Hyppää pääsisältöön

Frank Sinatra – mies ja Ääni

Frank Sinatra on monessa yhteydessä julistettu 20. vuosisadan suurimmaksi laulajaksi. Juhani Similä, Peter von Bagh ja Pekka Laine omistivat hänelle vuonna 1994 mammuttimaisen radiospesiaalin, joka kävi juurta jaksain läpi niin miehen kuin hänen taiteensa vaiheet. Kunnianosoitus on tässä kuultavissa neliosaisena sarjana.

Frankien maailma toteutettiin alun perin 6,5-tuntisena yöllisenä maratonlähetyksenä joulukuussa 1994. Kevääksi 1995 siitä editoitiin oheinen neliosainen sarja Frank Sinatran tie laulajasta legendaksi.

Frank Sinatra (1915–1998) oli laulaja, elokuvanäyttelijä, showmies, kaikkien aikojen ensimmäinen teini-idoli ja monimutkainen, ristiriitainen inhimillinen pakkaus. Orkesterinjohtaja Harry Jamesin löytämä laulava tarjoilija nousi muutamassa vuodessa huippusolistiksi, josta alettiin pian käyttää nimitystä "the Voice", ääni.

Sinatraa edelsi kokonainen tunteellisten miessolistien, croonerien, sukupolvi, jonka keulakuva oli hänenkin ihailemansa Bing Crosby. Mutta vasta Sinatran myötä bigbandien hallitsema aikakausi vaihtui toden teolla soololaulajien aikaan. Ohjelman aloitusjaksossa Peter von Bagh jopa määritti tämän murroksen vertauskuvallisen tapahtumahetken.

Tähden syntyhetki

Pitkät pätkät Sinatra-spektaakkelista eteni keskustelevassa moodissa, muiden läsnäolijoiden puheisiin ja soitettuun musiikkiin reagoiden. Jossakin kohtaa Frank-sessiomme alkupuolella Petteri vetäisi ensimmäisen kunnon soolon. Kuuntelimme Sinatran ja Tommy Dorseyn orkesterin levytystä Stardust marraskuulta 1940. Mesmeroivan esityksen päätyttyä Petteri silmäili muistiinpanojaan ja antoi palaa. (– –)

Omien havaintojen, omien tuntemusten ja historiallisten tosiasioiden välille rakennettu kaari huipentui Sinatran esityksen yhden yksityiskohdan, muutaman sekunnin mittaisen draamallisen taitoskohdan purkuun. Noin viidentoista sekunnin kohdalla Frank Sinatran ääni irtoaa The Pied Pipers -lauluyhtyeen ehjästä harmoniarintamasta ja valtaa valokeilan ja kaiken huomiomme. 'Lonely nights, dreaming of a song…' Hetki on halvaannuttava, jos sitä oikeasti kuuntelee. Olin kuunnellut kappaleen aiemmin kymmeniä, ehkä satoja kertoja. En selvästikään ollut ymmärtänyt hiljentää oikealla kohdalla tai suunnata antenneja täysin oikein. Nyt seurasin monttu auki, kuinka Petteri puhui synnytystapahtumasta, yksilön irtaantumisesta kollektiivin puristuksesta, tähden syttymisestä ja ainutkertaisesta luomiskertomuksesta. Toden totta, sehän silmiemme ja korviemme edessä tapahtui.

Lainaus Pekka Laineen artikkelista Peter von Baghin juhlakirjassa Citizen Peter, toim. Antti Alanen ja Olaf Möller, Like 2013.

Ohjelmasarjan toinen osa koskettelee Sinatran nousua teini-idoliksi, radiokuuluisuudeksi, näyttelijäksi ja sotavuosien suurviihdyttäjäksi. Hintelä, hörökorvainen nuorukainen vetosi avuttomuudellaan ja haavoittuvuudellaan nuoreen naisyleisöön, joka vastasi hänelle hysteerisellä pyörtyilyllä.

Laulajasuosikista alettiin 1940-luvulla leipoa myös filmitähteä, aluksi vaatimattomilla tusinatekeleillä. Käännekohta oli uuden tyypin musikaali Laulaen maihin (Anchors Aweigh, 1945), jossa hän jakoi pääosan tanssija Gene Kellyn kanssa. Yhteistyö jatkui neljä vuotta myöhemmin Stanley Donenin ohjaamassa täysosumassa Ilo irti (On the Town, 1949).

Menestynyt moniviihdyttäjä esitettiin yleisölle amerikkalaisten perhearvojen tukipylväänä, vaikka todellisuudessa hän oli valloituksistaan kirjaa pitävä hamesankari. Julkisuuskuva sai jo 1940-luvun lopulla pahaa säröä, kun alettiin huhuilla Sinatran yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Kolmas osa käynnistyy 1950-luvun alusta, jolloin skandaalinkäryinen avioero ja oletetut mafiasuhteet tekivät supertähdestä sensaatiolehtien maalitaulun. Niin filmi- kuin levyurallaan pysähdystilaan ajautunut, yleisön hylkäämä Sinatra oli Pekka Laineen mukaan varsin selvä esikuva Mario Puzon Kummisetä-romaanin laulajahahmolle Johnny Fontanelle.

Uuden nousun toi vuonna 1953 intensiivinen suoritus elokuvassa Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity), joka nosti Sinatran yhtäkkiä esiin vakavan draaman esittäjänä. Pian hän sai uudenlaista uskottavuutta ja ulottuvuutta myös laulajana.

Vähemmän tunnettua on, että 1950-luvun Sinatra oli vakaumuksellinen rasismin ja mccarthyismin vastustaja. 1960-luvulla hän tuki innolla John F. Kennedyn presidenttikampanjaa, mutta suhde uuteen valtaeliittiin kariutui ilmeisesti viitteisiin laulajan gangsterikytkennöistä. Vuosikymmenen lopulla hän teki poliittisen täyskäännöksen konservatiivien kannattajaksi.

Ohjelman tekijöitä askarruttaa Sinatran jopa tahalliselta tuntuva tapa tehdä urallaan ilmiselviä vääriä siirtoja. Filmografiassa vuorottelevat surkeat ja kelvolliset elokuvat, ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hän hoiti roolisuorituksensa ikäänkuin vasemmalla kädellä. Pohjanoteeraus koettiin von Baghin mielestä 1960-luvulla, jolloin Sinatran johtaman "Rat Pack"-äijäseurueen remuamiset siirrettiin myös valkokankaalle.

Sarjan päätösjakso käsittelee Sinatraa musiikintekijänä. Viisikymmenluvun alkupuolella hän otti tärkeimmällä työkentällään ohjat omiin käsiinsä. Sinatran suunnittelemat albumit, jotka kukin oli rakennettu tietyn tunnelman mukaan, tekivät LP-levystä uudenlaisen taiteellisen välineen. Kolmen minuutin teoksista siirryttiin 45 minuutin kokonaisuuksiin.

Von Bagh korostaa, kuinka Sinatra palautti amerikkalaisen laulun kertovan perinteen, esitti pieniä vinjettejä elämästä ja oli "paljaasti ihmisenä läsnä". Hän osasi hyödyntää luovasti populaarimusiikin historiaa ja onnistui tekemään kaavamaisista aineksista kestäviä teoksia.

Sinatra oli ensimmäinen 1900-luvun keskeisistä laulajista, joka teki mikrofonista oman instrumenttinsa, von Bagh sanoo. Lauluäänen lisäksi hänen suurin valttinsa oli uskottavuus: "Ääni on löytänyt ainutlaatuisen symbioosin merkityksen kanssa."

Ohjelmasarjan jaksoja on jouduttu hieman lyhentämään tekijänoikeusrajoitusten johdosta.

Kommentit
  • Ruovesi oli Suomen kaunein kirkonkylä

    Yleisradion kilpailu vuodelta 1957. Esittelyssä voittaja.

    Vuonna 1957 oli jo korkea aika selvittää, mikä olikaan Suomen kaunein kirkonkylä. Asia ei ollut niin vain ratkaistavissa. Kauneutta kun ei tunnetusti voida mitata tavanomaisin keinoin. Silkka luonnonkauneus tai kylän rakennukset eivät yksinään riittäneet voittoon. Kilpailussa muodostettiin linjaa menneisyyteen etenkin paikallisten kulttuuriarvojen vaalinnassa. Esittelyssä kisailun voittaja: Ruovesi. Niilo Ihamäki raportoi.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Ruovesi oli Suomen kaunein kirkonkylä

    Yleisradion kilpailu vuodelta 1957. Esittelyssä voittaja.

    Vuonna 1957 oli jo korkea aika selvittää, mikä olikaan Suomen kaunein kirkonkylä. Asia ei ollut niin vain ratkaistavissa. Kauneutta kun ei tunnetusti voida mitata tavanomaisin keinoin. Silkka luonnonkauneus tai kylän rakennukset eivät yksinään riittäneet voittoon. Kilpailussa muodostettiin linjaa menneisyyteen etenkin paikallisten kulttuuriarvojen vaalinnassa. Esittelyssä kisailun voittaja: Ruovesi. Niilo Ihamäki raportoi.

  • “Rouva Lehtovirta voi mielestäni hyvin, ainakaan hän ei ole kuollut” – kuunnelmasarja Osasto 3 nyt Areenassa

    Jorma Palon käsikirjoittamassa sarjassa tulee ruumiita.

    Sairaalasarja on radiodraaman muotona harvinainen - pitkillä käytävillä kiitävät sairaalasängyt ja defibilaattorin iskut näkyvät olevan huomattavasti suositumpia kuvana kuin äänenä. Onneksi Ylen arkistosta löytyy ainakin yksi pioneerituotos: Jorma Palon käsikirjoittama ja Rauni Rannan ohjaama kuunnelmasarja Osasto 3 vuosilta 1988 ja 1989.

  • Muistamme Eduard Uspenskia toivotuilla kuunnelmilla

    Fedja-setä ja krokotiili Gena seikkailevat jälleen.

    Eduard Uspenski (1937–2018) oli venäläinen kirjailija, jonka luomista hahmoista rakastetuin lienee Fedja-setä, aikuismainen pikkupoika, kissoineen ja koirineen sekä krokotiili Gena ikimuistoisine syntymäpäivälauluineen. Kirjailijan muistoa kunnioittaen, julkaisimme kolme Uspenskin kirjoihin perustuvaa kuunnelmasarjaa Areenaan.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

  • Äiti peloton -dokumentti kertoo Makedoniasta paenneen äidin tarinan

    Ibadet Faziolova perheineen saapui pakolaisena Suomeen 1992.

    Tosi tarina: Äiti peloton (2003) kertoo Makedoniasta pakolaisena tulleen Ibadet Faziolovan elämästä Suomessa. Jaana Jetzingerin ohjaaman puolen tunnin pituisen jakson aikana Faziolova kertoo tarinansa – miten hän pääsi eroon naisiin kohdistuvista ahtaista lokeroista ja miten hän aloitti uuden, vapaan elämän. Makedonian albaani Ibadet Faziolova saapui pakolaisena Suomeen vuonna 1992.

  • Onko anorektikko kontrolliyhteiskunnan mallioppilas, Asta Leppä?

    Asta Leppä Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Toimittaja-kirjailija Asta Leppä puhuu anoreksiasta, riittämättömyydestä ja puolison äkillisestä kuolemasta. Miten selvitä tragediasta kahden lapsen kanssa, ja miksi onnellisuus johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Maagisia kaupunkileikkejä ja salakavalaa valistusta – Ihmeellinen Ilokylä nyt Areenassa!

    1960-lapselle television leikki tuntui maagiselta.

    Isän tekemät puujalat ja liiterin edustan lankkukeinu eivät enää innostaneet, kun televisiossa Ilokylän tenavat seikkailivat kattokeinuissa ja polkivat polkuautoa. Ilokylä-ohjelmat saivat maaseudun lapsen kaipaamaan kaupunkiin. Toivotut: Lääkäri Pilleri ja tenavia Ilokylästä Siihen aikaan kun äiti television osti...

  • Aravalaina, pulsaattori ja nuoren perheen rahahuolet – Heikki ja Kaija pysyvästi Areenassa

    Heikki ja Kaija ovat moderni 1960-luvun pariskunta.

    Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä.