Hyppää pääsisältöön

Eräs tunnetuimmista suomalaisista taideteoksista

vinyylilevy, äänirasia
vinyylilevy, äänirasia Kuva: YLE Kuvapalvelu äänirasia

Netin käyttäjät olivat ihmeissään. YouTube käyttäytyi oudosti. Hakipa sieltä mitä tahansa musiikkia, se tiedusteli ystävällisesti käyttäjältään: Tarkoititko Darude - Sandstorm?.

Lisäksi jokaiseen YouTubessa olevaan videoon oli ilmestynyt uusi nappi: pieni nuotin kuva ja teksti Lisää musiikkia. Nappia painamalla alkoi soida - tietysti - Sandstorm.

Oli huhtikuun ensimmäinen päivä vuonna 2015 ja Sandstormia ei päässyt pakoon. YouTube oli aprillipäivän kunniaksi piilottanut tuon hitin moniin paikkoihin omilla sivuillaan.

YouTubesta katsotaan joka päivä yli neljä miljardia videota, ja aprillipäivänä kaikki törmäsivät Sandstormiin.

Jo aikaisemmin netin keskustelu- ja pelipalstoilla oli havaittu humoristinen ilmiö. Nettipelien pelaajat käyttävät usein pelivideoidensa taustalla jotakin vauhdikasta musiikkia, ja lähes säännönmukaisesti joku tiedustelee muilta käyttäjiltä: mitä on tuo musiikki? Mikä on tuo kappale?

Eräs suosituimmista pelivideoiden musiikeista oli Daruden Sandstorm ja nopeasti asiasta tuli nettivitsi. Kysyipä kuka tahansa minkä tahansa musiikin alkuperää, tuli tavaksi vastata: se on Sandstorm.

Sandstorm ei noussut nettimeemiksi sattumalta. Se on edelleen eräs kaikkien aikojen eniten myydyistä tanssisingleistä. Sitä on myyty yli kolme miljoonaa.

Se on soinut muutamissa Hollywood-elokuvissa, suurilla TV-kanavilla, esimerkiksi HBO:lla ja BBC:llä, ja nykyään on vaikea kuvitella yhtään suurta urheilutapahtumaa ilman Sandstormia.

Se on soinut talviolympialaisissa, jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa ja jalkapallon Euroopan mestaruuskisoissa. Se on soinut Hondan, Play Stationin ja Niken mainoksissa.

Sandstormin videota on katseltu ja kuunneltu YouTubesta 76 miljoonaa kertaa. Se on eräs tunnetuimmista suomalaisista taideteoksista maailmalla. Se on konemusiikkia. Se on elektronista musiikkia.

Se syntyy viime vuosituhannen viime hetkinä, euralaisen Ville Virtasen ja turkulaisen Jaakko Salovaaran yhteistyönä.

Jaakko Salovaara muistelee vuonna 2009 Elävän arkiston ohjelmassa Suomimusiikin läpimurto:

Jaakko Salovaara eli JS16 tuottaa ja miksaa kappaleen, ja se julkaistaan singlenä. Vuosituhat vaihtuu ja yhtäkkiä Sandstorm on listojen kärjessä ympäri maailmaa. Ykköseksi se nousee Suomessa, Kanadassa, Norjassa ja Englannissa. Siitä tulee vuoden 2000 eniten myyty kahdentoista tuuman vinyylilevy koko maailmassa. Ville Virtasesta tulee kiireinen mies.

Darude Yle:n Wimma!-ohjelmassa vuonna 2000:

Monet ovat sitä mieltä, että Darude on päässyt liian helpolla. Hän on vain painanut muutamaa nappulaa.

1950- ja 60-luvuilla ajateltiin, että elektronisen musiikin soittimet tuottavat itse musiikkia. Se on käsitys, joka on painunut syvälle ihmisten mieliin. Se on käsitys, joka ei muutu edes puolessa vuosisadassa. Vielä 2000-luvun alussa ollaan julkisesti sitä mieltä, ettei konemusiikin tekeminen ole oikeaa musiikin tekemistä, ettei se ole musiikin soittamista.

Tuottaja Jaakko Salovaara vastaa kritiikkiin toteamalla, etteivät koneet tee musiikkia. Ne soittavat ihmisen tekemää musiikkia. Koneet ovat työkaluja.

Amerikkalainen tuottaja Bill Laswell sanoo, ettei elektronista musiikkia ole olemassa ilman ihmisaivoja ja niiden tuottamia ajatuksia. On siis hyvin epäreilua puhua koneellisesta, epäinhimillisestä ja kylmästä musiikista. Hän kirjoittaa, että tietokoneet ja elektroninen musiikki eivät ole lämpimän ja inhimillisen musiikin vastakohta. Emme ehkä vielä löydä läppäristä mitään Charlie Parkeriin verrattavaa, hän pohtii, mutta jonakin päivänä tulee joku joka tekee sen.

Tekniikka on aina vaikuttanut musiikkiin, eikä kyse välttämättä ole edes sähkö- tai elektronitekniikasta. Pianon puinen runko keksittiin tehdä valuraudasta 1800-luvun alussa, ja pianon kielet keksittiin asettaa ristikkäin 1800-luvun lopulla. Tämä vaikutti voimakkaasti pianomusiikkiin. Claude Debussy oli niin innoissaan pianon pedaaleista, että käytti pedaalien avulla aikaansaatuja efektejä olennaisena osana pianosävellyksiään.

Trance on eräs elektronisen tanssimusiikin monista tyylilajeista. Se on nopeaa, keskimäärin 135 iskua minuutissa. Tyypillisiä sille ovat myös toistuva melodinen kuvio ja musiikillisen jännitteen rakentaminen kappaleen aikana. Sandstorm on tyyliltään trancea ja toteuttaa omaa tyyliään tinkimättömästi.

Sandstorm ei ole mitään satunnaista nappuloiden painelua, vaan viimeistelty, tyylin mukainen taiteellinen suoritus. Sandstormista tulee ikoni. Se symboloi koko elektronisen tanssimusiikin genreä.

Samana vuonna kuin alkuperäinen Sandstorm julkaistaan, vuonna 1999, professori Jarl-Thure Eriksson puhuu Tieteen päivillä tekniikasta kulttuurin generaattorina. Hän puhuu ihmiskunnan kehityksen kahdesta murrosvaiheesta, joista ensimmäinen alkoi 50 000 vuotta sitten ja toinen 500 vuotta sitten.

Ensimmäisen murrosvaiheen suurimpia asioita ovat kielen ja kommunikaation kehittyminen, käsitteiden käyttöönotto, entistä monimutkaisempien työkalujen ja aseiden kehittäminen, niiden koristelu sekä esteettisten arvojen korostuminen. Ihminen halusi projisoida mielikuviaan kallioseiniin, sanoo Eriksson.

Hän puhuu tieteen ja teknologian symbioosista, joka synnytti tietoyhteiskunnan. Hän puhuu verkottumisesta ja maailmankylästä. Hän sanoo, että kun me vertaamme omaa aikakauttamme ihmiskunnan ensimmäiseen murrosvaiheeseen, me elämme vielä luolataiteilijan tasolla.

Ihmisen havainnoima todellisuus on hyvin analoginen, sanoo professori Nicholas Negroponte kirjassaan Digitaalinen todellisuus. Hän toteaa, että meidän näkökulmastamme todellisuus ei ole digitaalinen, se ei ole pilkkoutunut pieniin osiin, vaan se on pelkkää jatkumoa. Hän sanoo, että mikään ei lopu tai ala yhtäkkisesti, mikään ei muutu mustasta valkoiseksi tai vaihda tilasta toiseen ilman välivaiheita.

Muodikkaan konemusiikin kääntöpuolelta löytyy yllättäen toinen maailmanmenestys ja suomalainen vientituote.

Mika Vainio ja Ilpo Väisänen esiintyivät aluksi nimellä Panasonic, mutta samannimisen ylikansallisen japanilaisen elektroniikkajätin otettua yhteyttä, miehet katsovat parhaaksi muuttaa nimensä. Nimi muuttuu, muttei musiikki.

Pan Sonicin musiikin lähtökohta on yksinkertainen ja selkeä. Ei mitään teoriaa. Ei suunnitelmaa. Vain musiikkia. Vainio ja Väisänen sanovat musiikkinsa muodostuvan siten, että mukaan otetaan vain tarvittavat äänet ja kaikki muu jätetään pois.

Pan Sonicin musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole. Hiljaisuus ja tauot ovat tärkeitä, kuten myös tarkoin valitut ja minimiinsä karsitut äänet.

Toisin kuin monet muut suomalaiset kansainvälisesti menestyneet artistit, Pan Sonic ei esitä popmusiikkia. Pan Sonic tekee musiikkia, joka on vahvasti sukua menneiden vuosikymmenien kokeelliselle elektroniselle ja elektroakustiselle musiikille: Pierre Henrylle, Morton Subotnickille, tai Alvin Lucierille.

Kaksikko käyttää musiikissaan vanhojen analogisten sähkösoitinten lisäksi varta vasten heille rakennettuja outoja soittimia, nimiltään esimerkiksi kirjoituskone, pakki ja lepakkomies.

Jossakin mielessä kaikki merkittävät säveltäjät ovat olleet modernisteja, kirjoitti Erkki Salmenhaara kirjassaan Vuosisatamme musiikki. Hän sanoi, että he kaikki ovat tuoneet oman aikakautensa tyyliin uutta musiikillista sanastoa ja luoneet sen käytössä tarvittavaa uutta syntaksia.

Kaikille suurille säveltäjille tuntuu olevan ominaista uusi konseptio musiikista, huomautti Salmenhaara. Hän sanoi jokaisen tärkeän säveltäjän luoneen uuden sävelkielen niistä aineksista, jotka menneisyys ja nykyisyys ovat kullakin hetkellä tarjonneet.

Modernia musiikkia on ollut kautta aikojen, kirjoitti Erkki Salmenhaara, mutta erityisesti sitä on ollut kunkin ajankohdan edellisvuosikymmeninä. Hän sanoo tämän johtuvan siitä, että yleisön ja joidenkin asiantuntijapiirienkin käsitteenmuodostus on aina jonkin vuosikymmenen myöhässä.

Mika Vainio ja Ilpo Väisänen sanovat ymmärtävänsä täysin sen, etteivät kaikki pidä Pan Sonicin musiikista. Pan Sonic on menestynyt omalla alueellaan, mutta tuo alue on edelleenkin hyvin marginaalinen. Se on outoa ja harmaata aluetta, etenkin jos sitä vertaa kansainvälisen musiikkiteollisuuden valtavirtaan tai radioaalloilla soivaan musiikkiin.

Asiantuntijat ja harrastajat ympäri maailmaa löytävät Pan Sonicin musiikin heti. Ensialbumi Vakio julkaistaan englantilaisella levymerkillä vuonna 1995, ja arvostettu New Musical Express kutsuu levyä fantastiseksi. Myös Björk löytää Pan Sonicin ja ylistää löytöään vilpittömästi.

Björk tapaa Mika Vainion BBC:n Modern Minimalist -sarjan jaksossa:

Pan Sonic esiintyy taidegallerioissa, nykymusiikkifestivaaleilla ja tekee musiikkia avantgardistisiin muotinäytöksiin.

Jo kahdesta nuotista voi saada aikaan hienon melodian, sanovat Pan Sonicin miehet eräässä haastattelussa. (Heidän mielivärinsä ovat tuolloin oranssi ja harmaa, ja heidän lempiäänensä on myös värillinen: se on valkoinen kohina.

He puhuvat perinteisestä japanilaisesta tilakäsityksestä ja John Cagen esittämästä ajatuksesta, että ihmisen on mahdotonta kokea täydellistä hiljaisuutta. Täysin äänieristetyssä ympäristössä ihmisen kuulo alkaa ennen pitkää herkistyä ja hän kuulee oman hermojärjestelmänsä, hengityksensä ja verenkiertonsa äänet.

Kun miehiltä kysytään, onko heidän musiikkinsa tanssimusiikkia, he vastaavat zeniläisittäin kysymyksellä: mitä on tanssi?

Amerikkalaisen tohtorin Al Ackermanin tutkimustulosten mukaan klassisen musiikin, kuten Mozartin ja Bachin kuunteleminen vaikuttaa suotuisasti lapsen älykkyyden kehittymiseen, mutta samalla se ankkuroi lapsen perinteisten arvojen maailmaan.

Tästä syystä englantilainen kirjailija Stewart Home on kertonut soittaneensa vauvaikäiselle lapselleen Pan Sonicia. Hän sanoo, että se tekee lapsesta toisinajattelijan.

Teknologia on luonnonvastaista. Teknologia on yhteisönvastaista. Teknologia on taiteenvastaista. Englantilainen professori Simon Frith esittää artikkelissaan Taide vastaan teknologia kolme teknologiaan liittyvää väärinkäsitystä.

Hän sanoo, että kaikissa esitetyissä väitteissä on kyse aitoudesta. Ne kaikki vihjaavat, että teknologia on jollakin tapaa väärää tai vääristelevää.

Ei tarvita montaakaan ajatusta näiden käsitysten kumoamiseen. Kaikki arkipäiväiset laitteet ja sovellukset ovat tehneet teknologiasta luonnollista. Sosiaalinen media ja teknomusiikki ovat tehneet teknologiasta yhteisöllistä. Ja digitaalisessa arkipäivässämme teknologia on kuin itsestään muuttunut taiteeksi.

Silti vuosituhannen vaihteessa aletaan jälleen etsiä mennyttä maailmaa.

Elektronimuusikoiden haastatteluissa ja levyarvosteluissa mainitaan yhä useammin käsitteet retro, analoginen ja improvisaatio. Lämpimiä ujelluksia ja sekvenssien jytkettä aletaan muistella sydämellisellä kaiholla.

Etenkin englantilaiset, mutta myös muutamat manner-eurooppalaiset elektronimusiikin tekijät alkavat palailla nostalgisesti takaisin 1970-luvulle.

He tekevät musiikkia käyttäen enimmäkseen vanhaa analogista tekniikkaa tai ainakin siihen tyyliin pyrkien.

Samassa yhteydessä syntyy myös keskustelua elektronisen musiikin asemasta ja kohtalosta laajemminkin. Kuinka mielekästä loppujen lopuksi on kaivaa esiin vuosikymmenien takaiset syntesoijamusiikin klassikot ja koettaa pyrkiä mahdollisimman samankaltaiseen lopputulokseen?

Elektronista retromusiikkia moititaan siitä, että se kuulostaa liikaa 1970-luvun alun musiikilta, Tangerine Dreamilta ja Klaus Schulzelta ynnä muilta tuon ajan artisteilta. Toisaalta sitä ihastellaan ja kehutaan aivan samasta syystä.

Periaatteena on vanhanaikainen käsityöläisyys ja ajatus siitä, että elektronisilla laitteilla työskenteleminen on instrumentin soittamista.

Se, että musiikkia tehdään koneilla, ei välttämättä tarkoita sitä, että musiikki olisi koneellista tai jollakin tapaa inhimillisen osallistumisen ulkopuolella. Tämä ajatus on yhteinen kaikille elektronista musiikkia tehneille ja tekeville.

En tarkkaan ottaen tiedä, miksi teen musiikkia, miksi jatkan musiikin tekemistä yhä edelleen, sanoo englantilainen elektronisen musiikin veteraani Mark Shreeve. Hänen soittimensa on pienen puhelinkeskuksen kokoinen ja näköinen, modulaarinen, analoginen syntesoija. Minulla ei ole asialle mitään syvällistä filosofista selitystä, hän sanoo. Jokin vain ajaa minua eteenpäin.

Hänen ongelmansa ovat taiteilijan klassisia ongelmia. Hän sanoo olevansa loputtomassa kehässä, kiertäen kehää ja etsien päämäärää jota ei voi koskaan saavuttaa.

Olen halunnut tehdä musiikkia niin kauan kuin muistan
, muistelee Mark Shreeve. Teini-iässä halusin tehdä musiikkia, jotta tapaisin joskus sen vaalean tytön Abba-yhtyeestä.

Jukka Mikkolan toimittama seitsemänosainen radiosarja Atomien laulu (2.11. - 14.12.2015, Yle Radio 1) on kulttuurisesti seikkaileva matka varhaisista elektronisen musiikin merkkiteoksista uuden vuosituhannen konemusiikkiin. Se on samalla myös tarina leikkivästä ja keksivästä ihmisestä, ihmisen loputtomasta halusta ilmaista itseään taiteen ja tekniikan avulla.

Kuuntele Atomien laulun musiikkia:

BONUS! Pan Sonic Plays Erkki Kurenniemi, 2002:

  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua