Hyppää pääsisältöön

Frank Sinatra – mies ja Ääni

Frank Sinatra on monessa yhteydessä julistettu 20. vuosisadan suurimmaksi laulajaksi. Juhani Similä, Peter von Bagh ja Pekka Laine omistivat hänelle vuonna 1994 mammuttimaisen radiospesiaalin, joka kävi juurta jaksain läpi niin miehen kuin hänen taiteensa vaiheet. Kunnianosoitus on tässä kuultavissa neliosaisena sarjana.

Frankien maailma toteutettiin alun perin 6,5-tuntisena yöllisenä maratonlähetyksenä joulukuussa 1994. Kevääksi 1995 siitä editoitiin oheinen neliosainen sarja Frank Sinatran tie laulajasta legendaksi.

Frank Sinatra (1915–1998) oli laulaja, elokuvanäyttelijä, showmies, kaikkien aikojen ensimmäinen teini-idoli ja monimutkainen, ristiriitainen inhimillinen pakkaus. Orkesterinjohtaja Harry Jamesin löytämä laulava tarjoilija nousi muutamassa vuodessa huippusolistiksi, josta alettiin pian käyttää nimitystä "the Voice", ääni.

Sinatraa edelsi kokonainen tunteellisten miessolistien, croonerien, sukupolvi, jonka keulakuva oli hänenkin ihailemansa Bing Crosby. Mutta vasta Sinatran myötä bigbandien hallitsema aikakausi vaihtui toden teolla soololaulajien aikaan. Ohjelman aloitusjaksossa Peter von Bagh jopa määritti tämän murroksen vertauskuvallisen tapahtumahetken.

Tähden syntyhetki

Pitkät pätkät Sinatra-spektaakkelista eteni keskustelevassa moodissa, muiden läsnäolijoiden puheisiin ja soitettuun musiikkiin reagoiden. Jossakin kohtaa Frank-sessiomme alkupuolella Petteri vetäisi ensimmäisen kunnon soolon. Kuuntelimme Sinatran ja Tommy Dorseyn orkesterin levytystä Stardust marraskuulta 1940. Mesmeroivan esityksen päätyttyä Petteri silmäili muistiinpanojaan ja antoi palaa. (– –)

Omien havaintojen, omien tuntemusten ja historiallisten tosiasioiden välille rakennettu kaari huipentui Sinatran esityksen yhden yksityiskohdan, muutaman sekunnin mittaisen draamallisen taitoskohdan purkuun. Noin viidentoista sekunnin kohdalla Frank Sinatran ääni irtoaa The Pied Pipers -lauluyhtyeen ehjästä harmoniarintamasta ja valtaa valokeilan ja kaiken huomiomme. 'Lonely nights, dreaming of a song…' Hetki on halvaannuttava, jos sitä oikeasti kuuntelee. Olin kuunnellut kappaleen aiemmin kymmeniä, ehkä satoja kertoja. En selvästikään ollut ymmärtänyt hiljentää oikealla kohdalla tai suunnata antenneja täysin oikein. Nyt seurasin monttu auki, kuinka Petteri puhui synnytystapahtumasta, yksilön irtaantumisesta kollektiivin puristuksesta, tähden syttymisestä ja ainutkertaisesta luomiskertomuksesta. Toden totta, sehän silmiemme ja korviemme edessä tapahtui.

Lainaus Pekka Laineen artikkelista Peter von Baghin juhlakirjassa Citizen Peter, toim. Antti Alanen ja Olaf Möller, Like 2013.

Ohjelmasarjan toinen osa koskettelee Sinatran nousua teini-idoliksi, radiokuuluisuudeksi, näyttelijäksi ja sotavuosien suurviihdyttäjäksi. Hintelä, hörökorvainen nuorukainen vetosi avuttomuudellaan ja haavoittuvuudellaan nuoreen naisyleisöön, joka vastasi hänelle hysteerisellä pyörtyilyllä.

Laulajasuosikista alettiin 1940-luvulla leipoa myös filmitähteä, aluksi vaatimattomilla tusinatekeleillä. Käännekohta oli uuden tyypin musikaali Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945), jossa hän jakoi pääosan tanssija Gene Kellyn kanssa. Yhteistyö jatkui neljä vuotta myöhemmin Stanley Donenin ohjaamassa täysosumassa Ilo irti (On the Town, 1949).

Menestynyt moniviihdyttäjä esitettiin yleisölle amerikkalaisten perhearvojen tukipylväänä, vaikka todellisuudessa hän oli valloituksistaan kirjaa pitävä hamesankari. Julkisuuskuva sai jo 1940-luvun lopulla pahaa säröä, kun alettiin huhuilla Sinatran yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Kolmas osa käynnistyy 1950-luvun alusta, jolloin skandaalinkäryinen avioero ja oletetut mafiasuhteet tekivät supertähdestä sensaatiolehtien maalitaulun. Niin filmi- kuin levyurallaan pysähdystilaan ajautunut, yleisön hylkäämä Sinatra oli Pekka Laineen mukaan varsin selvä esikuva Mario Puzon Kummisetä-romaanin laulajahahmolle Johnny Fontanelle.

Uuden nousun toi vuonna 1953 intensiivinen suoritus elokuvassa Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity), joka nosti Sinatran yhtäkkiä esiin vakavan draaman esittäjänä. Pian hän sai uudenlaista uskottavuutta ja ulottuvuutta myös laulajana.

Vähemmän tunnettua on, että 1950-luvun Sinatra oli vakaumuksellinen rasismin ja mccarthyismin vastustaja. 1960-luvulla hän tuki innolla John F. Kennedyn presidenttikampanjaa, mutta suhde uuteen valtaeliittiin kariutui ilmeisesti viitteisiin laulajan gangsterikytkennöistä. Vuosikymmenen lopulla hän teki poliittisen täyskäännöksen konservatiivien kannattajaksi.

Ohjelman tekijöitä askarruttaa Sinatran jopa tahalliselta tuntuva tapa tehdä urallaan ilmiselviä vääriä siirtoja. Filmografiassa vuorottelevat surkeat ja kelvolliset elokuvat, ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hän hoiti roolisuorituksensa ikäänkuin vasemmalla kädellä. Pohjanoteeraus koettiin von Baghin mielestä 1960-luvulla, jolloin Sinatran johtaman "Rat Pack"-äijäseurueen remuamiset siirrettiin myös valkokankaalle.

Sarjan päätösjakso käsittelee Sinatraa musiikintekijänä. Viisikymmenluvun alkupuolella hän otti tärkeimmällä työkentällään ohjat omiin käsiinsä. Sinatran suunnittelemat albumit, jotka kukin oli rakennettu tietyn tunnelman mukaan, tekivät LP-levystä uudenlaisen taiteellisen välineen. Kolmen minuutin teoksista siirryttiin 45 minuutin kokonaisuuksiin.

Von Bagh korostaa, kuinka Sinatra palautti amerikkalaisen laulun kertovan perinteen, esitti pieniä vinjettejä elämästä ja oli "paljaasti ihmisenä läsnä". Hän osasi hyödyntää luovasti populaarimusiikin historiaa ja onnistui tekemään kaavamaisista aineksista kestäviä teoksia.

Sinatra oli ensimmäinen 1900-luvun keskeisistä laulajista, joka teki mikrofonista oman instrumenttinsa, von Bagh sanoo. Lauluäänen lisäksi hänen suurin valttinsa oli uskottavuus: "Ääni on löytänyt ainutlaatuisen symbioosin merkityksen kanssa."

Ohjelmasarjan jaksoja on jouduttu hieman lyhentämään tekijänoikeusrajoitusten johdosta.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Studio Julmahuvin Lasi vie syvempiin varjoihin

    KGB-veteraanin odysseia ydinsodan jälkeisessä Moskovasssa

    Illan elokuva Lasi on vauhdikas neuvostoliittolaisjännäri entisen KGB-agentin, Mihail Gulashnikovin, odysseiasta ydinsodan jälkeisessä Moskovassa.

  • Studio Julmahuvin moraalisesti arveluttava Hittikimara

    Mainos, jonka esittämisen Jeesuksen Ryhti ry halusi estää

    Missä olit, kun kuulit ensi kertaa tämän klassikon? Entä minkä vuoden listaykkösenä killui tämä lyömätön superhitti? Tilaa heti ja kodissasi soi Hittikimara: ikimuistettavimmat kappaleesi vuosien takaa.

  • Nakkipiirakkaa vai poron peräsuolta? – Testaa, oletko kokkina kuin Jaakko Kolmonen vai Makupalojen parivaljakko!

    Testaa, minkälainen kokki olet.

    Oletko tavallinen kotikokki vai etsitkö jatkuvasi uusia ruokalajeja ja tapoja laittaa ruokaa? Pidätkö ruoanlaitossa tärkeämpänä rentoa meininkiä vai onko terveellisyys kaiken A ja O? Valitse kysymyksistä itseäsi kuvaavin vaihtoehto ja näet, oletko kuin Makupalojen Timo ja Janne, peruskokki vai peräti Jaakko Kolmonen! Nappaa alta reseptit!

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.