Hyppää pääsisältöön

Tatu ja Patu pihalla -esitys on vielä hauskempi kuin kirja

Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (vas) ja Jaakko Loukkola
Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (vas) ja Jaakko Loukkola Kuva: Linnateatteri/ Marko Korkeaniemi jaakko loukkola

- Mä ihan tukehdun nauruun, huokasi kolmevuotias poikani katsomon hämärissä. Minua huvitti pikkuvanha ilmaus. Ja huvitti esityskin.

Olin omien ja siskoni poikien kanssa katsomassa turkulaisen Linnateatterin kiertue-esitystä Tatu ja Patu pihalla. Mukanani oli siten neljä todellista leikkimisen ammattilaista, jotka viettävät vapaa-aikansa pääosin hiekkalaatikolla, puunlatvassa tai mutaojassa.

Tatu ja Patu pihalla on dramatisoitu Aino Havukaisen ja Sami Toivosen suosikkisarjan samannimisestä kirjasta. Opus on sarjan hilpeimpiä. Ainakin oma esikoiseni makoili 8-9-vuotiaana usein sängyllä kyseinen kirja kädessään kikatellen ja käkätellen. Naurunkestäviä juttuja siis.

Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (vas) ja Jaakko Loukkola
Esityksessä käydään läpi niin kesän kuin talvenkin pihaleikit. Kesään kuuluu söpöjä juttuja! Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (vas) ja Jaakko Loukkola Kuva: Linnateatteri/ Marko Korkeaniemi jaakko loukkola

Kirjan perusasetelma on yksinkertainen: Outolasta kotoisin ovat veljekset Tatu ja Patu kertovat asiaan perehtymättömille, mitä pihalla voi tehdä. Myös Linnateatterin esitys on oppitunti, jossa luodaan outolalainen silmäys pihaleikkien perusasioihin. Mitä kepeillä voi tehdä? Entä kävyillä? Miten rakennetaan maja? Miten leivotaan hiekkakakku?

Näyttelijät Sami Markus ja Jaakko Loukkola ovat rooleissaan hilpeitä ja selkeitä. Tyylilaji on selvästi hallussa: samat näyttelijät ovat aiemmin tehneet ohjaaja Sami Rannilan kanssa esityksen kirjasta Tatun ja Patun Suomi.

Mitä kepeillä voi tehdä? Entä kävyillä?

Tutun ja yllättävän yhdistelmä toimii näyttämöllä lystikkäästi. Otetaan vaikkapa jokaisen vanhemman inhokkiasia eli kuravaatteiden pukeminen hikoilevalle, tempoilevalle lapselle. Siinä ei ole mitään huvittavaa.

Mutta kun Tatu alkaa pukea Patua ja sanoo, että ”Todellinen ammattilainen ei pue itse. Hänet puetaan!”, purskahtaa koko katsomo nauruun. Hekotus jatkuu, kun Patu retkahtelee puettaessa Tatun päälle, kun kurahanskat eivät millään pysy kädessä.

Lopulta, kun tuttu kokokeltainen asu on vihdoin päällä, seuraa, luonnollisesti, seuraava repliikki: "Pissahätä!"
Ja niin koko pukemisurakka alkaa alusta. Tosielämässä: tuskallista. Teatterissa: uskomattoman hauskaa.

Kolmevuotiaan Alvarin mielestä esityksessä olivat parasta hiekkakakku, intiaani ja pieruvitsi. Saman ikäisen serkkupojan Noelin mielestä se, että kiipeiltiin puussa ja tehtiin majaa. Ja pieru, tietysti.
- Kirjassa on 22 tapaa käyttää käpyjä. Esityksessä oli vain yhdeksän. Mä olisin toivonut, että siinä olisi ollut mukana zombietanoiden hyökkäys, miettii 10-vuotias Otso. Muuten hän nautti näytelmästä, sen neuvoista, leikeistä ja lauluista suuresti.

Todelliset ammattilaiset olivat kaiken kaikkiaan tyytyväisiä näkemäänsä: 9-vuotias Venne antoi 5/5 ja Otso 4 1/2 / 5. Kolmevuotiaat pistivät paremmaksi: he myönsivät Tatulle ja Patulle 50 ja miljoona tähteä. Teatteriesitys taitaa olla vielä kirjaakin hauskempi! Erittäin onnistunut sovitus siis.

Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (oik) ja Jaakko Loukkola
Tatu ja Patu esittelevät kiipeilypuun prototyypin avulla kiipeilemistyylejä. Linnateatterin Tatu ja Patu pihalla -esitys. Rooleissa Sami Markus (oik) ja Jaakko Loukkola Kuva: Linnateatteri/ Marko Korkeaniemi jaakko loukkola
Todelliset ammattilaiset olivat tyytyväisiä näkemäänsä.

Itselläni on oikeastaan vain yksi kritiikin aihe. Minusta Tatun isot vaaleanpunaiset silmälasisangat olivat liian paksut ja leveät! Niitten läpi ei nähnyt näyttelijän silmiä juuri ollenkaan. Siksi Patu sai katsojiin läheisemmän kontaktin, kun taas Tatu jäi vähän etäiseksi.

Lopuksi varoitus. Tatu ja Patu neuvovat kirjassa ja näyttämöllä erilaisia puuhunkiipeämistyylejä. Ei-suositeltavien listalle pääsevät Peppu edellä -tekniikka, Ilman käsiä -tekniikka ja Ilman järkeä -tekniikka. Ketään ei yllättäne, että esityksen jälkeisenä iltana kävin pelastamassa pihapuusta eräänkin Peppu edellä -tyyliä testanneen pojan. Hän pääsi aika korkealle!

Penkkitaiteilija

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruuslintuja, revontulia ja Sammon taontaa. Avaruusromua 1.10.2017

    Musiikkia Karelian Skies 2017 -tapahtumasta.

    ”Eräs tärkeä syy on se, että tämä vie minut jonnekin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Täällä joudun ajattelemaan ja työskentelemään uusilla tavoilla. Tämä on luova haaste ja hyvin positiivinen kokemus”. Näin sanoo englantilainen tietokonemies ja muusikko Nick Rothwell. Hän puhuu Karelian Skies 2017 -tapahtumasta. Mitä tapahtui, kun kuusi muusikkoa kokoontui Pohjois-Karjalaan? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kauppasaarto ei kurjistanut Kuuban kulttuuria

    Kauppasaarto ei kurjistanut Kuuban kulttuuria

    Kuuba oli suurvaltojen kiistakapulana yli viisikymmentä vuotta. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kiristyneet välit johtivat vuonna 1962 ohjuskriisiin ja USA julisti Kuubaan kauppasaarron. Kauppasaarto kurjisti kuubalaisten aineellista elämää, mutta henkisiin arvoihin pakotteet eivät purreet.

  • Limingan niityt pelastettiin, ja Oulujoen lohesta tehtiin cocktail

    Maamme kirja 2017: Pohjanmaa

    Sakari Topeliuksen aikana Oulussa osoitettiin rohkeutta koskia laskemalla. Nyt kosket on valjastettu ja kuuluisan Oulujoen lohen perimä on menetetty. Oulun kauppahallissa eläkeläismiehet ovat sitä mieltä, että nykyään rohkeutta on se, että menee yksinään vanhainkotiin.

  • Äänestä Vuosisadan kirjaa!

    Äänestysaika päättyy 2.10.

    Nyt haluamme löytää yleisön valinnan Vuosisadan kirjaksi. Mikä on sinun valintasi? Äänestysaika päättyy 2.10. klo 12. Vuosisadan kirja julkistetaan suorassa Vuosisadan Kulttuurigaala -lähetyksessä 18.10. Yle TV1 -kanavalla.

  • Väinämöinen ei tiennyt soittavansa kansanmusiikkia

    Kansanmusiikki on käsitteenä melko nuori, soitettu on aina

    Muinaiselle muusikolle soitto ja laulu olivat keinoja olla yhteydessä jumaliin. Musiikilla oli myös heimoa yhdistävä vaikutus osana erilaisia rituaaleja. Nämä eivät ole vieraita musiikin käyttötapoja nykyäänkään.

  • Hätä on tullut Karjalohjalle, mutta onneksi kyläläiset auttavat

    Maamme kirja 2017: Uusimaa

    Sakari Topelius perheineen vietti kesiä Karjalohjalla. Siellä hän myös viimeisteli Maamme kirjansa ja allekirjoitti kirjan esipuheen. Karjalohja oli Topeliukselle Uudenmaan helmi. Tänä päivänä karjalohjalaiset kiistävät Topeliuksen väitteen, jonka mukaan Karjalohjalla ei ole koskaan hallaa eikä hätää.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Rakkautta & Anarkiaa: Elokuva puhuttaa

    Sarja keskusteluita festivaaliklubeilta

    Rakkautta & Anarkiaa -festivaali, Yle Kulttuuri, Draama ja Teema esittävät sarjan keskusteluja festivaaliklubeilta Dubrovnikista, Gloriasta ja Korjaamolta 20.-23.9. Yle Areenassa. Mukana muun muassa tanskalaistähti Pilou Asbaek, omaperäiset suomalaisohjaajat Hannaleena Hauru, Jesse Haaja, Jukka Kärkkäinen ja Elina Talvensaari, sekä Myrskyn jälkeen -sarjan tekijät Kaarina Hazard ja Leea Klemola.

  • Salon seudulla maa vajosi 1800-luvulla – ja vajoaa yhä

    Maamme-kirja 2017: Varsinais-Suomi

    Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.