Hyppää pääsisältöön

Taiteen julkinen rahoitus on kuin betonoitu norsu!

Taiteen valtionosuusjärjestelmää (VOS) moititaan jähmeäksi. Kritiikkiä sitä kohtaa esittävät kuitenkin yleensä tuen ulkopuolelle jäävät tahot. Useimmat VOS-tukea saavat orkesterit, museot ja teatterit ovat järjestelmään tyytyväisiä. Tuki tuo tekemiseen ennustettavuutta ja jatkuvuutta. Miten VOS-järjestelmästä on tullut kuin betonissa seisova norsu, jonka selkään päässeillä on mukavaa, mutta ulkopuolelle jäävillä ei? Tässä pikakertaus.

vos-norsu1, vos-rahoitus, norsun kärsä
vos-norsu1, vos-rahoitus, norsun kärsä Kuva: Yle / Teemu Kiviniemi norsun kärsä

Taiteen julkisen tukemisen juuret ulottuvat aina 1800-luvun autonomiseen Suomeen. Nykyisten järjestelmien siemenet kylvettiin suomen - ja ruotsinkielisten välisissä kielikiistoissa sekä porvallisten piirien ja työväenliikkeen välisissä väännöissä. 1900-luvun alussa luotiin pohja muun muassa nykyisten Kansallisteatterin, Svenska Teaternin ja Tampereen Työväen Teatterin (TTT) erityisasemille.

Vuonna 1927 päätettiin, että arpajaisvoittovaroilla voidaan tukea taiteen tekemistä ja esittämistä. Vuosien mittaan rahapelien tuotoista on tullut Suomen taiderahoitukselle ominainen piirre.

Kuntien rooli taidelaitosten rahoituksessa ja organisoimisessa kasvoi vähitellen, ja nykyisen kaltainen taidelaitoskenttä vakiinnutettiin 1960- ja 70-luvuilla. Samoihin aikoihin porvarillista ja työväentraditiota alettiin yhdistää yhteisten organisaatioiden alle. Silloin vakiinnutettiin nykyisinkin tunnettu laitosmalli, joissa tilat ja esiintyvä ryhmä ovat saman katon alla. Kaiken kaikkiaan tavoitteena oli saada alueellisesti kattava taidelaitoskenttä.

Tuettavisen laitosten määrä ja järjestelmän rakenne herättivät kritiikkiä jo 1970-luvulla. Mutta kun rahaa alkoi pikku hiljaa virrata järjestelmään lisää, vaatimukset taiteen rahoituksen rakenteiden uudelleenjärjestelystä vaimenivat.

vos-norsu2, vos-rahoitus,
vos-norsu2, vos-rahoitus, Kuva: Yle / Teemu Kiviniemi vos-norsu2

Kuntien rahoitusta uudistettiin 1990-luvulla niin, että syntyi valtionosuusjärjestelmä eli VOS. Järjestelmään otettiin mukaan osa museoista, orkestereista ja teattereista. Tuen piiriin pääseville se oli varsinainen onnenpotku, sillä laman kurittaessa VOS-laki takasi perusrahoituksen eikä ketään mukaan päässeistä tiputettu pois.

vos-norsu3, vos-rahoitus
vos-norsu3, vos-rahoitus Kuva: Yle / Teemu Kiviniemi vos-norsu3

2000-luvun taloudellisessa noudusuhdanteessa kulttuuriministeri Stefan Wallin (2007 - 2011) pystyi jakamaan lisää rahaa VOS-järjestelmään. Silloin haluttiin, että tuki huomioisi paremmin todelliset kustannukset laskennallisten henkilötyövuosien ohella.

vos-norsu4, vos-rahoitus, Paavo Arhinmäki
vos-norsu4, vos-rahoitus, Paavo Arhinmäki Kuva: Yle / Teemu Kiviniemi vos-norsu4

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen kaudella (2011 - 2014) oli jälleen niukat ajat, ja vaikka hän halusi kehittää jähmeäksi moitittua VOS-järjestelmää kannustavampaan suuntaan, ei järjestelmä muuttunut.

vos-norsu5, vos-rahoitus, skr rahan kosketus
vos-norsu5, vos-rahoitus, skr rahan kosketus Kuva: Yle / Teemu Kiviniemi skr rahan kosketus

Miten taiteen rahoituksen käy?

Suomen kulttuurirahaston Rahan kosketus -raportin neljä skenaariota:
1) Säilytetään VOS-järjestelmä, mutta kehitetään sitä.
2) Siirretään osa VOS-rahoituksesta vapaille ryhmille.
3) Tehdään järjestelmässä mukana olemisesta määräaikaista.
4) Lakkautetaan nykyinen VOS-järjestelmä, ja järjestetään rahoitus uusiksi.

Miten kuntien rahoituksen mylläävä sote-uudistus vaikuttaa taiteen rahoitukseen? Se jää nähtäväksi.

Lähteet:
Suomen Kulttuurirahasto, Rahan kosketus -raportti
Kulttuuripolitiikan tutkija Pauli Rautiainen
Kulttuuripolitiikan tutkija Sakarias Sokka