Hyppää pääsisältöön

Elävän kuvan metsästäjät: Tyttökuningas

Nuori nainen katsoo alaspäin miekka kädessään. 1600-luku, kuningatar Kristiina.
Kuningatar Kristiina (Malin Buska) kasvatettiin hallitsijaksi kuin poika. Nuori nainen katsoo alaspäin miekka kädessään. 1600-luku, kuningatar Kristiina. Kuva: Veera Aaltonen tyttökuningas

Mika Kaurismäen ohjaama Tyttökuningas on nättiä epookkia, josta puuttuu omaleimainen kuvakerronta. KulttuuriCocktailin elokuvaraati kertoo, mihin kuviin teos tiivistyy.

Elävän kuvan metsästäjät -raadissa istuivat elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Maria K. Mononen, elokuvakasvattaja Ismo Kiesiläinen ja toimittaja Teemu Laaksonen.

Kuningatar Kristiinasta kertova ja 1600-luvun Ruotsiin sijoittuva Tyttökuningas on kuvattu pääosin Turun seudulla, esimerkiksi linnassa ja tuomiokirkossa. Elokuva on vahvimmillaan siinä, miten tietty historian hetki saadaan tuntumaan fyysiseltä ja todelta.

- Sekä epookissa että scifissä on haastavaa se, miten ihmisille syntyy suhde lavastettuun ympäristöön, että se ei jää vain tunteiden suorittamiseksi lavasteissa. Tässä elokuvassa näyttelijät tuntuivat kuitenkin kokevan, että ympäristö on todellinen, Mononen kehuu.

Elävän kuvan metsästäjien mielestä Tyttökuningas tiivistyy seuraaviin kuviin tai kohtauksiin:

1. Maria K. Mononen: Filosofi Descartes leikkaa ruumiin aivoista käpyrauhasen.

1600-luvun hoviherrat seisovat rivissä mustissa vaatteissaan.
Hoviherrat seuraavat aivojen aukileikkaamista. 1600-luvun hoviherrat seisovat rivissä mustissa vaatteissaan. Kuva: Veera Aaltonen tyttökuningas

Kohtauksessa René Descartes leikkaa Ruotsin hoviherrojen ja kuningatar Kristiinan edessä ruumiilta otsan auki ja irrottaa aivoista käpyrauhasen. Descartes nostaa pienen rauhasen kaikkien nähtäville ja selittää, miten juuri siinä sielu ja ruumis kohtaavat. Hänen mukaansa myös tunteet syntyvät käpyrauhasessa. Osa yleisöstä ryntää paikalta pahoinvoivina, osa syyttäen Descartesia vääräuskoiseksi.

- Koska aivojen aukaisemista ei voinut näyttää ihan suoraan katsojalle, tapahtuma kuvattiin hauskasti ja elokuvallisesti ihmisten reaktioiden kautta, Mononen sanoo.

Myös Ismo Kiesiläinen pitää kohtausta kiehtovana, koska se poikkeaa elokuvan muusta kuvakerronnasta, jossa näytetään lattean funktionaalisesti juuri sitä, mitä on tapahtumassa tai sitä, mitä henkilöt kulloinkin tuntevat.

- Koska elokuvantekijä ei voinut näyttää lähikuvassa pään avaamista, hän joutui hajottamaan kerronnan epätarkemmaksi ja elokuvaan syntyi yhtäkkiä paljon enemmän tilaa katsojan ajatuksille, Kiesiläinen sanoo.

2. Ismo Kiesiläinen: Kristiina jättää äitinsä.

Kuningatar Kristiina kävelee Ruotsin hovissa 1600-luvulla.
Kuningatar Kristiina (Malin Buska) ja oikealla kansleri Axel Oxenstierna (Michael Nyqvist). Kuningatar Kristiina kävelee Ruotsin hovissa 1600-luvulla. Kuva: Veera Aaltonen tyttökuningas

Kristiina seisoo lapsena äitinsä kanssa kuolleen isänsä ruumiin vieressä, kun kansleri Axel Oxenstierna tulee hakemaan tyttöä. Lyhyessä kuvassa Kristiina joutuu valitsemaan äitinsä ja tarjotun totuudentavoittelun välillä, ja hän päättää seurata uteliaisuuttaan ja lähtee kanslerin mukaan.

- Elokuvassa jouduttiin aika paljon selittämään katsojalle henkilöiden ristiriitoja ja valintojen vaikeutta, mutta siellä oli tämä yksi kohta, jossa Kristiinan kokema valinnanvaikeus onnistuttiin näyttämään yhdellä lyhyellä kuvalla. Se oli hyvää elokuvantekoa, Kiesiläinen sanoo.

3. Teemu Laaksonen: Kristiina lähikuvassa, kun filosofi puhuu vapaudesta.

Kuningatar Kristiina nojaa pöydän yli filosofi Descartesin puoleen.
Kuningatar Kristiina (Malin Buska) ja filosofi René Descartes (Patrick Bauchau). Kuningatar Kristiina nojaa pöydän yli filosofi Descartesin puoleen. Kuva: Veera Aaltonen tyttökuningas

Kuningatar Kristiinan kasvot näkyvät lähikuvassa, ja ilme on hieman ahdistunut. Samaan aikaan kuuluu filosofi René Descartes’n ääni, kun hän kertoo, että ihminen on vapaa, mutta hallitsija ei.

Tyttökuninkaassa on paljon lähikuvia, joilla viestitään voimakkaita tunnetiloja. Lisäksi siinä kuullaan paljon descartesmaista pohdiskelua, joten valittu kuva on hyvä esimerkki elokuvan yleisilmeestä.

4. Lisäksi: muistuttaako elokuva Luolakarhun klaani -romaania?

Elokuvan on kuvannut ranskalais-kanadalainen Guy Dufaux, jonka ansioluettelosta löytyy mm. Denis Arcandin Montrealin Jeesus (1989). Dufaux on kertonut hakeneensa innoitusta valon käyttöön aikakauden taidemaalareilta, kuten Johannes Vermeeriltä ja Caravaggiolta.

Raadin mieleen Tyttökuningas toi kuitenkin toisenlaisia viitepisteitä.

- Kyseessä on historiallinen henkilökuva, joka on jollain tapaa samaa jatkumoa kuin Rööperi tai Gainsbourg, Mononen sanoo.

- Alkupuolella kuvastosta tuli mieleen lapsuuteni tv-sarja Tie Avonleaan, jossa on samanlaista pukupatsastelua ja moralismia, patriarkkoja ja matriarkkoja ja söpöjä tyttöjä, Kiesiläinen jatkaa.

Kiesiläisen mukaan Tyttökuninkaan rakkaustarina puolestaan muistutti Bertin päiväkirjoja ja elokuva kokonaisuutena, hieman yllättäen, Luolakarhun klaania.

- En ole lukenut Luolakarhun klaania, mutta olen aina kuvitellut sen olevan jotain tämän elokuvan kaltaista.

Valitettavasti elokuvan levittäjältä ei löytynyt kuvia juuri toivomistamme avainkohdista, joten artikkelin kuvitus on viitteellinen.

Lisätty muutama linkki 11.12.2015.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuricocktail