Tilastokeskuksen tutkijan mukaan korkea koulutus ennustaa miehelle suurempaa lapsikatrasta kuin häntä vähemmän kouluttautuneelle lajitoverilleen. Naisilla tilanne taas on päinvastoin. Miksi näin - ja mitä asiasta ajattelee nuorena lapset tehnyt duunaripoliitikko?
Toimittajan ottaessa valokuvaa kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas) katselee epätoivoisena työhuoneensa seinää.
– Eikö täällä tosiaan ole mitään lapsiin liittyvää seinällä? Voi ei! Olenko minä nyt sitten huono äiti? Pekonen vitsailee.
Poikkeuksellinen Pekonen on, ainakin kansanedustajaksi. Hän sai ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana. 25-vuotiaana hän oli jo kolmen lapsen äiti ja ammattikoulusta valmistunut lähihoitaja. Kansanedustaja hänestä tuli vuonna 2011.
– Monet korkeasti koulutetut kollegani suunnittelevat lasten hankintaa vasta nyt. Sillä tavalla olen kyllä vähän erilainen, että lapsia on useampia ja nuorena saatuja kaikki. Itse olen hyvin tyytyväinen siihen, että sain lapset aikaisin. Nyt kun pikkulapsivaihe on mennyt, on mahtavaa keskittyä uraan, 36-vuotias kansanedustaja kertoo.
Pekosen oma elämä ja kokemukset työtovereista ovat linjassa tilastojen kanssa. Mitä parempi asema naisella on työelämässä, sitä vähemmän hänellä todennäköisesti on lapsia. Miehillä tilanne on päinvastainen. Miehen korkea sosioekonominen asema ennustaa suurta lapsikatrasta. Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen rekistereistä.
Väestötutkija Anneli Miettisen mukaan selitystä ilmiölle pitää etsiä pariutumisesta. Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevat miehet solmivat harvemmin parisuhteita kuin korkeassa asemassa olevat miehet. Korkeassa ammattiasemassa oleva nainen taas on sinkku miestä useammin.
– Naisilla liiton puuttuminen selittää osan lapsilukujen erosta, Miettinen kertoo.
Pekonen löysi rakkaansa jo nuorena.
– Joskus ihmiset oikein varmistavat, että niin saman miehen kanssa olet kaikki lapset saanut, Pekonen naureskelee.
Taustalla on monia syitä
Yhteiskuntaluokan ja sukupuolen yhteydet syntyvyyteen vaihtelevat sukupolvesta toiseen.
1950-luvulla syntyneiden miesten keskuudessa ylemmillä toimihenkilöllä on keskimäärin 2,1 lasta. Työntekijöillä vastaava luku on 1,75. 1960-luvulla syntyneiden miesten sukupolvessa yhteiskuntaluokkien välinen ero on aavistuksen kaventunut.
Naisilla luokkaerot lasten määrissä ovat päinvastaiset. Erot luokkien välillä ovat naisilla myös kasvaneet. 1950-luvulla syntyneiden naisten ikäryhmässä ylemmät toimihenkilöt saivat keskimäärin 0,1 lasta enemmän kuin työntekijät. 1960-luvulla syntyneiden keskuudessa ero on 0,2.
Tutkijan mukaan on olemassa monia syitä siihen, miksi koulutetut naiset eivät ole löytäneet kumppania yhtä hyvin kuin heitä heikommassa luokka-asemassa olevat naiset. Perinteisesti naiset ovat pyrkineet hankkimaan samassa tai korkeammassa ammatillisessa asemassa olevan miehen. Koulutettujen naisten määrän kasvun myötä tällaisen kumppanin löytyminen on tullut aiempaa vaikeammaksi.
Pekosen mies on ammattikoulun käynyt rautatieläinen.
– Meillä on molemmilla duunaritausta ja hyvin ollaan tultu toimeen. Oma käsitykseni on, että miehille naisen ammatillisella asemalla ei ole niin suurta merkitystä, Pekonen sanoo.

Tutkijan mukaan myös parisuhteen houkuttelevuus on laskenut. Hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat naiset eivät ole enää aikoihin tarvinneet liittoa esimerkiksi toimeentulon takia. Pariutumisen lisäksi myös koulutukseen käytetty pitkä aika vaikuttaa. Korkeasti koulutetut naiset lykkäävät lasten hankintaa, jolloin lapsimäärät jäävät helposti alhaisemmiksi kuin aiemmin.
– On mahdollista, että myös tahaton lapsettomuus vaikuttaa, Miettinen analysoi.
Kenellä varaa lapsiin?
Luokkien ja sukupuolien väliset erot elävät sukupolvesta toiseen. Pekosen sukupolven lapsilukua ei ole mielekästä vielä tutkia, sillä monet heistä saavat edelleen lapsia. Jotakin 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneistä pystytään kuitenkin sanomaan jo nyt.
– Viimeaikaiset tutkimukset nuoresta aikuisväestöstä näyttäisivät osoittavan, että myös naisten kohdalla koulutustaso tai hyvä sosioekonominen asema näyttääkin edistävän liiton solmimista. Lapsiluvut ovat alentuneet nimenomaan vähiten koulutettujen naisten keskuudessa, Miettinen kertoo.
Kansanedustaja pitää lapsiluvun alentumista heikosti koulutettujen keskuudessa ongelmallisena, jos ilmiö johtuu taloudellisista tekijöistä. Kehityskulku yhteiskuntaan, jossa vain rikkailla on varaa hankkia lapsia, on Pekosesta huolestuttava.
– Jokainen vanhempi tietää, että lapset käyvät kalliiksi. Yhteiskunnan tehtävä onkin erilaisten tukimuotojen avulla kannustaa kaikkia tulotasosta riippumatta lasten hankintaan. Yhteiskuntapoliittisesti kyse on huoltosuhteesta. Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa.
Kansanedustaja huomauttaa, että taloudellisen tilanteen lisäksi myös vanhempien sosiaalinen tausta voi vaikuttaa päätökseen hankkia lapsia.
– Tuntuu, että kouluttautuneet ihmiset suunnittelevat elämäänsä enemmän kuin duunarit. He myös säätelevät lasten hankintaa tiukemmin kuin nuoret duunarit, jotka antavat elämän viedä herkemmin. Näin kävi ainakin minun kohdallani, Pekonen sanoo.
Lisää ohjelmasta





