Hyppää pääsisältöön

Sotilaiden äänet 7: Kohtalon hetket Ihantalassa

Ihantalan taistelumaastoa heinäkuussa 1944
Ihantalan taistelumaastoa heinäkuussa 1944 Ihantalan taistelumaastoa heinäkuussa 1944 Kuva: SA-kuva elävä arkisto

Koko kansaa järkyttäneen Viipurin menetyksen jälkeen Suomen armeija on selkä seinää vasten kesäkuussa 1944. Venäläiset ovat tulleet kymmenessä päivässä vauhdilla läpi Kannaksen ja murtaneet suomalaisten pääpuolustusaseman sekä taaempana olevan Vammeljoki–Taipale-linjan. Elävän arkiston seitsemännessä Sotilaiden äänet -osassa kuullaan Pohjolan historian suurimmassa, Tali–Ihantalan taistelussa mukana olleiden miesten kokemuksia.

Neuvostoarmeija valtaa suomalaisille etenkin symbolisesti hyvin tärkeän Viipurin kaupungin 20. kesäkuuta 1944. Venäläisjoukot eivät jää juhlimaan Viipurin nopeaa voittoa, vaan pyrkivät jatkamaan hyökkäystään mahdollisimman nopeasti. Hyökkääjät ovat jo pelottavan lähellä tieyhteyksiä, jotka johtavat Haminaan, Lappeenrantaan ja Helsinkiin. Toivonkipinää suomalaisille antavat Kuuterselän ja Siiranmäen rajut taistelut, joissa neuvostoarmeijan ylivoima on saatu horjumaan sekä Kannakselle muilta rintamilta rientävät lisäjoukot. Viipurin suunnalla etenevien joukkojen eteneminen saadaan pysäytettyä Tienhaarassa, jossa tulppana on vahvoin tykistövoimin varustettu everstiluutnantti Alpo Marttisen JR 61.

Kartta Tali-Ihantalan alueesta
Kartta Talin-Ihantalan alueesta Kartta Tali-Ihantalan alueesta Kuva: Maanmittauslaitos / Sotasampo.fi tali-ihantala 1944

Tienhaaran ollessa tukossa, puna-armeijan suurin mielenkiinto kohdistuu Talin-Portinhoikan alueelle, joka on maastoltaan suotuisaa panssarivaunuille ja tarjoaa hyvät yhteydet suomalaisten takalinjoille. Rintaman murtuminen Talin alueella romahduttaisi käytännössä koko Suomen puolustuksen, ja se tiedostetaan myös Päämajassa.

Tali–Ihantalan suurtaistelun katsotaan alkaneeksi 25. kesäkuuta, mutta rajut taistelut ja asemien pehmitys Talin seutuvilla alkavat jo 21. päivä. Suurimmassa paineessa ovat Jalkaväkirykmentti 48, Jalkaväkirykmentti 6, 3. Prikaati ja Erillinen Pataljoona 20. Pataljoonien keskimääräinen vahvuus on pudonnut taistelujen myötä 300-400 mieheen, kun se täydessä vahvuudessaan on noin 750.

Taistelulähetti ylittämässä aukeata Ihantalan suunnalla 11.7.1944.
Taistelulähetti Ihantalassa heinäkuussa 1944. Taistelulähetti ylittämässä aukeata Ihantalan suunnalla 11.7.1944. Kuva: SA-kuva tali-ihantala 1944
Ylikersantti Esko Määttä tuhosi Ihantalassa panssarikauhulla neljä tankkia.
Ylikersantti Esko Määttä panssarikauhuineen Ihantalassa. Ylikersantti Esko Määttä tuhosi Ihantalassa panssarikauhulla neljä tankkia. Kuva: SA-kuva panssarikauhu

“Tunnusteluhyökkäykset” eivät tunnu tunnustelevilta etulinjassa olevien mielestä. Talin seudulla on useita kallioisia paikkoja, joihin ei pysty kaivamaan asemia. Tykistö ja suorasuuntauksella ammutut kranaatit aiheuttavat louhikkoisessa maastossa paljon tappioita. JR 48:n asemia vastaan suunnattu tykistötuli kestää kuusi tuntia. Eversti Väinö Forsbergin komentaman JR 48:n miehet ovat taistelleet jo Kuuterselässä, ja ovat jatkaneet viivytystaisteluita siitä lähtien. Osasto on valvonut lähes neljä vuorokautta putkeen ja on jo taistelun alkaessa kuolemanväsynyt.

22. päivä neuvostoarmeija lähtee hyökkäykseen kymmenien panssarivaunujen tukemana ja murtaa suomalaisten asemat. Suomalaiset perääntyvät Talinjoen taakse ja venäläiset saavat haltuunsa tärkeän Talin tienristeyksen. Etulinjassa koko ajan ollut JR48 on 23. päivän aamun mennessä kutistunut vain reilun pataljoonan vahvuiseksi ja on vaarassa joutua mottiin.

Juhannuspäivä (24.6.1944) on Talissa sateinen ja hyvin kylmä. Yöllinen ukonilma on kastellut kaiken märäksi ja pelloille nousee sankka sumu. Tykistötuli ja hyökkäykset jatkuivat läpi juhannuspäivän, mutta linjat saadaan vaikeassa maastossa pidettyä. Lähes seisaallaan nukkuvilta miehiltä se on hämmästyttävä suoritus.

Läpimurtohyökkäys alkaa

Venäläisten massiivinen hyökkäys alkaa 25. päivän aamulla tunnin tulivalmistelulla. Hyökkäyksen kärkeen on tuotu levännyt ja vereksin voimin vahvistettu “läpimurtoarmeijakunta” eli 30. Kaartinarmeijakunta, joka mursi suomalaisten pääaseman Valkeasaaressa.

Noin 10-12 kilometriä leveälle hyökkäysalueelle on järjestäytynyt kolme armeijakunta eli yhteensä noin 60 000 neuvostosotilasta. Tankit ja suorasuuntaustykit tuhoavat suomalaisten tuliasemia ja linja murtuu Leitimojärven molemmilla puolin vain tunnin taistelun jälkeen.

Venäläinen yli 20 vaunun panssariosasto pääsee ajamaan suoraan suomalaisten takalinjoille tärkeään Portinhoikan tienristeykseen ja siitä edelleen kohti Juustilaa. Juustilasta neuvostopanssareita lähtee pysäyttämään majuri Heikki Mikkolan kuusi raskasta taisteluvaunua, joiden huimasta taistelusta kertoo tankin ampujana mukana ollut Reino Lehväslaiho Kansa taisteli -lehdessä. Ihantalan suuntaan jatkaneet panssarit pysäytetään rynnäkkötykein ja pioneerien kasapanoksilla, sillä kipeästi kaivattuja panssarinyrkkejä ei ole saatavilla.

Rynnäkkötykin ampuja , korpraali Mauri Kokkonen. Tilillään 7 tuhottua vihollispanssaria Talissa ja Portinhoikassa. Kilpeenjoki 9. heinäkuuta 1944.
Korpraali Mauri Kokkonen tuhosi Talissa ja Portinhoikassa rynnäkkötykin ampujana seitsemän venäläispanssaria. Rynnäkkötykin ampuja , korpraali Mauri Kokkonen. Tilillään 7 tuhottua vihollispanssaria Talissa ja Portinhoikassa. Kilpeenjoki 9. heinäkuuta 1944. Kuva: SA-kuva rynnäkkötykki
Rynnäkkötykit odottavat taistelukäskyä. Tienhaara / Hanhijoki 23. kesäkuuta 1944.
Rynnäkkötykit odottavat taistelukäskyä Hanhijoella 23. kesäkuuta 1944. Rynnäkkötykit odottavat taistelukäskyä. Tienhaara / Hanhijoki 23. kesäkuuta 1944. Kuva: SA-kuva rynnäkkötykki

Etulinjassa JR 48 jatkaa taistelua Konkkalanvuorilla, vaikka venäläiset ovat päässeet osin jo selän taakse. Tuolloin rykmentin ainoa Mannerheim ristin ritari, luutnantti Matti Varstala saa luodin vatsaansa ja kuolee haavoihinsa. Tilanne vaikeutuu jatkuvasti huoltoyhteyksien katkettua ja ampumatarvikkeiden loppuessa. Linja murtuu. JR 48:ssa taistellut Erkki Jouttela jää mottiin Konkkalan kallioilla ja jää monen muun suomalaisen kanssa vangiksi.

Raivoisaa taistelua Ihantalasta

Ihantalassa suomalaisten reservit ovat nopeammin käytettävissä kuin Kannaksen aiemmissa taisteluissa, ja 25. päivä Kannaksen joukkojen komentaja, kenraaliluutnantti K.L. Oesch määrää Panssaridivisioonan vastahyökkäykseen.

Jääkäreiden tehtävänä on palauttaa VKT-linja omien haltuun. Jääkärit polkevat Portinhoikan ohi ja monet täydennyksenä tulleet miehet näkevät ensimmäistä kertaa palavia ja räjähteleviä panssarivaunuja, verisiä vaatteenriekaleita sekä silpoutuneita ruumiita.

Jääkärit onnistuvat valtaamaan osan murtoalueesta takaisin ja tukena olevat rynnäkkötykit ja panssarivaunut tuhoavat jopa kymmeniä neuvostovaunuja. 26. – 28. päivinä taistelut keskittyvät Leitimojärven ympäristöön, jossa suomalaiset yrittävät rohkeaa liikettä kahden neuvostodivisioonan motittamiseksi. Hyökkäyksen voima ei kuitenkaan riitä sumpun sulkemiseen, vaan se jää auki noin kilometrin leveydeltä.

Hyökkäykset ja vastahyökkäykset vuorottelevat toisiaan, mutta ratkaisevaa läpimurtoa ei saada suuntaan tai toiseen. 30. Kaartinarmeijan Esikunnan tilannearvioinnissa todetaan suomalaisten tarrautuvan sitkeästi ja taitavasti maastoa hyödyntäen jokaiseen kukkulaan.

Panssarinyrkillä tuhottu KV-panssarivaunu Ihantalassa.
Panssarinyrkillä tuhottu KV-panssarivaunu Ihantalassa. Panssarinyrkillä tuhottu KV-panssarivaunu Ihantalassa. Kuva: SA-kuva ihantalan ihme

Sisukkaiden suomalaisten voimat ovat kuitenkin kulumassa loppuun. Osastot ovat kutistuneet lähes olemattomiin, ja jäljellä olevat miehet ovat lopen uupuneita päiviä kestäneistä taisteluista. Lopullinen romahdus on kiinni enää tunneista. Mutta juuri kun puolustus alkaa Ihantalan suunnalla luhistua, saapuu kenraalimajuri Einar Vihman komentaman 6. divisioonan joukot Ihantalaan. Tuore divisioona muodostaa pitävän tulpan jo luokille taipuneen VKT-aseman pohjalle.

Samalla suomalaiset saavat samalla vihdoin käyttöönsä tarpeeksi panssarinyrkkejä, joilla on ratkaiseva merkitys hyökkäyksen pysäyttämisessä. Esimerkiksi 29.–30. kesäkuuta välisenä aikana JR 12 tuhoaa 24 ja Osasto Björkman 32 panssarivaunua pääosin saksalaisilla lähitorjunta-aseilla, joiden käyttöön Ihantalan maasto soveltuu mainiosti. Perinteisellä panssarintorjuntatykillä tuhotaan Ihantalassa vain yksi neuvostopanssari.

Rajajääkäripataljoona 2:n korpraali Ville Väisänen tuhoaa Ihantalanjärven maastossa nyrkeillä peräti kahdeksan raskasta tankkia. Sitä mukaa kun rajajääkärit saavat lisää nyrkkejä, ne annetaan Väisäselle, koska ohilaukauksiin ei ole varaa. Mannerheim-ristillä palkittu Väisänen katoaa jäljettömiin Tali-Ihantalan taistelussa kesäkuun 28. päivänä ja hänet julistetaan kentällä kaatuneeksi.

Ihantalan ihmeestä tulee totta

Tali-Ihantalan taistelun alkupäivinä suomalaisesta tykistöstä ei vielä saatu täyttä voimaa irti. Yhdeksi selitykseksi on arveltu talvisodan ja jatkosodan asemasotavaiheen tiukkaa ammuskuria, joka on iskostunut syvälle tykistöupseereiden mieliin. Myös taisteluiden sekavuus ja jatkuva aaltoilu yhdessä huonojen viestiyhteyksien kanssa vaikeuttavat tykistön toimintaa: väärien tietojen pohjalta on suuri riski ampua omia joukkojen sekaan. Taistelun jatkuessa Ihantalan alueelle saadaan lisää tykistöä, ja yhteistyö kranaatinheittimistön kanssa saadaan sujuvaksi. Taistelun loppuvaiheessa tykistön tuli on murhaavan tarkkaa ja rajuilla iskuilla puna-armeijan hyökkäys tyrehdytetään usein jo ryhmitysalueelle.

Suurena apuna ovat myös ilmavoimat ja saksalainen Lento-osasto Kuhlmey, joka pelastaa suomalaiset useasti pahasta pinteestä. Stukat iskevät venäläisten hyökkäysmuodostelmiin ja huoltoyhteyksiin vähentäen merkittävästi etulinjaan kohdistuvaa painetta. Ylikersantti Onni Lepolan mukaan omien lentokoneiden näkeminen luo uskoa myös jalkaväen taistelijoihin.

Stukat lähdössä pommituslennolle Immolan kentältä 28. kesäkuuta 1944.
Stukat lähdössä pommituslennolle Immolan kentältä 28. kesäkuuta 1944. Stukat lähdössä pommituslennolle Immolan kentältä 28. kesäkuuta 1944. Kuva: SA-kuva junkers-87
Suomalainen sotilas tähtää panssarikauhulla. Ihantala 13. heinäkuuta 1944.
Suomalainen sotilas tähtää panssarikauhulla. Ihantala 13. heinäkuuta 1944. Suomalainen sotilas tähtää panssarikauhulla. Ihantala 13. heinäkuuta 1944. Kuva: SA-kuva panssarikauhu

Puna-armeijan Leningradin Rintaman johto päättää 29. kesäkuuta yrittää läpimurtohyökkäyksiä Viipurinsalmella ja Vuosalmella. Käsky ei kuitenkaan kumoa Ihantalassa hyökkäävän 21. Armeijan tehtävää, vaan taistelut jatkuvat erittäin kiivaina vielä heinäkuun alkupuolella. Kovien tappioiden ja puolustajien murhaavan tykistötulen myötä hyökkäysten voima alkaa pikkuhiljaa vaimeta.

Pelkillä nyrkeillään ei jalkaväkimies pääse pitkälle, vaikka sillä on kuinka tahtoa ja sisua. Sitten kun alkoi ilmavoimia ja tykistöä olla, se palautti myös joukkojen henkisen ryhdin.― Alikersantti Helmer Selin JR 48

Lähes loppuun kulunut “läpimurtoarmeijakunta” 30. Kaartinarmeijakunta vedetään etulinjasta 4. heinäkuuta. Osaston vahvuus oli taistelun alkaessa yli 22 500 miestä, joista yhdeksän päivän aikana on kaatunut, kadonnut tai haavoittunut yli 9 000. Neuvostoarmeijan kokonaistappiot Tali-Ihantalassa ovat 4 500 – 5 500 kaatunutta ja noin 14 000 haavoittunutta. Suomalaisten IV Armeijakunnan tappiot Tali–Ihantalassa 25. kesäkuuta – 9. heinäkuuta ovat 1 100 kaatunutta, 1 100 kadonnutta ja 6 300 haavoittunutta. Kadonneiden suuri määrä johtuu kovista tykistökeskityksistä sekä lääkintähuollon vaikeuksista: haavoittuneita, saati kuolleita ei saatu pois taisteluiden keskeltä.

Neuvostoarmeijan hyökkäys pysähtyy Ihantalaan, mutta seuraavaksi sen mielenkiinto kohdistuu itään, Vuoksen rantaan. Seuraava Sotilaiden äänet -artikkeli kertoo taisteluista kammottavassa Äyräpään sillanpääasemassa sekä Vuosalmella.

Lähteet:
Paavo Rintala: Sodan ja rauhan äänet
Martti Pohjakallio: Jatkosota-sarjan haastattelut
Ari Raunio & Juri Kilin: Jatkosodan torjuntataisteluja 1942-44
Matti Koskimaa: Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944
Niilo Lappalainen: Ihantala kesti
Simo Liikanen: Panssarinmurskaajat - panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa
Lauri Jäntti: Sota Kannaksella 1944 ja Viipurin viimeinen päivä

Sotilaiden äänet ovat ladattavissa Yle Areenassa

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto