Hyppää pääsisältöön

Tatu ja Patu pihalla -esitys on vielä hauskempi kuin kirja

Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (vas) ja Jaakko Loukkola
Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (vas) ja Jaakko Loukkola Kuva: Linnateatteri/ Marko Korkeaniemi jaakko loukkola

- Mä ihan tukehdun nauruun, huokasi kolmevuotias poikani katsomon hämärissä. Minua huvitti pikkuvanha ilmaus. Ja huvitti esityskin.

Olin omien ja siskoni poikien kanssa katsomassa turkulaisen Linnateatterin kiertue-esitystä Tatu ja Patu pihalla. Mukanani oli siten neljä todellista leikkimisen ammattilaista, jotka viettävät vapaa-aikansa pääosin hiekkalaatikolla, puunlatvassa tai mutaojassa.

Tatu ja Patu pihalla on dramatisoitu Aino Havukaisen ja Sami Toivosen suosikkisarjan samannimisestä kirjasta. Opus on sarjan hilpeimpiä. Ainakin oma esikoiseni makoili 8-9-vuotiaana usein sängyllä kyseinen kirja kädessään kikatellen ja käkätellen. Naurunkestäviä juttuja siis.

Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (vas) ja Jaakko Loukkola
Esityksessä käydään läpi niin kesän kuin talvenkin pihaleikit. Kesään kuuluu söpöjä juttuja! Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (vas) ja Jaakko Loukkola Kuva: Linnateatteri/ Marko Korkeaniemi jaakko loukkola

Kirjan perusasetelma on yksinkertainen: Outolasta kotoisin ovat veljekset Tatu ja Patu kertovat asiaan perehtymättömille, mitä pihalla voi tehdä. Myös Linnateatterin esitys on oppitunti, jossa luodaan outolalainen silmäys pihaleikkien perusasioihin. Mitä kepeillä voi tehdä? Entä kävyillä? Miten rakennetaan maja? Miten leivotaan hiekkakakku?

Näyttelijät Sami Markus ja Jaakko Loukkola ovat rooleissaan hilpeitä ja selkeitä. Tyylilaji on selvästi hallussa: samat näyttelijät ovat aiemmin tehneet ohjaaja Sami Rannilan kanssa esityksen kirjasta Tatun ja Patun Suomi.

Mitä kepeillä voi tehdä? Entä kävyillä?

Tutun ja yllättävän yhdistelmä toimii näyttämöllä lystikkäästi. Otetaan vaikkapa jokaisen vanhemman inhokkiasia eli kuravaatteiden pukeminen hikoilevalle, tempoilevalle lapselle. Siinä ei ole mitään huvittavaa.

Mutta kun Tatu alkaa pukea Patua ja sanoo, että ”Todellinen ammattilainen ei pue itse. Hänet puetaan!”, purskahtaa koko katsomo nauruun. Hekotus jatkuu, kun Patu retkahtelee puettaessa Tatun päälle, kun kurahanskat eivät millään pysy kädessä.

Lopulta, kun tuttu kokokeltainen asu on vihdoin päällä, seuraa, luonnollisesti, seuraava repliikki: "Pissahätä!"
Ja niin koko pukemisurakka alkaa alusta. Tosielämässä: tuskallista. Teatterissa: uskomattoman hauskaa.

Kolmevuotiaan Alvarin mielestä esityksessä olivat parasta hiekkakakku, intiaani ja pieruvitsi. Saman ikäisen serkkupojan Noelin mielestä se, että kiipeiltiin puussa ja tehtiin majaa. Ja pieru, tietysti.
- Kirjassa on 22 tapaa käyttää käpyjä. Esityksessä oli vain yhdeksän. Mä olisin toivonut, että siinä olisi ollut mukana zombietanoiden hyökkäys, miettii 10-vuotias Otso. Muuten hän nautti näytelmästä, sen neuvoista, leikeistä ja lauluista suuresti.

Todelliset ammattilaiset olivat kaiken kaikkiaan tyytyväisiä näkemäänsä: 9-vuotias Venne antoi 5/5 ja Otso 4 1/2 / 5. Kolmevuotiaat pistivät paremmaksi: he myönsivät Tatulle ja Patulle 50 ja miljoona tähteä. Teatteriesitys taitaa olla vielä kirjaakin hauskempi! Erittäin onnistunut sovitus siis.

Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (oik) ja Jaakko Loukkola
Tatu ja Patu esittelevät kiipeilypuun prototyypin avulla kiipeilemistyylejä. Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (oik) ja Jaakko Loukkola Kuva: Linnateatteri/ Marko Korkeaniemi jaakko loukkola
Todelliset ammattilaiset olivat tyytyväisiä näkemäänsä.

Itselläni on oikeastaan vain yksi kritiikin aihe. Minusta Tatun isot vaaleanpunaiset silmälasisangat olivat liian paksut ja leveät! Niitten läpi ei nähnyt näyttelijän silmiä juuri ollenkaan. Siksi Patu sai katsojiin läheisemmän kontaktin, kun taas Tatu jäi vähän etäiseksi.

Lopuksi varoitus. Tatu ja Patu neuvovat kirjassa ja näyttämöllä erilaisia puuhunkiipeämistyylejä. Ei-suositeltavien listalle pääsevät Peppu edellä -tekniikka, Ilman käsiä -tekniikka ja Ilman järkeä -tekniikka. Ketään ei yllättäne, että esityksen jälkeisenä iltana kävin pelastamassa pihapuusta eräänkin Peppu edellä -tyyliä testanneen pojan. Hän pääsi aika korkealle!

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Scifi-eepos Läskimooses - tulevaisuuden klassikko?

    Läskimooses on jo noteerattu Art Review -lehdessä

    Sen piti olla alunperin kevyt Mars-höpöhöpöseikkailu, mutta siitä tulikin yli tuhatsivuinen -scifieepos. Matti Hagelbergin jatkosarjakuva Läskimooses kertoo ihmiskunnan ja universumin kehityksestä ja avaruudessa vaikuttavista sivilisaatioista. Läskimooses on saavuttanut sarjakuvapiireissä jo kulttimaineen, ja arvostettu Art Review -lehti seuraa hanketta.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Sodan kauhut ilman sankaritarinoita

    Kokijoina evakkotyttö, tärähtänyt sotilas ja lehmä

    Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuva kuvaa jatkosodan kaaoottista evakkovaihetta uudenlaisesta näkökulmasta. Kokevia henkilöitä ovat karjakkotyttö, järkensä menettänyt sotilas sekä eräällä tavalla myös lehmä. Moisseinen on tietoisesti hakenut vastakohtaa sankaritarinoille, jotka ovat leimanneet sodan käsittelyä.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

  • Avaruusromua: Sitä ei voi tietää eikä ennustaa

    Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä

    Musiikkia improvisoidessa se muuttuu kaiken aikaa. Asiat eivät milloinkaan palaa lähtöpisteeseensä, eivätkä ne milloinkaan toistu täysin samanlaisina. Musiikki elää ja muuttuu, ja mikä parasta, useimmiten tavalla, jota ei voi etukäteen tietää eikä ennustaa. Siitä tulee jotakin ainutkertaista. Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä musisoivat Node, Vanderson & Lambert sekä Erik Wøllo. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Tuutii tu töötituu – onko suomalainen ääntäminen noloa?

    Vieraan kielen äänteet oppii kuuntelmalla

    Ennen oli tapana yleisesti hävetä suomalaisten heikkoa vieraiden kielten ääntämystä. Hidas ja kankea lausuminen antoi sivistymättömän ja osaamattoman kuvan puhujasta. Nykyään, kun pohjoismaista osaamista arvostetaan monella alalla ja erottuvuus on tärkeää, skandinaavista alkuperää kannattaa ehkä jopa korostaa. "Joskus uskoin itsekin tuohon, että suomiaksentti on kauhea.

  • Suomentaja Kersti Juva haluaa olla mukana yhteiskunnan muutoksessa

    Kersti Juva suomentaja

    Kersti Juva tunnetaan parhaiten urastaan suomentajana. Hänen työpöytänsä kautta ovat kulkeneet Taru sormusten herrasta -trilogia, Nalle Puh, Ylpeys ja ennakkoluulo sekä lukuisat muut teokset. Hänen suomentamansa kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo viihdytti radionkuuntelijoita usean vuosikymmenen ajan. Juva on ollut paikalla myös silloin, kun yhteiskunta on kaivannut muutosta. Kun omaa paikkaa ei tahtonut löytyä opiskelijaliikkeestä, ainoa vaihtoehto oli ryhtyä ajamaan seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. - Maailma on muuttunut, ja minä olen ollut siinä muutoksessa mukana, Juva sanoo.