen onnistu. Ihan hauska keikka sekin oli.

Huomiselle on sitten taas tarkastuksia ja ainakin yksi särkypotilas kirjalla. Siinä on oma tunnelmansa, kun ei tiedä mitä ovesta milloinkin kävelee sisään.

14.6.15

...ja ensimmäinen viikko pulkassa. Oikeasti se oli sitä jo eilen, mutta pitkän päivän jälkeen en enää jaksanut kirjoittaa.

Koko porukka nopeusajoissa
Koko porukka nopeusajoissa Kuva: Yle kandit 3

Ei, en ollu lauantaina töissä, vaan käytiin siellä nopeusmittauksessa. Matkaa kertyi ensin suuntaansa melkein 100 kilometriä, minkä lisäksi oli adrenaliininhuuruinen sahaaminen kiitotietä edestakaisin. Omaksi tulokseksi kellottui tuossa joukossa vaatimaton 275 km/h, mutta eiköhän sekin joulukuussa käy ohjelmasta ilmi että tyytyväinen olin. Edellinen 269 ylittyi komeasti, vaikkakin tavoitellusta 280-290 vauhdista jäätiin. Ei haittaa, enkä ala minkään virityksien tekoon tuollaisen takia.

Se torstain särkypotilas olikin helppo tapaus, eikä edes varsinainen särky. Kunhan oli säikähtänyt huomatessaan, että ien on vetäytynyt poskihampaan ympäriltä ja sieltä alta oli paljastunut kolo. Se ei ollut vaurio, vaan hampaan juurten välinen haarautumiskohta eli furka. Sinne alle pääsi muutaman millin ientaskumittarilla, joka puolestaan on pallopäinen mittatikku. Tarkistin vielä röntgenkuvalla, että furkan alla oli luuta saman verran kuin edellisen kuvan aikaan, puhdistin hammaskivet ja lähetin potilaan helpottuneena kotiin.

Siinä vaiheessa, kun furka paljastuu ikenen alta, hammasta tukevaa luuta on jo menetetty kohtalaisen paljon, ja ennuste ei useimmiten ole kovin hyvä. Näytin tuon tapauksen parodontologille (kiinnityskudossairauksien erikoishammaslääkärille) ja hän oli sitä mieltä, että tällaisten ennuste on yleensä heikko, mutta varmistetaan röntgenillä. Näin tehtiin, ja koska kiinnitystä ei ollut kahdessa vuodessa hävinnyt milliäkään, ei ollut mitään syytä lähteä hammasta poistamaan. Sitten, jos luukato etenisi nähtävästi, asia olisi toinen.

Muina hommina oli mm. esteettistä hammaskiven poistoa (potilaalla oli julkinen esiintyminen ja etuhampaiden välissä ollut hammaskivi häiritsi), paikkausta, lisää tarkastuksia ja yksi peruuttamaton poisjääntikin. Tai no, potilas tuli 20 minuuttia myöhässä, vaikka olin edellisten myöhästymisten jälkeen teroittanut että 15 minuuttia on takaraja. Varasi kuitenkin uuden ajan.

Huomenna onkin jo päivä täynnä vähän kaikenlaista. Paikkaamista ja tarkastuksia ainakin, ja taitaa siellä olla pari potilasta hampaanpoistonkin tarpeessa. Onneksi noille viimeisille oli muutakin tekemistä, en mielelläni poista hammasta juhannuksen alla jos sillä ei ole kiire. Näillä ei ole, joten viettäkööt jussia rauhassa ja otetaan sitten arkipäivän alla pois. Mukavampi viettää pitkää viikonloppua kun suussa ei ole poistokuoppaa keräämässä ruokaa ja kipuilemassa.

15.6.15

Tänään olikin sitten työntäyteinen päivä. Kirjoilla oli potilaita aamusta iltapäivään, ainoastaan lounastauko ja yksi 15 minuutin paussi löytyi väleistä. Ja juuri, kun menin sanomaan etten mielelläni tee poistoja juhannuksen alla, tein niitä tänään kaksin kappalein. Toiselle potilaalle ei ollut muuta hoitoa tulossa, toisella taas oli sen verran ilkeän näköinen tulehduspesäke että otin varman päälle ja nappasin pois. Tuskin se olisi siellä alkanut oireilemaan muutaman päivän aikana, mutta varmuuden vuoksi, niin kuin Sveitsin sotalaivasto.

Pari lohkeamaa tuli korjattua, jotain tarkastettua ja ihan peruspaikkauksiakin. Huomista en ihan saanut täyteen, mutta jos lohkeamia ja muita akuuttihoitoja tulee firmaan tätä tahtia niin ensi viikosta lähtien ei enää tyhjää näy. Vähemmän yllättäin juhannuksena jää aikamoinen pataljoona työkavereita lomalle, joten nuo putoilevat sitten mulle.

Vieläkin on kivaa. Työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa, ja joka päivä oppii jotain uutta. Samalla itsevarmuus hommien tekemiseen kasvaa, mutten aio antaa sen vähentää konsultaatiopyyntöjen määrää ihan vielä. Sitä varten ohjaaja on että siltä kysytään.

Huomenna Yle palaa taas mestoille ja jossain välissä käynee Aamulehdenkin toimittaja pyörähtämässä. Pitää varmaan ajaa parransänki pois ettei näytä ihan hampuusilta.

17.6.15

Toinen viikko loppuikin sitten etuajassa, kiitos pakanallisten keskikesän karkeloiden. Huomenna olisi periaatteessa vielä työpäivä, mutta otin sen vapaaksi jo kauan sitten. Eli juhannuksen viettoon.

Eikä voisi juuri paremmissa tunnelmissa lähteä: sain tänään ensimmäisen asiakaspalautteeni, jossa potilas oli rastinut mm. ruudut "tietoa antava", "lempeä", "miellyttävä" ja "kivuton". Kyllä kelpaa.

Potilas hyppäsi noin metrin ilmaan kun menin kokeilemaan, mikä kolo tuossa on.
Tänään tuoliin istui pari henkilöä jännittävien lohkeamien kanssa. Ensimmäinen oli lohjennut niin syvälle, että hammas piti poistaa, toisesta taas löytyi juurikanavan suuaukko keskeltä kariespesäkettä. Yleensä juurikanavat löytyvät pulpa- eli hammasytimen ontelon pohjalta, mutta tuo oli kaikesta sellaisesta hapatuksesta täysin sivussa ja erillään. Potilas hyppäsi noin metrin ilmaan kun menin kokeilemaan, että mikä kolo tuossa on. En ollut koskaan aiemmin nähnyt moista, joten pyysin konsultaatioavun paikalle ja varmistettiin löydös. Sitten lääkeaine ja väliaikainen paikka päälle, ensi kerralla aloitetaan juurihoito. Jännä nähdä miten tuohon saa rakennettua sellaiset olosuhteet, että juurihoidon pystyy tekemään.

Kirjoilla on ollu potilaita mukavasti ja ensi viikollekin on jo varauksia ihan kohtalaisesti. Hyvä niin, koska aika kuluu siivillä ja palkkakin on kiinni potilasvirrasta. Hoitaja on edelleen tosi kiva ja kollegoilta on saanut hyvin apua.

Nyt mökille moottorisahan, viskin ja järkyttävän kokoisten sisäpaistipihvien seuraan. Tampere vaikenee, mutta vain hetkeksi.

22.6.15

Aloitin edellisessä merkinnässä mainitsemani juurihoidon tänään. Poistin väliaikaisen lääkkeen ja paikan poralla, minkä jälkeen aloin rakentaa uutta seinää hampaan etupinnalle. Muovin laitto sujui ongelmitta, ja seuraavaksi pääsin avaamaan hammasta oikeasta suunnasta. Kaikki meni hyvin siihen asti, että alettiin lähestyä ydintä, jolloin hammas alkoi kipuilla. Lisäsin vielä kerran puudutusta, jota oli nyt mennyt kolme ampullia (poistelen hampaita yhden ampullin puudutuksella), mutta mikään ei auttanut. Sain yhteyden auki hampaan ytimeen, mutta kipu oli liian kova että hoitoa olisi voinut jatkaa. Lisäksi ydin oli niin tulehtunut, että verenvuoto oli runsasta.

Heikki ja Kati hoitaa
Heikki ja Kati hoitaa Kuva: Yle/Jarkko Vuolle kandit 3

En siis päässyt itse juurikanavien kimppuun ollenkaan, vaan laitoin tekemäni avauksen päälle uuden lääkeaineen (silmätippoja, uskokaa tai älkää) ja väliaikaisen paikan. Pahoin pelkään, ettei tuo silläkään tokene, vaan päädyn lopulta poistamaan koko hampaan. Jätin seuraavaan käyntiin reilusti aikaa, jotta lääkeaine ehtisi vaikuttaa, ja sitten yritetään vielä uudestaan.

Muuten päivä oli täynnä paikkaamista ja sekaan taisi mahtua yksi tarkastus. Päivä oli puolta tuntia vaille tännä, aikataulussa pysyttiin ja kahvillekin ehdittiin. Kaiken kaikkiaan varsin ok työpäivä.

Ai niin, Yleltä ovat pari viikkoa lomalla. Oli jotain zenlaamamaista meininkiä tehdä hommia täysin omaan tahtiin, miettimättä voiko tätä sanoa kameralle tai pitääkö tässä kohtaa kommentoida jotain puuhaa. Ei sillä, ettenkö mielelläni toivota heitä tervetulleiksi takaisin, kun lomalta palaavat.

25.6.15

Eilinen ja tämä päivä olivat astetta hiljaisempia, potilaita oli yhteensä vain 6. Joukkoon mahtui yksi erittäin hyvin onnistunut juurihoito (no, toki lopullinen onnistuminen näkyy vasta jouluna), varsin opettavainen kulmahampaan uudelleenrakennus ja yksi hyvin sijoitettu "tähän mulla ei riitä tietotaito".

Juurihoito meni kuin elokuvissa, kanavan mitta löytyi ensiyrittämällä ja jokaisen työvaiheen sain läpi käytännössä ilman vaikeuksia. Kofferdam istui paikalleen kertaheitolla, puudutus onnistui, laajennus meni nopeasti ja potilas kotiutui tyytyväisenä hoitoon. Kanavassa on nyt lääkeaineet, seuraavalla käynnillä muutaman viikon päästä tehdään täyte.

Toinen tapaus oli kulmahammas, jossa karies oli jyllännyt ainakin 10 vuotta rakenteita pehmeiksi. Potilas valitti lohkeamaa, joka oli suun terveyden kannalta se pienin ongelma. Koko kalusto oli kauttaaltaan monen millin plakkikerroksen alla, ikenet vetäytyneet raivoisasti ja useampi hammas oli reikiintynyt ikenen tasalle niin, että jäljellä oli enää erillisiä juuria.

Kerroin potilaalle, että jäännösjuuret ovat riski yleisterveydelle, mutta tämä ei missään nimessä halunnut mitään poistettavan. Kehotin harkitsemaan asiaa, mutta ketään ei voi pakottaa hoitoon, joten en usko että näen häntä enää. Itse hoitona oli kulmahampaan poraaminen ikenen tasalle ja uuden muovikruunun rakentaminen juurikanavaan ruuvatun nastan varaan. Proteetikkomme opetti uuden kemialliskovetteisen materiaalin käytön (nimen toki jo unohdin), ja sen päälle lätkin pari putkiloa normaalia paikkamuovia (yleensä yhdellä tuubilla tekee 1-3 paikkaa). Sitten hiottiin oikein urakalla, jotta tolpasta saatiin hampaan näköinen, eikä lopputulokselle uskaltanut kovin ihmeellistä takuuta antaa. Onpa kuitenkin tehty.

Kolmas tapaus oli proteetikon potilas, jolla oli akuutti väliaikaisen proteesin tarve, mutta jolle ei löytynyt aikoja spesialistimme kirjalta. Olin aluksi saamassa koko homman kontolleni, mutta lopulta päädyttiin tekemään homma yhteispelillä. Näin jälkeenpäin ajatellen itsenäisesti tekeminen olisi sittenkin ollut liian iso homma, protetiikka kun ei ole vahvimpia alojani.

Siinä on edelleen jotain viehätystä kun ovesta astuu potilas, josta ei ole mitään esitietoja.

Minä poistan väliaikaisen alta elinkelvottomat hampaat, proteetikko pyyhkäisee itse tekarit paikalleen. Hommahan ei muuten olisi niin paha, mutta kun nuo proteesit pitää teettää labrassa, ja arvatkaapa ovatko about kaikki teknikot jääneet juhannukselta lomille? Joka tapauksessa tuosta on tulossa itselle mielekästä tekemistä, hampaiden poisto on kivaa.

Huomiselle on varattu pari tarkastusta, minkä lisäksi toivon että lohkeamapotilas tai pari saapuu vielä täyttämään kirjoja. Siinä on edelleen jotain viehätystä kun ovesta astuu potilas, josta ei ole mitään esitietoja.

29.6.15

Tähän päivään sisältyi niin tarkastuksia, lohkeamia, ennalta suunniteltuja paikkauksia, kasvokipuja (syylliseksi diagnosoitiin lopulta potilasta unissaan poskeen kolauttanut 2-vuotias) ja yksi ylläripoisto. Viimeisin tuli ovesta sisään lohkeamana, mutta oli niin syvälle rikkoutunut ettei sitä voinut enää pelastaa. Aikani nitkuttelin sitä irralleen, kunnes kruunu sanoi raks ja jätti jälkeensä ikenen tasalle yltävät juuret. Raapaisin ne erilleen poralla, minkä jälkeen irrottelin juuri kerrallaan sen, mitä kuoppaan oli vielä jäänyt. Rullattua harsotaitosta päälle, Panacod-resepti, saikkutodistus, istu siinä hetki ja sitte kassan kautta silvuuplee. Potilas toipuu hoidosta huolimatta.

Huomenna jatketaan, toivon mukaan päivä täyttyy samaan malliin kuin tänäänkin. Paljon mukavampi kun on töitä mitä tehdä.

1.7.15

Kiireisen päivän jälkeen sitten pari hiljaisempaa. Eilen oli muistaakseni yksi tyhjä kolmen vartin pätkä, tänään yhteensä pari tuntia. Iltapäivän potilaat olivat tottakai varanneet aikansa ensimmäiseen ja viimeiseen slottiin, joten väliin jäi aika paljon tyhjää. Jos olisivat tulleet peräkkäin, koko päivä olisi saatu purkkiin ennen kahta, nyt meni lähemmäs puolta neljää. Oh well, tämmöistä tämä on.

Palautettakin on putoillut silloin tällöin. Ilmeisestikin hoitokäynnin jälkeen voi naputella mielipiteensä jonkinlaiseen automaattiin, jossa on valmiit ruudut joita raksia. Tyypillisesti sieltä tulee arvosanaksi 8-10 ja sanallisena palautteena valittuja "aikataulussa" ja "tietoa antava". Tämänhetkisen kokemuksen mukaan noin 5% asiakkaista käyttää mahdollisuuden antaa palautetta.

Potilastöissä on edelleen mukavaa. Rutiinia ja varmuutta on kertynyt jonkin verran, mutta konsultaatioapu on edelleen päivittäisessä käytössä. Tänään tuli vastaan ensimmäinen implantti, joten tunnollisesti kysyin kollegan neuvoja tarkastukseen. Tiedänpä jatkossa että tsekataan ientasku ympäriltä ja otetaan röntgenkuva, että nähdään implantin kiinnitystilanne. Ehkä nyt osaan ensi kerralla.

Heikki ja Salli, benji
Heikki ja Salli, benji Kuva: Heikki Laine kandit 3

4.7.15

No kaikkeen sitä päätyy telkkaria tehdessä.

Tämänkin päässette näkemään videotaltiointina sitten joulukuussa.

5.7.15

Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, takana on rauhallinen kotiviikonloppu, jonka kulutin kertaamalla parodontologisia mikrobilajeja. Jännittävintä oli se, kun avasin aamupalalla maitopurkin ja pelkäsin, että ne pahviläpyskät taittuvat keskeltä ja sitten tulee huono kaatonokka.

No, ainakin melkein näin. Piipahdettiin siis Himoksella Jysärissä, ja vitsistä lähtenyt juttu karkasi hiukka käsistä. Paitsi että krebattiin kaksi päivää huikeiden artistien tahtiin, keksittiin eilen kysyä toimittajalta josko benji-hyppy olisi Kandeihin sopivaa matskua. Olihan se, ja kun selvisi, että sen voi tehdä myös tuplana, otin tyttöystäväni Sallin mukaan.

Jono oli aika pitkä, joten hommaa tehtiin melkoisen liukuhihnalta. Kun kori kilahti nosturin huipulle, ei kulunut varmaan viittä sekuntia siihen että oltiin jo matkalla kohti maan pintaa. Mikäs siinä narun päässä killuessa, vaikkakaan maisemia ei juuri ehtinyt ihastella. Sen verran heilutteli edestakaisin, että oli vaikea fiksata katsetta hetkeksikään mihinkään.

Huomenna jatkuvat taas työt, ylihuomenna kuvausryhmäkin palailee asemallemme. Perjantaina tähänastinen vakihoitajani lähtee kesälomille, joten tällä viikolla pitänee yrittää muiluttaa keskusteluun kaikki viime viikkojen läpänheitto.

7.7.15

Heinäkuu on alkanut mukavasti, ja asiakkaita on riittänyt. Koko alkuviikko on ollut täyttä, ja torstaillekin on jo muutama kävijä tiedossa. Lohkeamien ja muiden akuuttitapausten määrä on ennustetta seuraillen kasvanut, mikä on sinänsä ihan kivaa. Saa ihan luvan kanssa olla tietämättä mitään ja lähteä nollasta miettimään.

Tämän päivän mieleenpainuvin tapaus oli englantia puhuva tyttö, jonka alakuutonen oli alkanut särkeä muutamaa päivää aiemmin. Viime yö oli kulunut kivuliaasti ja nukkuminen oli ollut vaikeaa, joten ensimmäinen työdiagnoosini oli pulpan eli hammasytimen tulehdus. Tyypillinen tulehduksen aiheuttaja on pulpaan asti yltävä karies, ja sellaisesta oli kyse tässäkin tapauksessa. Purupinnalla oli pienenpieni kolo, jota lähdin puudutuksen laitettuani laajentamaan. Alta löytyi aikamoinen kerros pehmeää dentiiniä (hammasluuta), jota poistelin vähitellen toivoen, ettei pulpaan asti tarvisi mennä.

Kun kova pohja tuli vastaan, oltiin hyvin, hyvin lähellä. Niin lähellä, että lopputuloksena oli neulanreikämäinen yhteys pulpan ja ulkoilman välillä. Kehotin potilasta pitämään suuta auki, desinfioin kuopan natriumhypokloriitilla ja täräytin pohjalle MTA-katteen. Päälle vielä lasi-ionomeeripaikka ja sitten toivotaan, että tilanne rauhoittuu.

Jos rauhoittuu, hyvä juttu, ja jos ei, edessä on juurihoito. En ole päässyt pidemmällä ajalla tuollaisia seuraamaan, mutta tietääkseni ennuste on ihan kohtuullinen, kun pulpayhteys on pieni ja se saadaan hoidettua ajoissa.

9.7.15

Tänään olin toista kertaa työurallani oikeasti aikataulusta myöhässä, kun ahnehdin kolmannen paikanteon samalle kolmen vartin ajalle. Kaksi ensimmäistä olivat pienehköjä, ja viimeinenkin näytti siltä, että se menee suunnilleen samassa ajassa. Laitoin sen puutumaan ennen kuin viimeistelin edellisen, mutta silti homma meni aika reilusti yliajalle.

Toisaalta sain pelkopotilaan hoidon kertaistumalta valmiiksi ja otin myöhästymisen kiinni seuraavilla hoitoajoilla, joten kokonaisuutena sanoisin että kaikki ok. Lounaalle lähdettiin parikymmentä minuuttia myöhässä, mutta seuraava potilas ymmärsi loistavasti kun kerroin, ettei kukaan siedä minua tai hoitaajani nälkäisinä. Sekaan mahtui vielä yksi peruttu aikakin, joten kerettiin Ylen kanssa tekemään puolivälin krouvin haastattelukin.

Kati ja Heikki hoitohuoneessa
Kati ja Heikki hoitohuoneessa Kuva: Yle/Piia Ketopaikka kandit 3

Jossain välissä haastattelivat myös hoitajaani Katia, joka jää huomenna neljän viikon kesälomalle. Jos en olisi tavannut hänen tilalleen tulevaa suuhygienistiä jo aiemmin, olisin hiukan huolissani. Kati on ollut huikean avulias, osaava, kärsivällinen ja mielettömän huumorintajuinen. Työnteko on ollut miellyttävää, vitsiä voidaan heittää ja silti hommat on saatu tehtyä hyvällä otteella. Toivon, että Kati on ollut asiasta samaa mieltä, koska heittivät mut ulos huoneesta haastattelun ajaksi. Kaipa sitten joulukuussa kuulee totuuden itsestään.

10.7.15

Kävin tänään keskustelun pomoni kanssa. Se meni sanasta sanaan näin ja kesti alle 10 sekuntia:

Minä: "Hei, kysymys. Otatko mut syyslomaksi tänne?"
Pomo: "Otan."
Minä: "Kiva, tässä on päivät. Ne voi avata kalenterista klo 9-15.30."

Sitten jatkoin töitä, kunnes oli aika päästää Kati kesälomille ja siirtyä viikonlopun viettoon. Eiköhän molemmat ole hengähdystaukonsa ansainneet, hoitaja luonnollisesti pidemmän kun on joutunut mun kans samassa kopissa istumaan.

13.7.15

Uusi viikko, aika paljon uusia kujeita. Kati on tosiaan lomilla, mutta suuhygienistimme tuuraa ja hommat hoituu. Särky- ja lohkeamapotilaiden määrä sen kuin kasvaa kasvamistaan, ja niiden kanssa on aina oma täpinänsä vaikka sinällään mielenkiintoisia ovatkin. Vakiokonsulttinikin jäi lomille, eli koko henkilökunta ympärillä on vähän eriä kuin mihin on tottunut.

Päivän viimeiseksi tapaukseksi valikoitui tänään poistokuntoinen alaseiska, jonka takana oli vielä viisaudenhammaskin täydessä iskussa. Hampaasta oli jäljellä juuret ja etuseinä, eikä röntgenkuvassa näkynyt mitään estettä poistolle. Niinpä otettiin heebeli kauniiseen käteen, jolla hoitajani sen ojensi minulle.

Aikani hain hampaaseen liikkuvuutta, ja se lähtikin heilumaan varsin lupaavasti. Sitten se etuseinä päätti, että lähtee nakkikioskille ja korkkasi irti juurista niin että peitto heilui.

No, sormi ei mennyt omaan suuhun, vaan loputkin hampaasta päätettiin poistaa kappaleina. Jälleen kerran juurakko erilleen poralla ja yksittäisiä juuria ulos houkuttelemaan. Distaalinen (takimmainen) hyppäsi hiukka yllättäin pihalle ensin, ja mesiaalisia (no ne etummaiset) oli kuin olikin kaksi, mutta tulivat silti ulos yhtenä palana.

Myönnetään näin jälkeenpäin, että jossain kohtaa iski pieni epäuskokin. Konsteja ei enää tynnyrin pohjalla montaa ollut jäljellä, mutta hoidin homman kunnialla kotiin. Tempaisin vielä ompeleen viisaudenhampaan eteen, jotta ien paranisi siitä kohtaa kunnolla, ja lähetin potilaan kotiin. Taisin olla niistä kolmesta paikalla olleesta se, jonka piti istua homman jälkeen pisin hetki aloillaan.

Tätä menoa voin loppukesästä alkaa arkkiatriksi tai paaviksi.

Expaa putoilee laariin semmoista tahtia, että oisivat japsiropeissakin ihmeissään. Tätä menoa voin loppukesästä alkaa arkkiatriksi tai paaviksi. Ne on kyllä aika tylsiä ammatteja kun etenemismahdollisuudet on niin huonot.

20.7.15

Jaha, jännä päivä.

Heikki töissä
Heikki töissä Kuva: Yle/Piia Ketopaikka kandit 3
Tulin hiukka viime tingassa töihin, ja heti ovella respa ilmoittaa että tänään teet töitä yksin, hoitaja on sairastunut.

Kaksi potilasta on nyt hoidettu, onneksi päivään oli jäänyt tyhjää sen verran ettei tule kiire. Vielä yksi ennen lounasta, tosin puoliksi juurihoidetun kuutosen lohkeama kuulostaa siltä että saattaa mennä hankalaksi. Epäilen, että siellä on joku seinämä lähtenyt litomaan, juurikanavat paljaana ja hyvät hoitovaihtoehdot välissä. Ovat kuulemma jo viimeksi jutelleet poistosta, mutta potilas ei ole moisesta ollenkaan innostunut.

Eli otanpa tästä potilaan sisään ja tutkin tilanteen. Wish me luck, once again.

---

No hyvinhän se meni. Lohkeama oli pienehkö ja siistin mallinen, eikä juurihoito ollut päässyt kärsimään. Tekaisin muovista uuden seinän kielen puolelle ja juttelin potilaalle mukavia, ehdinpä vielä ajoissa lounaallekin. Aamupäivän saldoksi jäi nyt neljä paikkaa yksin tehtynä, mikä on kuitenkin noin 4 kertaa sen mitä opetuspuolella ehtii samassa ajassa.

Vielä tarttee kerätä vermeet seuraavaa paikan tekoa varten kasaan, ja loppupäiväksi saan toivottavasti jo avustajan paikalle. Kyllä tää suttaantuu.

23.7.15

No nyt!

Tänään oli tyypillinen heinäkuun päivä, eli lohkeamien ja vaivojen joukossa myös pari omaa kokonaishoitopotilasta. Heistä erityisesti yksi jäi Mieleen, ja olen varma, että tunne oli molemminpuolinen.

Nimittäin. Tämä henkilö tuli hoitoon muutama viikko sitten, päällimmäisenä esitietona häiritsevän näköiset etuhampaat. Tarkastuksessa löytyi myös pari reikää, jotka olivat sen verran lähellä pulpaa että luokittelin niiden hoidon ensisijaiseksi. Nuo kiireisemmät paikkaukset saatiin valmiiksi viime kerralla, joten tällä viikolla oli neljän yläetuhampaan vuoro. Laitimmaisissa oli korjausta vaativaa kariesta, keskimmäisissä eli ykkösissä värjäytyneitä, epätasaisia pinnanmuotoja julkisivulla.

Lähtökohtaisestihan kaikille toimenpiteille pitäisi olla hammaslääketieteellinen peruste, eivätkä nuo yläykkösten kuopat olleet aiheuttaneet reikiintymistä tai muita terveysongelmia moneen, moneen vuoteen. En ole ihan varma, miten terveyskeskuksen puolella meneteltäisiin, mutta itselleni perustelin noiden korjaamisen sillä, että potilaan elämänlaadulle niillä voi olla iso merkitys. Selkeästi oli.

Puudutin etualuetta sen verran, että sain porattua värjäymät ja epätasaisuudet pois, tsekkasin värikartasta minkäsävyistä muovia hampaisiin menisi, ja täyttelin kuopat suhteellisen ohuella kerroksella. Hioin hyväksi, korjasin hammaslankaa rispanneet välit ja kiillotin pinnan oikein timanttitahnalla. Tuli niin pahuksen hienot, että kehuttiin hoitajan kanssa kilpaa kuinka huikeasti hampaiden ulkonäkö parani.

Kommentti "tätä oon oottanu kaaauan" oli parasta kiitosta, mitä olen tässä työssä toistaiseksi saanut
Potilas kurkkasi peiliin päästyään tuolista ylös, ja liikutus oli näkyvää. Kommentti "tätä oon oottanu kaaauan" oli parasta kiitosta, mitä olen tässä työssä toistaiseksi saanut. Tiesin, että olin tehnyt ihan pirun hyvää työtä, mutta silti reaktio yllätti positiivisesti. Tippa pyrki linssiin useammallakin, kun potilas lähti huoneesta.

Näiden päivien takia tää on niin hieno ammatti.

24.7.15

Jaha, perjantai.

Hoitaja: "Mä käyn hakemassa sulle sen Diapamin"
Minä: "Kiitos, tuleekin tarpeeseen jo."

---

Jouduin luovuttamaan sen Diapamin potilaalle, mutta ehkä niin päin oli parempi. Saatiin paikattua yksi purupinnan reikä ja bonuksena vielä poistettua viisaudenhammaskin. Toimenpiteiden jälkeen potilas ei ollut kovin vahvasti kartalla mistään, joten oli hyvä että kehotettiin tuomaan saattaja mukanaan. Yksinänsä en olisi uskaltanut kotiin päästää.

Heikki avustaa leikkauksessa
Heikki avustaa leikkauksessa Kuva: Yle/ Piia Ketopaikka kandit 3

Ja taas on yksi viikko paketissa. Hampaita on poisteltu, paikattu, puhdisteltu ja kuvailtu. Vähän sellainen same old, same old, vaikka joka päivä tulee jotain uutta. Ja edelleenkin koko firma kuulostaa siltä että haluavat mut töihin valmistumisen jälkeen.

27.7.15

Tänään oli ilo huomata, miten paljon rutiinia työntekoon on kehittynyt.

Paikkaukset sujuvat jo ihan eri lailla kuin alkukesästä, koulusta nyt puhumattakaan. Poran kanssa tarvii tehdä selkeästi vähemmän poraa-tarkista-poraa -toistoja, ja hoitopäätökset syntyvät aiempaa vikkelämmin. Eikä ihme, koska pelkästään paikkauksia on täällä kertynyt yli 3 kertaa sen, mitä olen ehtinyt tehdä opetuspuolella tähän asti.

Jos oikein hyvin käy, rutiinin kehittyminen edistää kouluhommia ja pääsen vähän vähemmällä kuin viime kevään ruuvipenkki.

31.7.15

Huhhuh mikä päivä.

Sopivasti lounastauon alla oli kaksi potilasta, joilla oli hyvin samankaltaiset ja kuitenkin täysin erilaiset lohkeamat alakuutosissa. Ensimmäinen tuli korjauttamaan minimaalista lohkeamaa ylähampaassa ja mainitsi ohimennen, että alhaalla on ien vähän juilinut. Siinä sitten korjattiin ensin mainittu ja vilkaisin alakertaan, jossa oli noin 85% hampaasta täyttänyt amalgaamitäyte kuutosessa. Kun sitä kokeili sondin kärjellä, koko täyte heilui useita millimetrejä ylös ja alas. Sen lisäksi alta paistoi karies, joten päätin korjata sen samalla kertaa.

Lähdin puudutuksen jälkeen poistamaan amalgaamia halkaisemalla sen pituussuuntaan, mutta se ei millään tahtonut nousta sen muutaman millimetrin jälkeen ylemmäs. Riittävästi (melkein vartin) porattuani kävi ilmi, että alta löytyi kolme parapulpaalinastaa (pieniä hammasluuhun ruuvattavia tukinastoja) sekä kaiken kukkuraksi juurikanavaruuvi. Sekin piru pomppi muutaman millin edestakaisin, muttei suostunut nousemaan kanavastaan suosiolla. Kaiken kukkuraksi hampaan toinen seinämä lohkesi irti amalgaamia poistaessa.

Viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, ettei tätä hammasta enää voinut pelastaa, koska sekä lohkeama(t) että karies ylsivät niin syvälle. Tempaisin ruuvin poikki, ettei se jää yksinään häiriköimään, otin röntgenkuvan arvioidakseni jäännösjuurten poistoa, laitoin väliaikaisen IRM-täytteen pintaan ja aloin etsiä poistoaikaa. Oma kirja oli täynnä, samoin kaikkien firman muiden hammaslääkäreiden n. 50 kilometrin säteellä, joten varasin poiston työajan jälkeen omalle kirjalleni ja lupasin soittaa potilaalle, mikäli tilanne muuttuu.

Tässä vaiheessa oltiin riemukkaat 25 minuuttia myöhässä, ja seuraava potilas sisään. Esitietona oli "iso lohkeama, särkyä", ja siellähän se alakuutosessa möllötti. Juurentäytteet paljaana (eli tulehduspotentiaali isompi), ohuet seinämät omasta hampaasta jäljellä, lohkeama ienrajan alle ja röntgenissä selkeät tulehduksen merkit. Bonuksena toinen alakuutonen oli jo poistettu, eikä potilas ollut innokas luopumaan tästä yksilöstä. Nälkäkin alkoi kiusata.

Huhhuh mikä päivä.

Tein sitten sen minkä osasin, eli ostin säryltä lisäaikaa laajakirjoisella antibioottikuurilla ja varasin jatkohoitoajan niin pian kuin proteetikon kirjalta vain tyhjää löytyi. Suojasin juurentäytteet väliaikaisella paikalla, ja sitten vaan toivotaan että sen kanssa voi elää hieman toista viikkoa. Uusintajuurihoitoa tai poistoa en halunnut lähteä tekemään, ennen kuin erikoishammaslääkäri on kertonut mikä on järkevää.

Tässä vaiheessa päästiin sentään lounaalle.

Iltapäivä meni sentään kohtuudella, ja tuon ensimmäisen potilaan hoitosuunnitelmakin selkiytyi. Päättelin asian niin, että jos karies on ollut juurissa jylläämässä jo aikansa, se ei siitä muutamassa päivässä kovin kummalliseen suuntaan muutu, ja siirsin sen poistoajan maanantaiksi. Potilas kävi vielä mutkan iltapäivän viimeisen ajan jälkeen, jolloin tööttäsin päälle reilun mokkulan Cavitia. Ensimmäisellä käynnillä laittamani puudutus oli jo alkanut hälvetä, eikä hammas ollut kipuillut, joten lähetin potilaan kotiin luottavaisin mielin. neuvoin vielä, että jos väliaikainen paikka lohkeaa, sen voi tarvittaessa korvata itsekin Cavitilla. Näin vinkiksi, jos vaikka viikonloppuna tulee tarjottua vanhukselle paikkaa bussissa.

---

Hiljaisin aika on nyt ohi, maanantaina iso liuta hammaslääkäreitä palaa töihin ja aseman meno alkaa vilkastua kohti syksyä. Hoitajanani kolme viikkoa toiminut Reetta jäi kesälomalle, Kati palaa vasta viikon päästä, joten ensi viikolla potilastuolin toisella puolen istuu vuoroin kukakin sijaisuuksia tekevä hoitaja. Onneksi työrutiini alkaa olla jo sillä tasolla, että voin aika levollisin mielin duunailla vähän kokemattomampienkin hoitajien kanssa. Sitä ennen kuitenkin viikonloppu.

10.8.15

Kati on palannut, ja sen huomaa. Niin hauskaa kuin viime viikkoina onkin ollut, Katin kanssa päästään vain samantien aaltopituuksille ja potilaillakin on hauskaa. Työt menevät siinä missä ennenkin, lähes kaikki ovat palanneet kesälomilta ja meininki on jälleen entisensä. Kahvihuoneessa tarvii aika ajoin nitroja, kun läpänheitto karkaa käsistä, mutta niin pitääkin. Tämmöisten sopivasti hullujen ihmisten seassa sitä viihtyy.

Taloon tuli vielä uusi kesäkandikin, joka jää vielä pariksi viikoksi minun jälkeeni. Neljä päivää aikaa korruptoida hänet talon tavoille ja keksiä hyviä tj-piloja. Tällä hetkellä suunnitelmissa ovat olleet mm. chilin piilottaminen vähitellen liukenevan paikan sisään, naapurihuoneen hoitokoneen kääriminen tuorekelmuun, klassinen huone täyteen vesimukeja -jäynä ja vesikauhuinen piisami leikkaussalin kaappiin.

TJ 4, vaikka pidemmäksikin aikaa mielelläni jäisin. Taisin kuitenkin puolivahingossa luvata olla ensi vuonnakin töissä samassa paikassa.

13.8.15

Heikki jäätelöllä
Heikki jäätelöllä Kuva: Yle/ Piia Ketopaikka kandit 3
Jaha, loppu menee näemmä samalla lailla kuin alkukin. Töitä on tosi vähän, joten tänäänkin on istuttu monta tuntia Katin kanssa läpänheitossa. Tarjosin lounaan ulkona kiitokseksi kaikesta.

Huomiselle on varattu kokonaista yksi aika, joten tuskin siellä tyrät kovin rytkyvät viimeisenäkään päivänä. Sentään kameraryhmä on taas paikalla, voidaan heidän kanssaan keksiä vielä viimeisiä kuvausaiheita. Sitten se on työvaatteet pyykkiin, sandaalit reppuun ja Ninjalla kohti auringonlaskua (no, junalla kohti äiteen kuuskymppisiä). Tuntuu jotenkin niin lopulliselta, vaikka jatkokeikka on jo sovittuna.

Työpaikan kahvihuoneeseen oli ilmaantunut seinään lappu "laita nimi alle, jos tarvit nimikyltin". Joku oli kirjoittanut mun nimen listaan valmiiksi.

Ja tuossa yks päivä eräs hoitajista totesi mulle, että "sullahan on jo täällä Kati ja tyttöystävä, mitä muuta mies muka tarvii?"

Kai ne haluaa mut pidemmäksikin aikaa.

6.12.15

Kesä meni liian nopeasti ja opintojen täyttämä syksykin alkaa olla loppusuoralla. Kaikki lopputentit ovat tähän asti sujuneet odotetusti ja potilastöitäkin olen saanut tehtyä. Työtahti on kuitenkin ollut sen verran kova, että jarruttelen hieman loppua kohti ja vietän osan keväästä Tampereella. Kesätyönantajani Oral lupasi jo työpätkiä keväälle, joten eiköhän Sumeliuksenkadun kuutoshuoneessa kuulla Gandalf-vitsejä kohtalaisen säännöllisesti. Teoriaopinnot ajattelin saada purkkiin lukujärjestyksen mukaan, mutta osan kliinisistä suoritteista käyn tekemässä vasta ensi syksynä.

Kesästä jäi käteen todella paljon positiivisia kokemuksia. Onnistumiset potilastöissä ovat toki iso osa, mutta ihan yhtä tärkeitä olivat rentouttavat mökkireissut, yhteinen aika Sallin kanssa, mukavat työkaverit + kuvausryhmä ja monta, monta muuta asiaa. Sarja alkaa huomenna, eikä käy kieltäminen etteikö hiukka jännittäisi. Eipä tässä onneksi kovin kauaa tarvi enää odotella, että päästään näkemään lopputulos.

Kandit

  • Testaa, onko sinusta eläinlääkäriksi!

    Tee leikkimielinen testi, millainen eläinlääkäri olisit!

    Oletko aina rakastanut eläimiä ja hoivannut niitä mielelläsi? Tee leikkimielinen testi ja selvitä, piileekö sisälläsi salainen eläinlääkäri, joka vain odottaa vapauttamista!