Hyppää pääsisältöön

Frank Sinatra – mies ja Ääni

Frank Sinatra on monessa yhteydessä julistettu 20. vuosisadan suurimmaksi laulajaksi. Juhani Similä, Peter von Bagh ja Pekka Laine omistivat hänelle vuonna 1994 mammuttimaisen radiospesiaalin, joka kävi juurta jaksain läpi niin miehen kuin hänen taiteensa vaiheet. Kunnianosoitus on tässä kuultavissa neliosaisena sarjana.

Frankien maailma toteutettiin alun perin 6,5-tuntisena yöllisenä maratonlähetyksenä joulukuussa 1994. Kevääksi 1995 siitä editoitiin oheinen neliosainen sarja Frank Sinatran tie laulajasta legendaksi.

Frank Sinatra (1915–1998) oli laulaja, elokuvanäyttelijä, showmies, kaikkien aikojen ensimmäinen teini-idoli ja monimutkainen, ristiriitainen inhimillinen pakkaus. Orkesterinjohtaja Harry Jamesin löytämä laulava tarjoilija nousi muutamassa vuodessa huippusolistiksi, josta alettiin pian käyttää nimitystä "the Voice", ääni.

Sinatraa edelsi kokonainen tunteellisten miessolistien, croonerien, sukupolvi, jonka keulakuva oli hänenkin ihailemansa Bing Crosby. Mutta vasta Sinatran myötä bigbandien hallitsema aikakausi vaihtui toden teolla soololaulajien aikaan. Ohjelman aloitusjaksossa Peter von Bagh jopa määritti tämän murroksen vertauskuvallisen tapahtumahetken.

Tähden syntyhetki

Pitkät pätkät Sinatra-spektaakkelista eteni keskustelevassa moodissa, muiden läsnäolijoiden puheisiin ja soitettuun musiikkiin reagoiden. Jossakin kohtaa Frank-sessiomme alkupuolella Petteri vetäisi ensimmäisen kunnon soolon. Kuuntelimme Sinatran ja Tommy Dorseyn orkesterin levytystä Stardust marraskuulta 1940. Mesmeroivan esityksen päätyttyä Petteri silmäili muistiinpanojaan ja antoi palaa. (– –)

Omien havaintojen, omien tuntemusten ja historiallisten tosiasioiden välille rakennettu kaari huipentui Sinatran esityksen yhden yksityiskohdan, muutaman sekunnin mittaisen draamallisen taitoskohdan purkuun. Noin viidentoista sekunnin kohdalla Frank Sinatran ääni irtoaa The Pied Pipers -lauluyhtyeen ehjästä harmoniarintamasta ja valtaa valokeilan ja kaiken huomiomme. 'Lonely nights, dreaming of a song…' Hetki on halvaannuttava, jos sitä oikeasti kuuntelee. Olin kuunnellut kappaleen aiemmin kymmeniä, ehkä satoja kertoja. En selvästikään ollut ymmärtänyt hiljentää oikealla kohdalla tai suunnata antenneja täysin oikein. Nyt seurasin monttu auki, kuinka Petteri puhui synnytystapahtumasta, yksilön irtaantumisesta kollektiivin puristuksesta, tähden syttymisestä ja ainutkertaisesta luomiskertomuksesta. Toden totta, sehän silmiemme ja korviemme edessä tapahtui.

Lainaus Pekka Laineen artikkelista Peter von Baghin juhlakirjassa Citizen Peter, toim. Antti Alanen ja Olaf Möller, Like 2013.

Ohjelmasarjan toinen osa koskettelee Sinatran nousua teini-idoliksi, radiokuuluisuudeksi, näyttelijäksi ja sotavuosien suurviihdyttäjäksi. Hintelä, hörökorvainen nuorukainen vetosi avuttomuudellaan ja haavoittuvuudellaan nuoreen naisyleisöön, joka vastasi hänelle hysteerisellä pyörtyilyllä.

Laulajasuosikista alettiin 1940-luvulla leipoa myös filmitähteä, aluksi vaatimattomilla tusinatekeleillä. Käännekohta oli uuden tyypin musikaali Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945), jossa hän jakoi pääosan tanssija Gene Kellyn kanssa. Yhteistyö jatkui neljä vuotta myöhemmin Stanley Donenin ohjaamassa täysosumassa Ilo irti (On the Town, 1949).

Menestynyt moniviihdyttäjä esitettiin yleisölle amerikkalaisten perhearvojen tukipylväänä, vaikka todellisuudessa hän oli valloituksistaan kirjaa pitävä hamesankari. Julkisuuskuva sai jo 1940-luvun lopulla pahaa säröä, kun alettiin huhuilla Sinatran yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Kolmas osa käynnistyy 1950-luvun alusta, jolloin skandaalinkäryinen avioero ja oletetut mafiasuhteet tekivät supertähdestä sensaatiolehtien maalitaulun. Niin filmi- kuin levyurallaan pysähdystilaan ajautunut, yleisön hylkäämä Sinatra oli Pekka Laineen mukaan varsin selvä esikuva Mario Puzon Kummisetä-romaanin laulajahahmolle Johnny Fontanelle.

Uuden nousun toi vuonna 1953 intensiivinen suoritus elokuvassa Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity), joka nosti Sinatran yhtäkkiä esiin vakavan draaman esittäjänä. Pian hän sai uudenlaista uskottavuutta ja ulottuvuutta myös laulajana.

Vähemmän tunnettua on, että 1950-luvun Sinatra oli vakaumuksellinen rasismin ja mccarthyismin vastustaja. 1960-luvulla hän tuki innolla John F. Kennedyn presidenttikampanjaa, mutta suhde uuteen valtaeliittiin kariutui ilmeisesti viitteisiin laulajan gangsterikytkennöistä. Vuosikymmenen lopulla hän teki poliittisen täyskäännöksen konservatiivien kannattajaksi.

Ohjelman tekijöitä askarruttaa Sinatran jopa tahalliselta tuntuva tapa tehdä urallaan ilmiselviä vääriä siirtoja. Filmografiassa vuorottelevat surkeat ja kelvolliset elokuvat, ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hän hoiti roolisuorituksensa ikäänkuin vasemmalla kädellä. Pohjanoteeraus koettiin von Baghin mielestä 1960-luvulla, jolloin Sinatran johtaman "Rat Pack"-äijäseurueen remuamiset siirrettiin myös valkokankaalle.

Sarjan päätösjakso käsittelee Sinatraa musiikintekijänä. Viisikymmenluvun alkupuolella hän otti tärkeimmällä työkentällään ohjat omiin käsiinsä. Sinatran suunnittelemat albumit, jotka kukin oli rakennettu tietyn tunnelman mukaan, tekivät LP-levystä uudenlaisen taiteellisen välineen. Kolmen minuutin teoksista siirryttiin 45 minuutin kokonaisuuksiin.

Von Bagh korostaa, kuinka Sinatra palautti amerikkalaisen laulun kertovan perinteen, esitti pieniä vinjettejä elämästä ja oli "paljaasti ihmisenä läsnä". Hän osasi hyödyntää luovasti populaarimusiikin historiaa ja onnistui tekemään kaavamaisista aineksista kestäviä teoksia.

Sinatra oli ensimmäinen 1900-luvun keskeisistä laulajista, joka teki mikrofonista oman instrumenttinsa, von Bagh sanoo. Lauluäänen lisäksi hänen suurin valttinsa oli uskottavuus: "Ääni on löytänyt ainutlaatuisen symbioosin merkityksen kanssa."

Ohjelmasarjan jaksoja on jouduttu hieman lyhentämään tekijänoikeusrajoitusten johdosta.

Kommentit
  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Näkkäläjärven Inga, ikääntynyt poronhoitaja, joka mieluusti osallistuu poronhoitoon vielä vanhemmalla iällä. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

  • Sirkka Hämäläinen – lasikattoja rikkova talousjohtaja

    Hämäläinen oli Suomen Pankin ensimmäinen naispääjohtaja.

    Sirkka Hämäläinen nousi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana naisena Suomen Pankin pääjohtajaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Hämäläinen oli useana vuotena Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen – siinäkin ensimmäisenä naisena. Hämäläisen matka talouselämän huipulle on ollut monipuolinen ja paikoin jopa kohahduttava.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Näkkäläjärven Inga, ikääntynyt poronhoitaja, joka mieluusti osallistuu poronhoitoon vielä vanhemmalla iällä. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

  • Sirkka Hämäläinen – lasikattoja rikkova talousjohtaja

    Hämäläinen oli Suomen Pankin ensimmäinen naispääjohtaja.

    Sirkka Hämäläinen nousi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana naisena Suomen Pankin pääjohtajaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Hämäläinen oli useana vuotena Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen – siinäkin ensimmäisenä naisena. Hämäläisen matka talouselämän huipulle on ollut monipuolinen ja paikoin jopa kohahduttava.

  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Opiskelijakapina 1968 – kansakuntien toivot barrikadeilla

    "Hullu vuosi" toi ylioppilaat kaduille kautta maailman.

    "Hullu vuosi" 1968 toi ylioppilaat kaduille toukokuisessa Pariisissa, koko Euroopassa ja kautta maailman. Kampuksilla ja kaupunkien keskustoissa kaikuivat iskulauseet korkeakoulujen uudistamisesta, yhteiskunnallisesta demokratiasta, anti-imperialismista ja sosialismista. Elävä arkisto kokosi yhteen alkuperäisiä radio- ja tv-välähdyksiä kuohuvalta ajajaksolta.

  • Martinin rikos on tv-näytelmä valheesta, vihasta ja rakkaudesta

    Tarina perheestä ja sen mutikkaista ihmissuhteista

    Maria Jotunin novelliin pohjautuva tv-näytelmä Martinin rikos on kertomus perheestä, jossa jokainen sukupolvi on tehnyt vääriä valintoja. Julkisivu ja porvarilliset kulissit on pidettävä pystyssä, vaikka hinta on kova.

  • Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri lastenohjelmasarjoissa

    Kolme Herra Heinämäki -sarjaa vuosilta 2009, 2010 ja 2014

    Herra Heinämäki -lastenohjelmasarjassa seurataan Herra Heinämäen elämää maatilalla ja kuullaan maanviljelijän stressiä lievittävää Lato-orkesterin musiikkia. Sarja pohjautuu Heikki Salon ja Janne Louhivuoren vuonna 1999 julkaistuun Omskista-lastenmusiikkilevyyn. Vuosina 2009, 2010 ja 2014 valmistuneet tv-sarjat ovat käsikirjoittaneet Heikki Salo ja Timo Kahilainen ja ohjannut Matti Grönberg.

  • Osaako videonoutaja laulaa? Kuuntele Ransun ja Inga Sulinin harvinainen duetto

    Ransu Karvakuono ja Inga Sulin: Play a Simple Melody

    Kun Ylen TV2:n väki kokoontui 1990 juhlistamaan kanavan 25-vuotista taivalta, kuultiin tavanomaisten viihdenumeroiden ohella harvinainen duetto. Lastenohjelmien keulakuva Ransu Karvakuono yhdisti voimansa laulaja Inga Sulinin kanssa ja parivaljakko tulkitsi klassikkokappaleen Play a Simple Melody.