Seinät kaatuvat päälle. Sängystä ei jaksa nousta. Sydämeen sattuu ja itku on herkässä. Ulosmeno ihmisten ilmoille tuntuu joka kerta ylitsepääsemättömältä ajatukselta. Kahvikupin nostaminenkin huulille on kovan uurastuksen tulos, vaikka takaraivossa jyskyttää tieto, että pitäisi pakata, etsiä uusi asunto ja aloittaa elämä alusta. Emmi Lovén tietää, millaista on, kun sydän on rikki, parisuhde päättynyt ja voimat poissa. Silloin ystävä on mittaamattoman arvokas. Eikä vain olkapäänä, vaan konkreettisena apuna.
Hyvät neuvot ovat silloin tarpeen, kun läheinen on henkisesti rikki. Mitä ystävän hyväksi voi ihan konkreettisesti tehdä? Emmin ja Juhon tarinasta kaikki voivat napata käytännöllisiä neuvoja.
Emmi tutustui Juhoon vuonna 2008 yhteisten ystävien kautta. Kaksikko teki yhdessä teatteria sekä musiikkia, löysivät siis ihan kirjaimellisestikin yhteisen sävelen.
- Perustimme Juhon kanssa bändin ja vietimme paljon aikaa kimpassa. Meistä tuli hyvät ystävät, Emmi muistelee.
Elämän joka osa-alueella ei mennyt yhtä hyvin. Emmin parisuhde oli tullut tiensä päähän ja siitä luopuminen oli hänelle raskasta ja ahdistavaa. Sen muisteleminen tuottaa edelleen tuskaa, sillä suhde vei itsetunnon. Korvissa kaikui exän sanat, joiden mukaan ”maailmasta ei helposti löydy miestä, joka Emmiä kestäisi”
Muistan, kuinka purskahdin itkuun istuessani muuttolaatikoiden keskellä.
- Se tuntui todella pahalta. En mielelläni muistele noita aikoja, niin tuskallista eroaminen oli. Tunsin olevani epäonnistunut ja typerä, Emmi kertaa kipeitä aikoja.
Ystävyys on konkreettisia tekoja
- Minulla oli hyvinkin paljon pelottavia ja pimeitä ajatuksia. Tuntui, ettei minulla ole täällä enää paikkaa eikä tarkoitusta, Emmi sanoo.
Kun mieli on murtunut, eivät rationaaliset ajatukset auta. Emmi kyllä tiedosti tarkkaan, että hänen pitäisi tarttua asioihin aktiivisesti. Yhteisestä kodista pitäisi muuttaa pois. Löytää uusi, oma koti. Pakata tavarat ja aloittaa kaikki, ihan kaikki, yksin alusta.
Silloin apuun riensi Juho.
- Voin sanoa, että olen tässä, koska Juho oli auttamassa. Hän oli valmis olemaan lähellä vaikka yön läpi katsomassa, ettei mitään tapahdu, Emmi muistelee.
Henkisen tuen lisäksi Juhon apu oli konkreettisiakin asioita.
- Hän hommasi pakettiauton muuttoa varten, hän auttoi tavaroiden pakkaamisessa ja muuttolaatikoiden kantamisessa uuteen asuntoon.
- Muistan, kuinka purskahdin itkuun istuessani muuttolaatikoiden keskellä. Juho ei sanonut siinä kohdassa mitään, tarjosi vain olkapäänsä, jota vasten sain nyyhkyttää. Juho on ystävä, joka ei ainoastaan nostanut minua ylös, kun olin pimeässä. Hän myös piti minua pystyssä, Emmi kiittelee.
Syli on avain onneen
Emmi pääsi uuden elämän alkuun, bänditouhut jatkuivat ja ystävyys Juhon kanssa säilyi vahvana.
- Ystävyyssuhteemme on syvä, mutta siinä on paljon hersyvää huumoria, joka on varmasti muiden mielestä omituistakin. Juhon persoonassa arvostan eniten hänen musikaalisuuttaan, estotonta huumorintajua ja herkkyyttä, Emmi kuvailee ystäväänsä.
Yksi ystävyyden yhteisistä sävelistä on – syystä, jota kumpikaan ei tiedä – Mikko Alatalon kappale Syli.
- Se saa meidät aina hyvälle tuulelle, myös pahimmalla hetkellä. Muistan, kuinka kamalimman erovaiheenkin aikana kappale sai minut nauramaan, kun Juho sitä esitti. Huumori on vahva lääke silloin, kun tuntuu, että mitään valoa ei ole näkyvissä, Emmi muistuttaa.
Vaikka huumori onkin tärkeä elementti, suhtautuu Emmi ystävyyteen vakavasti. Hän kokee, että ei ole kovin hyvä luomaan syviä ystävyyssuhteita. He, jotka pääsevät Emmin lähelle, ovat hänelle kuin perheenjäseniä, yhtä tärkeitä ja rakkaita.
- Saatan olla aika vaativakin ystävä. Mutta koen olevani myös lojaali ja luotettava, ihminen joka välittää läheisistään. Juho voi aina luottaa siihen, että se, mitä hän on antanut minulle, kulkeutuu myös toisinpäin, lupaa Emmi, joka tänä päivänä elää onnellisena naisena uudessa parisuhteessaan.
SuomiLOVEssa Emmi näki tilaisuuden kiittää Juhoa tämän korvaamattomasta avusta. Niinpä hän juoni yllätyksen Tampereelle, jossa kansansuosikki oli Syli-kappaleineen mukana.
