Hyppää pääsisältöön

Mihail Šiškinin Neidonhiuksessa kuljetaan kohti olennaista

Kirjailija Mihail Šiškin
Kirjailija Mihail Šiškin Kirjailija Mihail Šiškin Kuva: Yle mihail šiškin

Neidonhius, adiantum capillus veneris on kasvi, joka menestyy vain lämmössä. Mihail Šiškinin romaanissa Neidonhius kasvi symboloi rakkautta, ihmisten välistä ymmärrystä.

Joka päivä monin eri kielin elämän julmuudesta viestivät tarinat kaikuvat korviimme. Tarinoiden sisältö toistuu päivästä päivään samanlaisena pienin variaatioin. Ainoastaan kertojat vaihtuvat. Vastakkain ovat heikot ja vahvat, lapset ja aikuiset, turvapaikanhakijat ja turvapaikanevääjät, viranomaiset ja kansalaiset. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Vaikka tarinat tunkevat suoraan ihollemme, oma tulkintamme värittyy usein vain mustaksi tai valkoiseksi. Jokin meissä itsessämme on särkynyt. Meidän on yhä vaikeampi kohdata yksilö, omaa tarinaansa kertova ihminen. Mihail Šiškin muistuttaa, että tässä tuolileikkeihin mieltyneessä ajassamme osat vaihtuvat helposti.

Mihail Šiškinin romaanit vaativat paneutumista, mutta palkitsevat lukijansa yltäkylläisesti. Šiškinin teoksia on käännetty lähes 30 kielelle. Suomeksi niistä on saatavilla kaksi, romaanit Sinun kirjeesi ja Neidonhius. Molempien suomennos on Vappu Orlovin viimeisen päälle hiottua työtä.

Šiškin luo romaaneihinsa kiehtovan moniulotteisen rakenteen. Tekstin sisällä on kuin peilien ympäröimänä
Romaaneissa aika ei ole lineaarinen vaan menneisyyden ja nykyisyyden väliä liikutaan vapaasti niin, ettei lukija tätä aina edes heti huomaa. Kirjailija on luonut romaaneihinsa oman ajan, merkityksin ladatun nykyhetken.

Romaaneissa käytetyn kielen suhteen Šiškin seuraa venäläisten klassikoiden jälkiä. Hän on asunut perheensä kanssa Sveitsissä jo pitkään. Muutto Moskovasta Zűrichiin merkitsi hänelle kielen menetystä. Kosketus puhekielessä käytettyihin slangi-ilmauksiin, journalismin ja poliitikan kieleen katkesi. Šiškinin kirjailijantyöhön tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut. Hän on monen muun ulkomailla kirjoittaneen/kirjoittavan venäläiskirjailijan tavoin luonut teoksiinsa oman, aikaa kestävän kielen. Sitä paitsi politiikka ei Šiškinin mielestä edes kuulu kaunokirjallisuuteen. Hän kertoo työssään tulevansa vallan hyvin toimeen vaikkei aina pysykään päivästä päivään vaihtuvien uudissanojen perässä.

Neidonhiusta vievät eteenpäin sisäkkäiset tarinat. Ensimmäinen tarina käynnistyy maahanmuuttovirastossa. Tulkki, romaanin minäkertoja istuu huoneessa turvapaikanhakijan ja näiden kohtalonratkaisijan Peter Fischerin kanssa. Kuulusteltava hakee turvapaikkaa, kohtalonratkaisija evää sen lyömällä turvapaikanhakijan papereihin pikakäännytykseen johtavan leiman. Näennäisesti irrallinen tarina on Bellan, 1940- ja 1950-luvuilla suositun laulajattaren päiväkirja. Se tuo kokonaisuuteen paitsi naisen äänen niin myös Venäjän koko 1900-luvun historian. Tristanin ja Isolden tarinan tapahtumat keskittyvät ikuiseen kaupunkiin Roomaan. Romaanin minäkertoja kohtaa siellä vielä kerran menneisyytensä.

Jos Šiškin ei olisi koskaan muuttanut Sveitsiin, me emme ehkä voisi lukea romaania Neidonhius. Sitä ei olisi koskaan kirjoitettu. Kun kirjailija muutti Sveitsiin, hän sai tulkin paikan maahanmuuttovirastosta. "Muutin Sveitsiin ja upposin syvälle venäläiseen nykytodellisuuteen. Ymmärsin heti, että tässä oli romaanin alku. Edessäni istui ihminen ja kertoi tarinaansa. Venäjällä en todennäköisesti olisi koskaan törmännyt tällaisiin tarinoihin", Šiškin toteaa.

Šiškin vertaa kirjailijaa sotilaaseen. Sotilasvalassa tämä vannoo, että on valmis uhraamaan henkensä isänmaansa puolesta. Vastineeksi sotilas saa esimiehiltään kaiken tarpeellisen. Hänen ei tarvitse miettiä kuinka hankkia ravintonsa. Esimiesten velvollisuus on antaa sotilaalle saappaat jalkaan, mantteli harteille, ruokaa lautaselle. "Vakavasti työnsä ottavan kirjailijan osa on samanlainen. Hänen esimiehensä, myös minun korkein esimieheni vei minut tarinoiden äärelle vaikka asunkin Sveitsissä", Šiškin sanoo.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.