Järkevä muutos Espanjan vaaleissa

Sata kysymystä Espanjan yhteiskunnasta ja maan tulevaisuudesta. Niihin antaa näkemyksensä tähden lailla nouseva nuori espanjalaispoliitikko, Kataloniasta lähtöisin olevan Ciudadanos-puoleen johtaja Albert Rivera, 36.
Monet veikkaavat Riverasta jopa Espanjan pääministeriä lähivuosina. Hänen suosionsa on tasaisesti kasvanut ennen joulukuun 20. päivä pidettäviä parlamenttivaaleja, joissa vanhoilla suurpuolueilla on peräti kaksi uutta, varteenotettavaa haastajaa: Riveran oikeistoliberaalin Ciudadanosin (C´s) lisäksi uusvasemmiston Podemos.

nuori mies puhuu mikrofoniin käsi ojennettuna albert rivera

Albert Rivera syntyi Barcelonassa, Espanjan Kataloniassa kun Espanjan demokraattinen perustuslaki oli ollut voimassa jo vuoden päivät.
36 vuotta äskettäin täyttänyt Albert Rivera edustaa poliitikkona sukupolvea, jolla ei ole omakohtaisia muistoja Francisco Francon diktatuurista. Hän on aina elänyt demokratiassa.
Hänenlaisiaan nuoria poliitikkoja on nousemassa esiin monia muitakin Espanjan parlamenttivaaleissa, jotka pidetään nyt joulun alla, 20. joulukuuta.

Heitä on Riveran johtamassa Ciudadanos-puolueessa, ja heitä on toisen tulokaspuolueen, uusvasemmiston Podemosin johdossa - Podemosin pääsihteeri Pablo Iglesias on vain vuoden Riveraa vanhempi.
Myös sosialistipuolueen tuore johtaja Pedro Sánchez on 70-luvun lapsia.
Espanjaa viimeiset neljä vuotta hallinneen oikeiston kansanpuolueen johtaja, pääministeri Mariano Rajoy on kuusikymppinen - mutta kansanpuoluekin nostaa jo näkyviin myös nuorempaa kaartia.
Näissä Espanjan vaaleissa tullaan näkemään kahden uuden puolueen nousu parlamenttiin, todennäköisesti kahden vanhan suurpuolueen enemmistöasemien menetys - ja samalla siis laaja sukupolvenvaihdos.

Uuden parlamentin ja hallituksen edessä on isoja kysymyksiä - kuten valtioyhtenäisyys, sillä Katalonian separatistijohto uhkaa yksipuolisella irtoamisella - mutta lisäksi hankkeilla on esimerkiksi valtion perustuslain uudistus.
Nuorilla on paljon uudistushaluja - ja näistä nuorista etenkin Albert Rivera on kasvanut valovoimaiseksi tulevaisuuden lupaukseksi - hänestä povataan jo Espanjan pääministeriä, joskaan ei vielä näissä vaaleissa.
Riveran puolue Ciudadanos - kansalaiset - on vasta ensimmäistä kertaa nousemassa valtion parlamenttiin.

Katalonian alueparlamentissa Rivera on ehtinyt istua jo liki kymmenen vuotta - mutta aivan viime aikoihin asti hän oli vain alueellisen pienpuolueen johtaja.
Korruptioon väsyneet espanjalaiset hakevat vaihtoehtoja vanhoille puolueille - Riveran valtti on, että hän voi yhä kuvailla olevansa valtapuolueiden ulkopuolinen, tavallinen kundi.

"Parasta on olla aito. Olla oma itsensä, eikä yrittää vaikuttaa joltakin mitä ei ole. Se näkyy kyllä. (...)
Olen hyvin tietoinen kommunikaation tärkeydestä. Yritän tehdä samaa tai mahdollisimman samaa kuin mitä tein ennen kuin lähdin politiikkaan.
Urheilen, käytän julkisia kulkuvälineitä tai omaa autoa - en virka-autoa.
Kyse on terveestä järjestä. Ei minun tarvitse kertoa, että käytän metroa. Ihmiset tietävät sen, koska he näkevät minut, ja sillä selvä.
Jos olet normaali kundi, ihmiset tajuavat sen. Ja jos et ole, he huomaavat senkin.
Naamiot putoavat ja pahvikuvat kaatuvat. Joillakin on tarve teeskennellä, koska eivät elä todellisuudessa, - mutta meillä, jotka synnyimme erilaiseen poliittiseen aikaan, on tiettyjä etuja: tulemme kansalaistoiminnasta, olemme olleet töissä yritysmaailmassa, opiskelleet yliopistossa, matkustelleet, hankkineet elantoamme.
He, jotka ovat olleet puolueviroissa, puolueissa nuorisotoiminnasta asti, ja ovat kuin järjestönsä virkailijoita - he tarvitsevat pahvikuvia. Mutta viime hetken meikkaus ei tee heistä uskottavia.
Meillä on omat puutteemme, koska meillä ei ole hallituskokemusta. On yhteiskunnan tehtävä arvioida mikä tänään on tärkeämpää."

Näin puhuu Albert Rivera tuoreimmassa poliittisessa linjakirjassaan "El Cambio sensato" - järkevä muutos. Ja nimenomaan puhuu, sillä se on haastattelukirja: sata kysymystä, joihin Rivera on vastannut suullisesti.
Kysymyksiä hänen persoonastaan, siitä mikä on Ciudadanos, mitä puolue haluaa, miten näkee Espanjan yhteiskunnan ja sen virheet - millaista muutosta tavoitellaan.
Vastaukset ovat tämän vuoden alkupuolelta. Ciudadanosin puolueohjelma on sittemmin tuntuvasti tarkentunut, mutta perusta on sama.
Juuri tässä on toistaiseksi ollut Ciudadanosin yllättävä vahvuus -. Se on paisunut nopeasti, kun uutta väkeä virtaa riveihin. Sen tavoitteet joustavat - mutta päälinjat säilyvät miltei kuin kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen.
Puoluejohtaja on jatkuvassa yhteydessä kenttään sosiaalisen median kautta.

"Hoidan itse twitter- ja facebook-tilejäni verkossa, ja minulla on koko ajan enemmän seuraajia. Ehkä vähitellen käy vaikeaksi tehdä sitä henkilökohtaisesti, mutta ainakin toistaiseksi haluan jatkaa näin.
Jos jonakin päivänä en enää pysty sitä tekemään aina itse, aion ottaa käyttöön
Barack Obaman tyylin. Hän tekee selväksi milloin hän vastaa itse ja milloin hänen avustajansa.
Se on kaikkein rehellisin tapa. On poliitikkoja, joilla on community manager vastaamassa ja hoitamassa sosiaalista mediaa, mutta minusta sellainen ei tuo mitään lisäarvoa."

Ciudadanos ei olisi olemassa ilman internettiä, Rivera sanoo.
Myös toinen uusi puolue Podemos on taitava netinkäyttäjä - mutta silti Podemos ei ole yltänyt samaan linjakkuuteen, vaan sen suosiota on vahingoittanut tavoitteiden poukkoilu.

Podemos on vaaleissa mukana itse asiassa neljänä eri ryhmittymänä.
Jos luetaan mukaan kaikki neljä, suosio on tuoreissa kyselyissä laskenut 15-16 prosentin tuntumaan.

Riveran Ciudadanos sitä vastoin on yhtenäisenä noussut liki 20 prosentin tasolle. Eräissä kyselyissä sen suosio jopa ylittää 20 prosenttia, ja menee jo ohi sosialistien.
Kansanpuolueelle on luvassa yhä suurin ääniosuus, lähemmäs 30 prosenttia.

Ciudadanos vie äänestäjiä kansanpuolueelta, mutta on viime aikoina alkanut viedä myös sosialisteilta. Se on poliittisesti asettumassa oikeiston ja vasemmiston välimaastoon.
Rivera esimerkiksi hyväksyy vasemmiston säätämän aborttilain, mutta tekisi eräitä oikeiston vaatimia muutoksia.

"Zapateron sosialistihallitus olisi voinut hakea laajaa konsensusta asiassa. Se ei tehnyt niin, vaan sääti määräaikoihin perustuvan aborttilain, jonka minä hyväksyn.
Hyväksyn, koska selkeät lailliset määräajat sallitulle abortille ovat parempi kuin aiemmat sekavat säädökset.
Kuitenkin olen eri mieltä eräistä seikoista, kuten siitä, että abortti määritellään oikeudeksi. Mielestäni aborttiin on sovellettava rankaisemattomuutta, mutta abortti ei ole perusoikeus.
Euroopasta ei löydy lainsäädäntöä, joka määrittäisi sen niin.
Abortti on tietyillä ehdoilla rankaisematon rikos, mutta ei minkään peruskirjan mukainen oikeus.
Oli virhe, että sosialistipuolue katsoi abortin (naisen) oikeudeksi.
Olisi pitänyt seurata Felipe Gonzalezin hallituksen linjaa, joka puhui rankaisemattomuudesta, tietyin ehdoin.
(...)
Ja on myös tärkeää huomata, että aborttilaki ei ole se varsinainen ongelma, vaan se, että vuositain tehdään 110 000 aborttia.
Se on yhteiskunnan ja maan hallitusten epäonnistumista, että 21. vuosisadalla aborttien määrä on niin suuri.
Mitä olisi tehtävä ? Ratkaisu on hyvä sukupuolivalistus, ehkäisyvälineiden laaja käyttö ja tiedon jakaminen."

Muita Espanjan oikeiston ja vasemmiston vanhoja leirijakoluokituksia tapaavat olla tasavaltalaisuus ja suhde katoliseen kirkkoon - monarkian ja kirkon suosiminen mielletään oikeistolaisuudeksi.
Uuden Ciudadanos-puolueen johtaja näyttää olevan kovin hyvää pataa tuoreen kuninkaan Felipe VI:n kanssa. Hän selvittää suhdettaan monarkiaan ja kirkoon näin:

"Totta kyllä, että demokraattina uskon julkisen elämän tasavaltailaisiin periaatteisiin.
Ja katson, että vaalit ovat paras tapa valita julkisten virkojen haltijat.
Mutta me elämme perustuslaillisessa ja parlamentaarisessa monarkiassa, jossa valtionpäämiehellä ei ole poliittista valtaa, vaan hän on valtion edustuksellinen instituutio.
Olen aina sanonut, että niin kauan kuin Espanjan kuningas pysyy erossa politiikasta, asia on kunnossa.
Valtionpäämies voidaan valita perinnöllisesti monarkian avulla tai demokraattisesti äänestämällä. Kunhan hän täyttää perustuslailliset tehtävänsä, hän ei ole maalle ongelma.
Espanjalla on ihan tarpeeksi ongelmia ratkaistavana. Ei niihin tarvitse lisätä vielä valtiomuodon vaihdosta."
(...)
"Demokraattina uskon vallan kolmijakoon. Mutta en vain lainsäädäntö- hallinto- ja tuomiovallan erottamiseen toisistaan - vaan myös valtion ja kirkon erillisyyteen.
Ei pidä sekoittaa keskenään uskonvapautta ja jonkin tietyn uskonnon etuoikeuksia.
Espanjassa, kuten muissakin maissa, on yksi enemmistöuskonto. Mutta varoitan etuoikeuksista.
En kuuntele paljon pappeja, enkä myöskään vainoa heitä.
Olen agnostikko, en ole uskovainen. Kuten Luis Buñuel sanoi - haluaisin uskoa, mutta kun en usko, niin en voi sille mitään.
Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat uskovaisia, sillä olen demokraatti ja kunnioitan uskonvapautta. Mutta toisinaan joidenkin puolueiden kautta yritetään ujuttaa läpi uskonnollisia vaatimuksia, jotka eivät sovi yhteen siviililainsäädännön kanssa.
Vuonna 1979 tehtiin katolisen kirkon kanssa sopimus, jolla kirkolle myönnettiin tiettyjä erivapauksia, jotta kirkko tukisi siirtymää demokratiaan.
Tämä on korjattava. Katson, että kirkon pitää maksaa kiinteistöverot - kuten pitäisi myös poliittisten puolueiden, ammattiliittojen ja työnantajaliittojen, jotka nekään eivät nykyisellään maksa. Ei kenellekään erivapauksia."

Uusien puolueiden nousua siivittää, että ne lupaavat puhdistaa maan vanhojen puolueiden korruptoituneista käytännöistä. Espanjan talouskriisi toi esiin laajoja väärinkäytöksiä, kaikista vallassa olleista puolueista - juttuja puidaan pitkissä oikeusprosesseissa, eivätkä ihmiset luota, että syyllisiä rangaistaan.
Luottamusta heikentää se, että puolueilla on vahva ote oikeuslaitokseen, sanoo
Albert Rivera, joka on koulutukseltaan yritysjuristi.

"Pääministeri Zapatero ilmoitti espanjalaisille kenestä tulee korkeimman oikeuden presidentti, kun oli sopinut siitä oppositiojohtaja Rajoyn kanssa.
Se, että korkeinta tuomarikuntaa nimitetään puoluetoimistoista sotii vallan kolmijakoa vastaan.
(...)
Meillä on hyvin vakava ongelma, jos tuomareita tai tuomioistuinlaitoksen johtavia elimiä eivät valitse tuomarit itse, vaan puolueet.
Ciudadanos aikoo ajaa kiireellistä lakiuudistusta, jolla säädetään, että ylimmän oikeusneuvoston määräenemmistön valitsevat jatkossa tuomarit itse.
En keksi parempaa tapaa erottaa eri vallankäyttömuotoja toisistaan kuin palaamisen klassiseen demokratian teoriaan, joka antaa tuomiovallalle itsehallinnon.
Ei voi sallia, että korruptiojuttuja hoitavaa tuomaria painostetaan, tai hänet siirretään pois tehtävistään - ja lähetetään ehkä ties mihin kyläpahaseen.
(...)
Toinen muutos, jonka aiomme tehdä, on irrottaa valtion syyttäjälaitos hallituksen nimitysvallasta. Siten, että virassatoimivat syyttäjät itse valitsevat yleisen syyttäjänviraston johdon. Ja siten, että jatkossa noudatetaan syyttäjälaitoksen perustuslaillista tehtävää, eikä palvella kulloisenkin hallituksen etuja."

Albert Rivera luettelee poliittisesta ohjailusta eräitä tuoreita esimerkkejä, jotka espanjalaiset tuntevat uutisista liiankin hyvin.
Hän lupaa vielä irrottaa puolueiden otteesta myös Espanjan perustuslakituomioistuimen.
Mutta ei siinä kaikki.

"Pitää räjäyttää puoluekratian lonkerot demokraattisesta järjestelmästä.
Puolueet ovat asettuneet loiseläjiksi demokratiaan ja instituutioihin.
Ja sanon loiseläjiksi kirjaimellisesti, - mikä tarkoittaa elämistä hyväksikäyttämällä toista organismia. Puolueet ovat levittäneet toimintasädettään niin, ettei ole enää tuskin edes naapuriyhdistystä, joka olisi vapaa poliittisesta vaikutuksesta.
Tukahduttava ote ulottuu säästöpankeista ammattiliittoihin, julkisen palvelun tv-kanavista käytännössä koko yhteiskuntaan. Tapahtuu se sitten suoralla vaikutuksella, tukirahoituksella tai lupamenettelyillä."

Loogisesti Riveran Ciudadanosin uudistuslistalla on myös Espanjan puoluejärjestelmä. Se vaatii perusteellisia muutoksia, alkaen rahoituksesta ja päätyen puolueiden sisäiseen demokratiaan, eli henkilövalintoihin.

"Yhtä lausetta toistelen usein kumppaneilleni - olen joskus vähän rasittava, mutta kaikki ymmärtävät miksi. Se lause on: ei pidä pelätä saavutuksia ja kykyjä, vaan keskinkertaisuutta.
Puolueen pahin liittolainen on keskinkertaisuus. Se, että puolue ympäröi itsensä keskinkertaisuuksilla - tai etenkin, että keskinkertaisuudet nousevat johtoon.
Lahjakkuus ei ole lisäarvoa vain työ- ja yritysmaailmassa, vaan myös puolueissa.
Lopultakin puolueiden pitäisi olla kuin julkisen sektorin kykyjenetsintätoimistoja, koska järjestelmässämme puolueet ovat ainoa tapa osallistua vaaleihin ja nousta poliittiseen virkaan.
Siksi on asetettava korkeat vaatimukset sille kenet istutamme ministeriöihin, valtuustoihin, pormestariksi tai hallituksen johtoon.
Ja kuitenkin - nykyisellään tapahtuu juuri päinvastoin. Puolueet ovat henkilövalinnoissa paljon vähemmän vaativia ja salamyhkäisempiä kuin yritykset.
Kaikki mitä julkiseen virkaan nousemiseen tarvitaan on ystävyys sen puoluesihteerin kanssa, joka kokoaa ehdokaslistan.
Ei tarvita uraselvitystä, ei työkokemusta, - ei edes jäsenistön hyväksyntää, koska puolueissa ei yleensä pidetä esivaaleja ehdokasvalinnoista.
Ehdokaslistalle pääsyn pitäisi edellyttää ensin jäsenten ja kannattajien hyväksyntää - ja sitten valinnanmahdollisuus pitäisi olla myös kansalaisilla avoimien listojen kautta.
Niin äänestäjät voisivat palkita tai rangaista tiettyä ehdokasta.
(...)
Monta kertaa olemme nähneet, että puolueissa korruptioepäiltyä ei siirretä sivuun, vaan hänet palkitaan panemalla hänet suljetulle ehdokaslistalle, jolta pääsee syytesuojattuun poliittiseen tehtävään."

Kun Rivera puhuu avoimista listoista, hän viittaa Suomen tapaiseen henkilö- ja puoluevaaliin. Espanjassa äänestetään puoluelistoja, joille ehdokkaat valitsee ylin puoluejohto.
Ciudadanosin keskeisiä tavoitteita on myös koulutusjärjestelmän täysuudistus - puolue liittää koulutuksen talousohjelmaansa, jossa painotetaan koulutustason nostoa sekä tutkimus ja kehityspanostuksia.
Ulkopolitiikassa Rivera on erittäin Eurooppa-mielinen -. Se ei ole poikkeus Espanjan valtavirrasta, joskin maan vasemmistossa euroskeptisyys on nostanut päätään talouskriisin vuosina.

Kuunnellaan vielä Albert Riveran ajatuksia EU:sta, vapaasta liikkuvuudesta ja maahanmuutosta - vaikka ajatukset on lausuttu ennen nykyistä muuttovyöryä.
Riveran puheessa vilahtaa myös Suomi - hän asui puolisen vuotta Suomessa opiskeluaikanaan 15 vuotta sitten.

"Eurooppalaisten yhdistäminen ainutlaatuiseen poliittiseen projektiin on varmasti Euroopan historian loistavin idea.
Ei pidä kysyä onko EU ja yhteisvaluutta purettava, vaan mikä on mennyt pieleen ja miten se voidaan korjata.
Matkustaminen Euroopassa ilman rajoja, tai pankkijärjestelmän ja talouspolitiikan yhdistäminen ovat meidän elämämme suurta edistystä.
(...)
Tärkeimmät virheet tässä on tehty jäämällä puolitiehen - ja jättämällä luomatta yhteinen rahoituspolitiikka ja yhteiset eurovelkakirjat.
Taloudellinen yhdistyminen saavutetaan vasta kun meillä on yhteinen velka sekä talous- ja pankkipolitiikka.
Kun jokainen hallitus voi velkaantua mielensä mukaan, jotkut ovat ylittäneet rajat, minkä vuoksi olemme joutuneet kärsimään menoleikkauksista ja talouskurista.
(...)
On järjetöntä, että jokaisella EU-maalla on omat maahanmuuttolait. Eihän kukaan odota, että Yhdysvaltain osavaltioilla olisi jokaisella eri maahanmuuttopolitiikka.
Minä uskon Euroopan yhdysvaltoihin, ja siksi kannatan maahanmuuttopolitiikan yhtenäistämistä.
(...)
Nykyisellään hän, joka asuu Espanjassa tai muualla Euroopassa, tarvitsee joko työsopimuksen takaaman oleskeluluvan, tai opiskeluluvan - eikä ole järkeä siinä, että me eurooppalaiset olemme maahanmuuttajia omassa maanosassamme.
On ristiriitaista, että meillä on vapaa pääoman liikkuvuus, mutta ihmisille pannaan rajoituksia.
Olin Suomessa Erasmus-stipendillä aikoinaan, ja muistan, että minun piti uusia opiskelulupani kolmen kuukauden välein. Emmekö kaikki ole Euroopan Unionista? Enkö olisi saanut jäädä maahan opiskelujen päätyttyä?
Jatkamme kansallisen suvereniteetin ajatusmallia maahanmuutossa, mutta minä katson, että kun eurooppalainen elää, opiskelee tai työskentelee EU-maassa, hän tekee sen Euroopassa. Ei se sen kummempaa ole."

(Teos. Albert Rivera: "El Cambio sensato" (Järkevä muutos), Espasa-kustantamo, 2015. 206 s)

Jyrki Palo